Lue keskustelun säännöt.
Uskotko olevasi lapsellesi/lapsillesi se maailman
22.11.2006 |
paras äiti. Itse tunnen joskus sääliä omia pikkuisiani kohtaan, kun olen väsynyt, teen jotain itsekästä ja tiedän juuri silloin, että pitäisi olla lasten kanssa (lukea, pelata, ulkoilla jne). Kun näen reippaan, iloisen naapurini touhuamassa lastensa kanssa, ajattelen niinkin, että millaistahan lapsillani olisi jos he olisivat tuon naisen lapsia.
Kun näen esimerkiksi pitkät varpaankynnet ja takkuiset hiukset, tulee monesti mieleen, että hoidanko heitä riittävästi, milloin olen viimeksi puhdistanut korvat, kammannut hiukset silleen antaumuksella jne.
Kodinhoitohuoneessa on paljon rikkinäisiä, korjattavia vaatteita ja aukirevittyjä pehmoja, joita pitäisi korjailla, milloin minä ne hommat teen.
Tiedän että menkat on taas tulossa, kun mietin näitä, mutta joskus vain on niin masentavaa...
Kommentit (5)
n lasten pirtänä touhuava äiti on toisinaan väsynyt ja suuttuu lapsilleen jne. Sinä ap kuulostat hyvältä äidiltä; mielestäni se, että pohdit tällaisia, on hyvän äidin piirre; haluat olla lapsillesi paras mahdollinen äiti, ja siksi peilaat toimiasi ihanneajatuksiasi vasten. Ihanneajatukset eivät vain koskaan voi töysin toteutua, koska emme ole koneita, ja jaksamisella on rajansa, ja olosuhteita ja tilanteita on kovin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yritän antaa itselleni anteeksi ja ajatella, että olen riittävän hyvä.
En sanoisi olevani MAAILMAN paras äiti, mutta toisaalta jos en luottaisi olevani lapsilleni paras äiti niin miksi pitäisin heidät enkä antaisi paremmalle äidille?
En ole useinkaan sitä epäillyt, ettenkö olisi silleen tavallisesti ihan hyvä äiti, hoidan kyllä perustarpeet suhtkoht ajallaan, mutta niinkuin alussa sanoin, tulee myös usein mieleen se että monta asiaa voisi tehdä paremminkin ja kun tulee esille asioita, joiden tekemistä olen siirtänyt (vaikka olisin ne voinut jossain välissä varmaan tehdäkin), tulee siitä sit huono omatunto.
Alkaa aina naurattaa, kun ihmiset tuota hokee. Totta on tietysti, että jokainen on lapselleen se ainut biologinen äiti, mutta että paras, hah, hah.
Itse olen keskiverto äiti. Touhuan lasten kanssa ja koetan ottaa heidän erilaiset tempperamenttinsa huomioon, jotta osaisin toimia kunkin kanssa oikein tunne-elämän puolella. Mutta tunnen paljon parempiakin äitejä. Sellasia, jotka ovat itse tunne-elämältään paljon tasapainoisempia kuin minä ja sitä kautta kypsempiä vanhempia.
Tuttavapiirissä on paljon myös aika surkeita äitejä - enkä nyt tarkoita mitään narkkareita tai pahoinpitelijöitä vaan sellaisia äitejä, joiden kasvatustaidot ja herkkyys oman lapsen tunteille on todella vähäistä. Ihan ok huolehtivat lapsen perustarpeista, mutta siihen se jääkin.
Monet suomalaiset isät ne vasta onnettomia onkin vanhemmuudessaan. Vaatii paljon oman itsensä työstämistä, jotta voisi olla oikeasti hyvä vanhempi ja siihen harvalla on halua. Eli harvassa on ne " maailman parhaat vanhemmat" .
Huvittaa myös aina ne, jotka hehkuttaa sitä, kuinka niitten lapset niitä pyyteettömästi rakastaa. Kai nyt pienet lapset rakastaa ketä vaan. Älytöntä aikuisen ihmisen nostattaaa omaa itsetuntoaan tommosella bullshitilla. Keskittyisivät vaan itse rakastamaan sitä lastaan.