Miksi suomalaisille ruuan jakaminen on NIIN vaikeaa.

Vierailija:

koska mulla ei aina ole välttämättä edes tarjota yllätysvieraille niitä pullakaffeita.

Ei meilläkään mitään herkkuja pidetä pakkasessa tai kaapeissa, koska omiin suihin ne sieltä katoaa alta aikayksikön.

Jos vieraat ei osaa ilmoittaa tulostaan, niin sitten juuaan pelkät kahvit.

Lasten ruokkimisesta ei ole kokemusta, koska poikamme on vielä pieni. Mutta täytyy sanoa, että me tehdään yleensä sellainen satsi ruokaa, josta riittää kolmelle ja ehkä pojallemme seuraavaksi päiväksi, joten kovin montaa kaveria ei noilla määrillä ruokita. Laatikko- ja keittoruuista riittää sitten usemmallekin.

saa kotona juuri koskaan kunnon ruokaa ja syö siksi aina meillä. Silloin ei enää ole kyse hyvistä/huonoista tavoista, vaan lapsen laiminlyönnistä.



Sanokaa mitä sanotte. Mielestäni en ole itsekäs ja kitsas, ja meillä on varaa ruokkia naapurinkin lapset, mutta mielestäni hyviin tapoihin ei kuulu pitää naapuria " ruokinta-automaattina" (en keksinyt parempaa sanaa). Ja hyviin tapoihin ei kuulu se, että " kerjätään" naapurissa ruokaa, vaan kotia mennään syömään, jos on nälkä. Sen olen opettanut omillekin lapsille. Kuten jo sanoin välipalaa saatan laittaa kavereillekin ja tietysti joskus myös lämpimän ateriankin, mutta tavaksi sitä en halua, että joku on meillä joka päivä syömässä.



t. nroa en muista, mutta se joka ei ruoki päivittäin naapurustoa, vaan oman perheensä. Ja tulen oikein hyvin toimeen lasten kavereitten ja vanhempien kanssa, eivät pidä minua natsiäitinä, joka ei ruoki naapurin lapsia.

että pitäisi naapurin lapsetkin ruokkia. Perusperiaatteena kai lienee, että jokainen huolehtii omista jälkeläisistään ja heidän tarpeistaan. Toki voin tarjota naapuruston lapsille mehua, jätskiä, hedelmää, tms., mutta en ala kattaa ylimääräisiä lautasia ruokapöytään. Minusta ruokahetki on perheelle pyhitetty ja siinä me käymme läpi ruokailun lomassa päivän aikana sattuneita asioita. Minä ainakin passitan naapurin lapset kotiin ruokailumme ajaksi.

Herkkuhetket on eri juttu, jäätelöt tai mehut saavat kaikki, jos niitä tarjotaan. Ruokarauha olla pitää.

EN yhtään tykkäisi että lapseni olisi sopimatta syönyt jossain kaverillaan.

Vaikka meillä ei ruokaa tarjota lasten kavereille etukäteen sopimatta, niin tottakai esim yöveraille, myös lapsille.



Ja jos joku kaveri on tullut kauempaa leikkimään ja on meillä ruoka-aikana niin tottakai saa ruokaa. Mutta naapurin lapset syövät kotonaan, niinkuin meidänkin lapset.

Jos ovat meillä yötä tai hoidossa, niin sitten tietysti. Mä olen myös omalle lapselleni sanonut että naapuriin ei mennä syömään, vaan tullaan kotiin syömään.

meillä on joka päivä ruoka-aikaan omien viiden lapsen lisäksi 2-3 lasta lisää. Jos ruokkisin heitä joka päivä, meillä söisi sitten vuoden ympäri 10-15 ihmistä lisää päivittäin. Meillä ei vain ole yksinkertaisesti varaa ruokkia näin suurta joukkoa jatkuvasti. Jos olisin rikas, tämä ei olisi mikään ongelma.

Voivat ihan itse ruokkia lapsensa. Ei meidänkään lapset naapureilla kulje syömässä.

joka päivä käy meidän aikuisten kuin myös lasten kavereita kylässä.SYÖMÄÄN kutsu tarkoitettu kyllä kaikille! Todellakaan ei olla rikkaita mutta ruokaa aina riittävästi.

Vierailija:

Herkkuhetket on eri juttu, jäätelöt tai mehut saavat kaikki, jos niitä tarjotaan. Ruokarauha olla pitää.

Me tarjoamme usein naapurin lapsille jäätelöä ja kakkua. Vanhemmat eivät ole kieltäneet heitä ottamasta ja he jopa odottavat, että me annamme jotain. Kuitenkaan naapurit eivät tarjoa koskaan mitään. Kerran oma lapseni sanoi itse, että " älä vain anna noille jäätelöä, jos annat meille omille lapsillesi. Heidän äitinsä ostaa aina jäätelöä enemmän kuin me koskaan, mutta ei anna koskaan meille."

etta vaikka muilla ei ole tapoja ja ovat saitoja teidan ei tarvitse olla.

Hyviin tapoihin kuuluu muille antaminen ja huomioiminen.

että jos itsellä on pari pientä lasta, niin ei siinä silloin tällöin ruokittava yksi pieni lapsi tunnu yhtään missään. Mutta jos on paljon lapsia ja joukossa muutama teinipoika, jotka syövät 20-kertaisesti johonkin pikkulapseen verrattuna, ei välttämättä tosiaan ole rahaa ruokkia useaa teinipoikaa joka päivä vielä lisäksi. Ei tällä kai saituuden kanssa mitään tekemistä ole, vaan ihan vain oman perheen elättämisen.

Mutta etta NIIN paljon etta mennaan konkurssiin.

ja jälkeenpäinkin jos ruokaa on jäänyt (yleensä jää koska tykkään tehdä isoja padallisia joista riittää kaikille). Jos olis niin etten olis riittävästi vaikkapa perunoita niin keittäisin linssejä tai jotain muita lisäksi niin että kaikille riittää tai saatan jättää itse pihvin tms. väliin. Jos joku tulee ruoka-aikaan ja en ole tehnyt ruokaa tarjoudun tekemään jotain ruokaa, munakkaan, hampurilaisen tms. Ja kun innostun leipomaan teen aina sen verran enemmän että riittää vietäväksi naapuriin tai anoppilaankin.



Suomalaisten saituus ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua! Omat vanhempani olivat erittäin vieraanvaraisia ja samaa mallia haluan jatkaa itsekin.

Meillä on lapsena aina tarjottu kavereille ruokaa ja kylässä meille lapsille. Idässä on asuttu. Olen kyllä kuullut, että lännessä ja etelässä eletään toisin, mutta tän ketjun perusteella avautuu silmät!



Itse asun nykyään pääkaupunkiseudulla ja olen ihmetellyt muutamia opiskelu ja työkavereita, jotka käyvät aina muiden luonna kylässä syömässä, kahvilla jne. (siis muidenkin luona kuin meillä), eivät koskaan tuo tuliaisia (esim. uudelle vauvalle), ruokahalu kylässä on mahtava ja eivät kutsu ikinä muita omaan kotiinsa edes kahville. Tosin näissä ihmisissä olen kyllä havainnut erikoista piheyttä muutenkin.



Tarjoan yllätysvieraille _aina_ ruokaa, juomaa, kahvia jne. Siis vaikka tulisivat ruoka-ajan ulkopuolella, kysyn aina, että onko nälkä, jano, kahvittaako? Meillä on aina ruokaa muutamaksi päiväksi varalla, jos ei muuten niin ainakin pakkasessa, joten ruoan tarjoaminen ei muodosta mitään ongelmaa. Jos syöjiä onkin yhtä-äkkiä enemmän, taion jotain alkuruokaa, jälkkäriä tai lisuketta varsinaisen ruoan lisäksi.



Ruoan valmistaminen, yhdessä syöminen ja ruoasta nauttiminen kuuluvat mielestäni elämän suurimpiin nautintoihin. Haluan ehdottomasti tarjota mukavia ruokahetkiä kotonani myös muille.

Jos joka paikassa tarjottaisiin ruokaa, hyvässä lykyssä yksi kakara saisi syödä parissa, kolmessa vieraassa ruokapöydässä päivän mittaan. Minusta tässäkin asiassa voisi käyttää tilannetajua. Kysyä vieraalta lapselta, onko tämä juuri syönyt tai onko pian menossa syömään, ja tarjota sen mukaan.

Meillä on yksi tai kaksi parasta kaveria silloin tällöin. On hyvin luonnollista, että syövätkin meidän kanssa. Meidän esikoinen on taas välillä lauantaisin naapurissa leikkimässä. Syö lounaan siellä.



En tiedä onko kerrostaloissa sitten erilaista. Me asutaan omakotitaloalueella ja täällä on aika vähän lapsia, joten osaamme myös arvostaa näitä kavereita. Hyväkäytöksisiä ja mukavia tyyppejä, joita on kiva nähdä.

Ei siitä riittäisi yllätysvieraalle tai sitten huomiseksi ei riittäisi kaikille. Koskaan ruokaa ei heitetä roskiin.

ja syömään jääkin joku lapsen kaveri, laitan runsaamman salaatin ja enemmän leipää, esimerkiksi itsetehtyjä sämpylöitä. Ei se yksi lapsen annos isoa lovea tee.