Pelkosektioäiti vastaa vähän aikaa asiallisiin kysymyksiin.

kysymystä. haluan vain todeta, että jokainen meistä pelkää eri asioita, sinä alatiesynnytystä ja minä taas pelkään hulluna sektiota (ja muita lääketieteellisiä toimenpiteitä) :). hassua sinänsä, että toisen kammon kohde on toiselle se ainoa vaihtoehto :).

vaan ihan positiivisessa mielessä kysyn, kun en pysty ymmärtämään millään tota asiaa eli mikä ihme siinä voi niin paljon pelottaa varsinkin jos synnytys olisi ensimmäinen?

Miksi joku pelkää hämähäkkejä? Entä lentämistä, korkeita paikkoja tai pimeää?



Eikös peloille ole yleensä yhteistä se, että ne eivät ole järjellä selitettävissä. Ei oikeasti lentämistä pelkäävääkään koneeseen saada vaikka hänelle kerrottaisiin, että lentäminen on turvallisempaa kuin autolla ajo.

kait sinä sen verran ehtisit analysoida yhdeksän kuukauden aikana?

Kunhan muuten vain kommentoin.

Nro 5

kyllä mä ainakin osaan selittää syyn kun pelkään jotakin asiaa:)

T:kolmonen

kun syntynä läheni sairaalassa hommat menikin sitten ihan perseelleen, lyhyesti sanottuna olen vain tosi onnellinen että saatiin terve lapsi:)

Kun toista aloin odottaa en edes halunnut kuulla puhuttavan siitä että synnytän vaan pidin sektiota itsestäänselvyytenä. Täällä Tamperella asuvana kävin pelkopolilla jossa oli niin järkevä ja ihana nainen että " suostútteli" alatiesynnytykseen. Ja kaikki meni hienosti! Synnytyksestä jäi kaikesta kivusta ja muusta huolimatta aivan ihanat muistot!



Suosittelen ap puhumaan jollekin oikeasti asiasta. Neuovolassa ainakin täällä otettiin asia ihan vakavasti, samoin sairaalassa ja molemmissa korostettiin että päätös on synnyttäjän. Eli sinun. Päätät miten päätät, mutta sinä sen päätöksen teet! Ei kukaan muu voi mihinkään pakottaa (jos ei henki kyseessä) Eli toivotan paljon voimia!

Voisitko kertoa puudutuksen laittamisesta ja toipumisesta. Oliko mies apuna vauvaa hoitamassa sairaalassa ja monenko päivän päästä pääsit kotiin? MItä särkylääkkeitä söit ja kuinka pitkään?



Kiitos, jos jaksat ja ehdit vastata.

" mikä ihme siinä voi niin paljon pelottaa varsinkin jos synnytys olisi ensimmäinen? "



Pelottaako sinua ajatus kiivetä pilvenpiirtäjään ulkoseinää pitkin ilman turvaköyttä? Entä pelottaako sinua jos joudut ohitusleikkaukseen vaikka et olisi sellaisessa koskaan ollut? Pelottaako kun saat syöpädiagnoosin vaikka et ole koskaan ennen saanut etkä tiedä miten siinä tulee käymään?



Minusta ensimmäisen synnytyksen pelkääminen on hyvinkin inhimillistä.



ap

mutta se ei ole kaikille aihe pelkosektioon. itsekin ekakertalaisena mietin, mikä voi olla NIIN pelottavaa maailman luonnollisimmassa asiassa että pitää ottaa leikkausriski.



katsoitko muuten " bodies" viimeksi?

Minuakin jännitti sektio eikä minullakaan ollut muita vaihtoehtoja.



" Voisitko kertoa puudutuksen laittamisesta ja toipumisesta. Oliko mies apuna vauvaa hoitamassa sairaalassa ja monenko päivän päästä pääsit kotiin? MItä särkylääkkeitä söit ja kuinka pitkään? "



Sektio oli keskiviikkona ja lauantaina kotiuduttiin. Mies oli korvaamattomana apuna. Meillä oli perhehuone. Leikkauspäivän oli aika heikko olo, muttei kivulias. Illalla nousin vessaan kätilön avustamana. Se kävi hiukan hitaasti, pyörrytti. Kipua ei ollut.



Puudutteen laitto sujui minusta helposti. Pelkäsin sitä turhaan etukäteen. Sain leikkauksen jälkeen morfiinia ja sen jälkeen otin suun kautta särkylääkkeitä, joilla selvisin hyvin. Vaikeinta oli oikeastaan nousta sängystä. Se oli sairaalassaoloaikana hidasta. Kotiin päästyäni otin vain muutamia särkylääkkeitä. Viimeisen särkylääkkeen otin kolmantena kotipäivänä. Leikkauspäivän jälkeisestä päivästä pyrin liikkumaan omin jaloin mahd. paljon vaikka levätä pitää. Liikkuminen edistää toipumista. Samoin haavaa kannattaa suihkuttaa ja antaa ilmakylpyjä.



ap

Ei ole. Ajattelin vain avata aihetta, kuinka tuntemattoman pelkääminen on ihan tavallista.



ap

sekundaäiti.

Luonnollista on niin moni asia. Käytämme kaikki aika paljon lääketieteen apua vaikka ilman oleminen on luonnollista. Synnytykseen kuoleminen on hyvinkin luonnollista, aikanaan oli myös hyvin tavallista. Luonnollisuus ei mielestäni ole peruste kärsimiselle.



ap

sori, mutta et osaa oikein perustella valintaasi vaan kiertelet ja kaartelet. oletkohan sä ollenkaan miettinyt mikä sua oikeasti pelottaa?

minusta olisi ihan aiheellista tutustua myös sektion riskeihin verrattuna synnytyspelkoon.

Kerroinhan jo pelänneeni myös sektiota. Kierteletkö vastausteni lukemista ;)?



Suunniteltu sektio tuntui minusta uomattavasti turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ne sujuvat lähes aina hyvin ja ovat vauvan kannalta turvallisia. Alatiesynnytys saattaa päättyä hätäsektioon tai äidin kehon ikäviin vaurioihin. Koin etten pystyisi rentoutumaan synnytyksessä vaan pilaisin koko tapahtuman pakokauhulla. En kestä ajatusta ponnistamisesta ja oman lihan repeämisestä. Sektio oli minulle parempi valinta. Synnytyspelko aiheutti fyysisiä oireita ja oli todella lamaavaa. Raskauden kannalta oli hyvä saada sektiopäätös ja vapautua paniikista.



Ja oliko se 21 joka kehotti tutustumaan sektion riskeihin? Luuletko etten tutustunut? Enkä mistään tv-sarjoista vaan ihan tutustumalla lääketieteelliseen tutkimukseen. Suunniteltu sektio on melko turvallinen vaikka toki riskejä on. Kukaan ei saa pelkosektiota tuosta noin vaan. Tottakai keskustelin peloistani, sain tietoa riskeistä ja yritin voittaa pelkoni. Mutten voittanut ja kaikki meni hyvin.



ap

huomaa, että et ole oikein sinut asian kanssa. Minä ymmärrän oikein hyvin sektion silloin kun muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta en vaaan voi käsittää että sen takia, että pelkää niin täytyy leikata...ei vaan mee jakeluun. Pisti silmään tuossa kommentissasi että pelotti oman lihan repeäminen ja ponnistaminen-->ihan varmasti kaikkia pelottaa, mutta toisaalta kukin tavallaan. Älä laita tällasta avausta tänne jos et ole sinut asian kanssa. Kertaakaan et ole vastanuut kunnolla MIKÄ SIINÄ PELOTTAA NIIN PALJON?

Ei nyt oikeesti ponnistaminen ja oman lihan repeäminen voi olla syy että haluaa pelkosektion