Kumpi toimii paremmin vauvan kanssa: rytmittäminen vai lapsentahtisuus?

Ajan kanssa lapselle kehittyy kyllä rytmi.

ja musta rytmittäminen kannatti ehdottomasti, mutta se lienee pullovauvalla helpompaa kuin tissivauvalla, kun näkee koko ajan, että kuinka paljon maitoa on syönyt. Ja varmaan vauvoissa on eroja, mutta meillä oli melkein syntymästä saakka päivissä selkeä rytmi. Valveillaolojaksot tietty piteni vauvan kasvaessa, mutta meillä esimerkiksi vauva tuntui hokaavan alusta asti, että yö on yö ja silloin nukutaan.

Meillä ensimmäinen lapsi toimi kuin kello sen rytmin mukaan, mihin hänet totutin alusta lähtien. Sitä aina vähän fiksattiin kehityken ja kasvun myötä.



Toisen kanssa yritin samaa, eikä toiminut ollenkaan. Tämä toinen syö joskus tunnin, joskus kolmen tunnin välein. Joskus nukkuu monen tunnin päikkäreitä ja joskus puolen tunnin. Illalla nukkumaan menokin vaihtelee ihan joka ilta.

Tuossa iässä lapsi määrää tahdin. Myöhemminkin on aika vaikeaa pakottaa lasta nukkumaan yms., eli sittenkin voit vain vähän hellästi venytellä valveillaoloa ja ruokailun välejä, mutta et radikaalisti vaikuttaa vauvan rytmiin.

Mielestäni parikuista ei vielä pidä rytmittää mitenkään. Kun lapsi vähän kasvaa, voi alkaa hiljalleen kokeilemaan, että oliko joka ikinen inahdus kuitenkaan nälkä, vai auttaisiko jokin muu. Me aloitettiin säännölliset iltatoimet kun lapsi oli 5-6 kk ikäinen. Minä muuten tein alussa sen virhen, etten ymmärtänyt röyhtäyttää lasta tarpeeksi hyvin. Se aiheutti meillä juuri tuota rinnalle haluamista, vaikka maha olisi ollut täynnä.

Minä kuvittelin ensimmäisen kanssa, että lapselle on ilman muuta parasta elää lapsentahtisesti. Ja kun kaikki oli sitten aivan tolkuttoman hankalaa, niin lopulta keksin kokeilla sitä, että minä määrään rytmin. Sen jälkeen koko perhe voi paremmin. Myös vauva nukkui pidempiä pätkiä ja söi harvemmin (eikä tunnin välein yötä päivää niin kuin siihen asti).



Ikävä kyllä, vaikka me olisimme olevinamme täällä kuinka viisaita, niin kukaan muu ei voi sinun puolestasi sanoa, mikä teillä olisi parasta. Sinun täytyy vain äidinvaistoillasi arvailla, miten kannattaisi toimia. Jos sinusta tuntuu siltä, niin voithan hiljalleen kokeilla jotain rytmittämistä. Mitä isommaksi vauva kasvaa sitä selkeämmin päivät yleensä rytmittyvät.

Ihan pieni vielä. Hänellä on tarpeita ja ne tyydytetään.

tai et anna ruokaa " koska ei ole ruoka-aika" .



Rytmitetyllä lapsentahtisuudella tarkoitin sitä, että haistele vauvan tarpeita, seuraile mihin aikaan se syö, nukkuu ja seurustelee. Mutta ainakaan meidän vauvalla ei vielä noin pienenä ollut oikein mitään säännönmukaisuutta missään, ja kannattaa muistaa, että rytmit muuttuu koko vauvavuoden ajan! Pitää vaan yrittää pysyä itse suunnilleen mukana.

Anna Wahlgrenin " rytmitetty lapsentahtisuus" toimi meillä. Eli kun vauva herää, tehdään tietyt jutut tietyssä järjestyksessä niin että vauvalla on " ohjelmaa" koko hereillä olon ajan. Sitten vähitellen unijaksot ja hereillä olo jaksot pitenevät... sori en nyt muista tarkemmin, kuopuksen vauva-ajasta alkaa olla jo hetkinen .)

Rytmi on tullut siinä itsestään. Rytmikin muuttuu lapsen kasvaessa niin paljon, että tuntuu hullulta alkaa tunkemaan päiviä johonkin tiettyyn muottiin.



Aluksi vauva nukkuu kolme-neljä kertaa päivässä, joskus kauemmin ja joskus vähemmin aikaa. Iltaunille meno riippuu siitä kuinka kauan vauva on päivällä nukkunut, eikä mielestäni ole kovin viisasta alkaa pientä vauvaa herätellä uniltaan tai väkisin valvottamaan että saisi johonkin tiettyyn aikaan illalla nukkumaan. Sitten alkaa kiinteiden syönti ja ateriamäärä kasvaa hiljalleen, vauva vähentää päiväunien määrää jne. Muutosta tapahtuu koko ajan.



Ihan pienellä vauvalla ei edes ole mitään rytmiä eikä tarvitsekaan olla, kyllä se siinä nelikuisena alkaa hiljalleen kehittyä kun vain " haistelet vauvan tarpeita" , niin kuin joku hienosti sanoikin. Vauvat ovat niin viisaita että oppivat asioita ilman, että meidän täytyy niitä tietoisesti opettaa!

Toinen omaksui heti syntymästään isoveljen määräämän rytmin, ja vauvavuosi oli uskomattoman helppo. Ei periaatteessa yritetty kehittää lapselle rytmiä, mutta joka päivä piti syödä ennen kuin lähdettiin ulos, vaunuissa oltiin ulkoilun ajan jne. Itsestään kehittyi rytmi tosi nopeasti (pariviikkoisesta eteenpäin rytmi on ollut periaatteessa sama, vaikka unien pituudet ja määrä on vähentyneet).



En tiedä olisiko esikoista saanut opetettua rytmiin, mutta jos olis saanut niin kyllä olis kannattanut...sen verran helpommalla pääsin kakkosen kanssa.