Miksi suomalaisille ruuan jakaminen on NIIN vaikeaa.

eli yleensä en tee mitään kovin suuria satseja kerralla. Kyllä ruoasta varmaan riittäisi jos tulisi vaikka vain yksi vieras, mutta isommalle porukalle ei.

Jos itse menisin yllätyskylään isäntäväen ruoka-aikaan en odottaisi, että minulle tarjotaan.

jonkin keittokirjan mukaan ja perheenjäsenillä ei ole nokan koputtamista sen suhteen, tekeekö sinä päivänä mieli syödä enemmän tai vähemmän. Annos on niin ja niin monta lusikallista ja sillä hyvä? Kuulostaa ihan uskomattomalta.



Ja jokaikiselle aterialle aina uusi ruoka, täsmälleen piripintaan annosmäärä laskettuna. Ikinä ette lämmitä mitään? Tai syö lounaalla ja päivällisellä samaa ruokaa? Tai peräti jotain keittoa kahtena päivänä peräkkäin?

Minun äidilläni oli neljä lasta ja hän oli taloudellisuuden huippu ruokataloudessa. Hän nimenomaan aina " jatkoi" ruokia niin, että yhtenä päivänä keitti enemmän perunoita ja teki lopuista seuraavana päivänä rieskoja jne.



Paljon, paljon halvempaa ja tehokkaampaa on tehdä juuri niin!



Ei mene joka ikinen päivä aikaakaan niin paljon siihen, että hakee kaupasta joka ikisen aterian joka ikisen tykötarpeen.



Me syödään aina edellisen päivän päivällistä lasten kanssa lounaaksi. Ollaan ulkoilemassa aamupäivä ja päästään suoraan ruokapöytään sen jälkeen.



Usein teen myös viikonloppuna varastoon ruokaa, pastakastikkeita jne. ja keittelen niihin vain lisukkeet viikolla.



Mulla ei ikinä olisi aikaa vääntää kaikki ateriat alusta asti joka kerta. Uskomatonta että joku viitsii, jaksaa ja ehtii tuhlata tuolla lailla!

Ei kai kukaan ruokaa nyt niin tarkkaan laske, mutta onhan se nyt hyvä olla joku roti siinäkin, että kuinka paljon sitä ruokaa laittaa. Ja jos esim. keittää ruoaksi perunoita, niin ei kai ole mitään järkeä keittää kauheasti ylimääräisiä, jos ei siis aio myöhemmin käyttää paistiperunoina tms. Meillä tehdään ruokaa aika naftisti, ja ei juuri noita perunoitakaan " ylimääräisiä" keitellä (meillä ei tykätä paistiperunoista), mutta silti kaikki perheenjäsenet saavat aina tarpeeksi ruokaa.

koet ettet hallitse ruokataloutta, mutta lasten kavereita ei missään tapauksessa kuulu ruokkia? Mieluummin vaikka roskiin. Mitähän järkeä tuossa on?

26

roskiin kun siitä ei riitä koko porukalle kuitenkaan seuraavaksi päiväksi. Ja meillä käydään kerran viikossa kaupassa joten ei mene aikaa joka päivä ruoka ostoksiin vaikka ruoka laitetaankin joka päivä. Jotain laatikkoa tai keittoa saatan joskus tehdä niin paljon että riittää seuraavaksi päiväksi mutta jos tulee yllätysruokailijoita niin sitten onkin pasmat sekaisin kun olen laskenut että on ruoka kahdeksi päiväksi. Silloin joudutaan tyytymään puuroon seuraavana päivänä. Ja meilläkin perheen jäsenet saavat vatsansa täyteen sillä tiedän suurin piirtein minkä verran kuikin syö ja itse muuten syön lopuksi sen verran mitä ruokaa jäi. Tosin meillä kutsutaan kyllä vieras syömään jos tämä on nälkäinen ja sitten minä jätän syömättä. mutta jos porukkaa on paljon onkin tilanne hankalampi.

piheyttä ja itsekkyyttä, jos ei lasten kavereita kutsuta ruokapöytään. Mielestäni se saa olla oman perheen yhteinen hetki. Välipalaa voisin tarjota muillekin, mutta en joka päivä. Jos tämä on jonkin mielestä huonoa käytöstä, niin on sekin, että käytetään naapuria ruokinta-automaattina.

20, mulla myos samanlainen ystava. Olenkin ajatellut sen niin etta tuskin tuo ihminen koskaan mitaan antaa, mutta se anteliaisuus ja hyvyys tulee takaisin jostain toisesta suunnasta.



en tieda mitaan ihanampaa kuin tarjota isolle joukolle lapsia ruokaa leikin lomassa.

valitettavasti:(

Ulkomailla monessa maassa ollaa hyvin köyhiä, mutta kun vieraita tulee niin laitetaan aina parasta pöytään ja oma perhe voi olla loppu kuun nälässä. Se on heille kunnia asia, oli miten köyhiä tahansa. Ja sellaista köyhyyttä, mitä siellä on niin ei täältä Suomesta löydykään... Silti ollaan vierasvaraisia ihan kaikki, köyhimmätkin, vaikka tietävätkin sitten näkevänsä oikeasti nälkää itse.



Opittavaa olisi Suomalaisilla paljon. Niin myös minulla.

Jos tälläinen lapsi asuu naapurissa, niin en pitäisi hyväksikäyttönä, vaikka tuo lapsi söisi meillä kerran päivässä lämpimän aterian.

tuo ruokinta-automaattina kayttaminen. Jos toiselle tarjoaminen on hyvaksi kayttoa, niin kitsaalta kuulostaa.

Ruokapöytään voi mennä, jos kyläpaikassa on ruoka-aika. Herkkuja ollaan sovittu, että annetaan aika kitsaasti itse kukin.



Toisen lapsen kanssa on hankalampaa, koska hänellä on allergioita, mutta niistäkin meidän isompi on niin hyvin selvillä, että " vahtii" mitä toinen syö...



Hyvin harvoin ovat missään ruoka-aikaan, mutta silloin kun ovat, odotan kyllä, että heille tarjotaan. Kuten minä tarjoan aina kaikille kavereille, jotka ruoka-aikaan meillä ovat. Yleensä tiedän kyllä, milloin kussakin perheessä syödään ja saatan laittaa tekstarin, että sopiiko että " se ja se" syö tänään meillä vai odotetaanko häntä kotiin.

tarjoan kaikille vieraille ruokaa, niin myös jos lapseni menevät kylään, vievät he ruokaa mukanaan. Harvemmin lapseni menevät kenenkään kotiin leikkimään, mutta jos menevät vaikka yökylään, heillä on tasaisen varmasti mukanaan ruokaa! Ihan siltä varalta, jos tulee nälkä, niin ei tarvitse talon kitsastella rahapulan tai muunkaan syyn tähden; olemme huomioineet tämän ja ruokaa on mukana. Vaikka menisimme kahville jonnekin, on aina kahvileivät mukana.

joillakuilla huonot.

koska mulla ei aina ole välttämättä edes tarjota yllätysvieraille niitä pullakaffeita. Meillä on niin vähän pakastetilaa, ettei mulla siellä oikein ikinä ole mitään pullaa tms. varalla, ja kaikki keksitkin aina pikkuhiljaa katoaa kaapista. Ehkä sitten olisi paremmin jotain vierasvaraa, jos useammin kävisi yllätysvieraita. Enimmäkseen ihmiset kuitenkin soittaa hyvissä ajoin ennen tuloa ja mulla on hyvin aikaa järkätä tarjottavaa. Yksi tuttava on kuiteskin sellainen, että tulee ilmoittamatta silloin tällöin, enkä mä ota siitä mitään sen kummempia paineita jos ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin kahvia tai teetä (kyllähän yleensä löytyy kuitenkin leipää jne.) En mä voi muuttua tarjottavaksi, ja kyllä ihmisten täytyy se ymmärtää, jos kerran ovat päättäneet tulla ilmoittamatta käymään. Jos mä menen yllättäen jonnekin niin en todellakaan odota mitään kummempia tarjoiluja.