Miksi suomalaisille ruuan jakaminen on NIIN vaikeaa.

Ollaan sovittu että yksin tullaan ruoka-aikana kotiin, ja kaverit menee kotiinsa odottelemaan tai jää ulos.



Ja ihan sen takia, että halutaan perheenä kokoontua edes kerran päivässä kaikki yhteisen pöydän ääreen.

Mutta tässä keskustelussa toiset painottavat sitä että pitää olla vieraanvarainen ja aina tarjota toisille. Ovatko he sitten sosiaalisempia, " itäsuomalaisempia" . Osalle keskustelijoista ruokarauha ja hetki olla yhdessä ihan oman perheen kanssa on tärkeää, eli ovat siis yksityisempiä, " länsisuomalaisempia" . Jotkut korostavat köyhyyttään tai täsmäannoksiaan.



Lapsuudenkodissani harvemmin lapset olivat ruoka-aikaan viideltä kylässä puolin tai toisen, joten en muista tällaisia kaveriruokailuja, mutta välipalaa tarjottiin aina niin meillä kuin muuallakin, kun koulun jälkeen usein kyläiltiin.

..kyllä Suomessakin on olemassa perheitä, joissa vanhemmat ja lapset kokoontuvat yhdessä iltaruuan ääreen vaikka lapset olisivat jo teini-ikäisiäkin (ja pysyvät myös pöydän ääressä kunnes kaikki ovat syöneet). Joten en pitäisi siitä, että lapseni olisi syönyt kavereilla ilmoittamatta sillä ruokailu on perheemme kokoontuminen, jossa keskustellaan päivän asiat...joskus kyllä voi lapsi tai kaverin äiti soittaa, että syökin siellä. Eli ruokaaikana lähettäisin kotiin (ellen tietäisi, että kotona ei odota ruokaa eikä vanhemmat), kyllä muitakin lapsia voi kasvattaa, jos omat vanhemmat eivät sitä tee..

Tosin kutsun usein mielelläni kavereita syömään, siis jo ennekolta.

Vierailija:

Ollaanko viela niin koyhia tai piheja,vai missa mattaa?

Ei tulis mieleenkaan istuttaa lasten kavereita toiseen huoneeseen silla aikaa kuin ME syomme. Kamala tapa.

En ole muualla tormannyt vastaavaan.

Minä olen köyhä (joudun hakemaan joka kuukausi ruoka-avustuksia) ja joissain asioissa todellapihi, mutta satunnaisille vieraille tarjotaan ruokaa. Etenkin jos on itse kutsuttu kylään tai etukäteen sovittu että tulevat, lisäämme muonavahvuuteen.

Lasten kavereita taas käy lähes joka päivä, 1-3ala-asteikäistä kaveria on joka päivä eikä meillä ole varaa joka päivä syöttää montaa ylimääräistä ihmistä.

Ilmoitan hyvissä ajoin että meidän perheessä lähestyy ruoka-aika ja että alkaa varmaan Tytin tai Roopenkin kotona olla ruoka niin että pitäisi varmaan lähteä jo kotiin ja että oma lapseni ehtii vielä saattamaan vähän matkaa ennen ruokaa. Tämä siis olettaen että ovat ehtineet leikkiä keskenään jo.

Jos ruokana on makaroonilaatikkoa tai muu " iso satsi" , tarjoan toki ruokaa muillekin, varmistan toki ensin pienten kyläilijöiden vanhemmilta että sopii.

taas usein ei lapsen kaverit ole tahtoneet syödä mitään kun ovat juuri syöneet. Myöskään silloin en tarjoa ruokaa jos kaveri tulee hakemaan juuri kun ollaan syömässä ja haluaa odottaa sen ajan että lapsemme syö. Mutta jos kaveri on varata vasten kutsuttu ruoka aikaan tai herkuttelemme jollain kutsutaan kaverikin pöytään ilman muuta.

Kyllä sitä aina on lisätty lautasia pöytään yllätysvieraillekin. Oma väki pärjää vaikka vähän vähemmällä ruualla sitten, mutta kuivin suin ei anneta toisten vierestä kattella. Oli sitten aikuinen tai lapsi tai vaikka kokonainen perhe, niin jotain syötävää on aina ollut tarjota, vaikka sitten rahat olis vähän tiukilla olleetkin.

meillä vakka joka päivä, jos koskaan ei sanottais, että nyt ei sovi tulla. aika usein tarjoan näillekin lapsille sekä monille muilla kavereille jotain (sitä mitä juuri silloin tarjoan perheellekin). mutta toisinaan en ole varannut tarpeeksi kaikkea tai muuten vaan en viitsi aina pyytää pöytään. sitäpaitsi näiden lasten äiti tuntuu hyödyntävän naapureita ilmaisena lastenhoito ja ruokintapaikkoina, joten en koe suurta syyllisyyttä, vaikka en aina tarjoa mitään. eri asia on sitten harvinaisemmat vieraat, heille yritän aina löytää jotain.

mutta kyllä musta tuntuu siltä, että en kyllä alkaisi yllätysvieraita ruokkimaan, jos ruokaa ei olisi tarpeeksi. Ehkä siinä tapauksessa en söisi itsekään vaan antaisin lapselle (1,9 v) ja söisin itse vieraiden lähdettyä. Kahvia tms. tarjoaisin tietenkin, mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että jos joku oikeasti päättää ruoka-aikaan mennä yllätysvierailulle, niin se on jo vähän törkeää.



Tietty jos olisin laittanut ruokaa niin paljon, että riittää isommallekin porukalle, niin sitten varmaan tarjoaisin yllätysvieraillekin.

Naapuruston lapsille tarjoan korkeintaan välipalaa ellei ruuan tarjoamisesta ole erikseen sovittu, kauempaa tuleville tietysti tarjotaan ruokaa.

kaukaisemmat vieraat ruokkisin, lasten kavereita en. Olemme sopineet niin ja lapsetkin tietävät säännöt. Ja minunkaan lasta ei syötetä naapurissa. Hyvä niin, koska monella on allergioita. Mehua ja pullaa tarjoilemme joskus.

mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että jos joku oikeasti päättää ruoka-aikaan mennä yllätysvierailulle, niin se on jo vähän törkeää.



Mutta esim. arki-iltaisin päivällisaika on yleensä varmaan klo 15-20 välillä riippuen perheestä eli todella vaikeaa tietää koska on ' ' törkeä' ' ja tunkee vierailulle ruoka-aikaan.

Tuo tuntuu olevan aika yleinen ruokailu-aika ainakin meidän lähipiirissä, joten itse en menisi tuohon aikaan yllättäen kyläilemään. Menisin vasta joskus kahden jälkeen. Ja tietty voihan sitä soittaa etukäteen että on tulossa ja kysyä sopiiko tulla ihan mihin aikaan vaan, jos ei siis kyse lapsivieraista, jotka vain yllättäen tulevat naapurista käymään.



5

perse ruvella tee töitä sen takia että tuhlaisin nekin rahat jonkun muun mukulan ruokkimiseen.



T: äiti, joka saa 1200e nettona kuussa (miinus vastike, laina, laina, muut laskut = n. 150-200e käyttörahaa)



Joten ÄLÄ ymmärrä, jos niin helvetin tyhmä olet!

jos olen ostanut 3 pihviä niin siitä on vaikea repiä kuudellekin ihmiselle ruokaa. joku makaroonilaatikko on asia erikseen. toiseksi, pojan kaverit ovat niin " vaativia" että aivan mikä tahansa ei todellakaan kelpaa.

Hänellä on sekä suomalaisia että maahanmuuttaja-kavereita. Kun hän on käynyt eri kavereiden kodeissa, hän on huomannut, että joskus hän saa istua samaan pöytään ja joskus ei. Selitin hänelle, että suomalaiset eivät yleensä tarjoa ruokaa vieraille, mutta eri maista tulleet tarjoavat. Meillä muuten tarjotaan myös muille ruokaa, koska isä on maahanmuuttaja. Se tapa on tullut hänen kauttaan.

Vierailija:

perse ruvella tee töitä sen takia että tuhlaisin nekin rahat jonkun muun mukulan ruokkimiseen.

T: äiti, joka saa 1200e nettona kuussa (miinus vastike, laina, laina, muut laskut = n. 150-200e käyttörahaa)

Joten ÄLÄ ymmärrä, jos niin helvetin tyhmä olet!

Heille tärkeämpää on olla ystävällinen kuin laskea omia rahojaan. Ruoka jaetaan, vaikka se olisi viimeinen ateria sillä viikolla.

jos lapsen kaveri sattuu olemaan ruoka-aikaan kylässä. Miten paljon yksi lapsi muka edes syö?



Minun lapsuudenkodissani tarjottiin aina, samoin mieheni kotona, ja niin teemme nyt mekin.

Näin se vaan on. Itse uskon, että hyväntahtoisuus ja vieraanvaraisuus muita kohtaan koituu omaksi parhaakseni. Meillä on kotona opetettu olemaan juuri tälläinen. Vaikka se olisi edes lasillinen vettä, mitä kykenee tarjoamaan!



Meillä kävi lapsuudessani vieraita miltei päivittäin. Äiti leipoi vähintään kerran viikossa ja pakastimeen ei jäänyt mitään. Mutta! Nämä samat ihmiset, joille osoitettiin vieraanvaraisuutta; he muistivat perheeni hyvällä. Heissä oli sähkömiestä, autoasentajaa, timpuria ja muuta. Kun esim. vanhempani alkoivat rakentaa taloa, he saivat talkooapua ihan siksi, että olivat olleet inhimillisiä toisia kohtaan aiemmin.



Hyvä tulee hyvän luokse.

tehdaan ruokaa just omiin tarpeisiin. Yllatysvierailut ovat asia erikseen. Mutta en kehtaisi massyttaa ruokaa vain itse kun on vieraita kylassa. Ainahan lapsille maistuu se *vieras* ruoka. Ja minun lapsista on ihanaa kun saa syoda kavereitten kanssa.



On joitakin tuttuja joilla on lapsi, mutta kotona ei muruakaan ruokaa. Tupakkaa aina loytyy..

mikä siellä kummittelee, mutta minusta tolkuton pihiys on hirveän noloa. Minulla on yksi ystävä, joka oikeasti pihtaa aivan kaikessa, kaivelee tarjoukset ja tinkii kassalla vaikka Stockmannilla. Pihtaa, pihtaa ja pihtaa. Avomiehensä kanssa ostavat eri mehupurkit jääkaappiin, koska ystäväni haluaa olla varma, että menot menevät tasan...



Kun hänen luonaan käy kylässä, saa yleensä etukäteen toivelistan siitä, mitä pitäisi tuoda, jotta " osallistuu ateriaan" . Yleensä niin, että minun pitää tuoda tuore leipä ja viini ja hän tarjoaa papusosekeittoa...



Yhden ainoan kerran minulle on siellä tarjottu yksi pulla, laskiaispulla, joita oli tasan yksi per pöytään istuja.



Minusta tuollainen on sairaan noloa!

Olen itse tarkka rahoistani ja taloudellinen, mutta kyllä minä ystäville, sukulaisille ja naapureille ihan surutta tarjoan ruoat ja juomat. Ja lasten kavereille. Yllättäen meidän lapset on sitten myös tervetulleita koko naapurustoon ja naapurit auttavat aina, jos on jotain tarvetta.