Voiko tällaisen ihmisen kanssa perustaa perhettä??

jämähtänyttä olla, mutta tiettyjä rutiineja kieltämättä on. Sinällään elämä lasten kanssa on suuri seikkailu, eikä tylsää tai samankaltaista päivää ole!

Kyllä itsekin olen tiettyy rajaan saakka aika seikkailunhaluinen, mutta nämä perheasiat... mulla on ennestään yksi lapsi ja ymmärrän niitä kuvioita paremmin, miehellä ei lapsia ole. Tuntuu, että hän kuvittelee, etteivät lapset sido mitenkään. On mm. sanonut, etteivät rutiinit ole kenellekään hyväksi - ei myöskään lapsille! Ja itselläni siis ihan päinvastainen ajatus.

on käytännössä ja mitkä on vastuut perheessä lapsen tulon jälkeen. Elämä ei jatku samanlaisena sitten kun on muksuja.

tekisi sen kyllä minun takiani, koska tietää, että se on itselleni tärkeää. Mutta periaatteessa on koko avioliittoinstituutiota vastaan ja koko ajan puhuu siitä, kuinka ihmiset eivät sellaista mihinkään tarvitse ja lapsia voi hankkia ilmankin... ja niistä lapsista siis puhuu jatkuvasti, taitaa olla kova vauvakuume päällä. Ei vain oikein sovi yhteen niiden seikkailupuheiden kanssa... :(

Nyt vaan naisen logiikka käyttöön.

Kuvaamasi miestyyppi olisi LOISTAVA ISÄ- kun hän kanavoi luovuutensa lasten kanssa leikkimiseen- sinulla on tiedossa kissanpäivät!

tämä ns seikkailunhalu käytännössä ilmenee, mitä te sitten oikeen teette vapaa-ajalla ?? vai onko enemmän puhetta kuin toimintaa koko homma.

On myös sellainen ehdoton yhden naisen mies :)

Seikkailullisuus ilmenee mm. siten, että haluaa kokeilla kaikkia mahdollisia urheilulajeja, matkustaa... On asunut kymmenen viimeisen vuoden aikana viidessä maassa (olen siis vähän huolissani, osaako asettua) ja on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja järjestelee jatkuvasti tapahtumia ystäville yms. Hänellä on niin paljon energiaa, että hän töittensä lisäksi suoriutuu kaikista muistakin asioista minua noin kymmenen kertaa nopeammin!! Nämä asiat kuulostavat ihan kivoilta, mutta joskus mietin, onko se ihan normaalia. Missä se tasainen arki on... ja tarvitaankohan sitä??

ihan maanis-depressiivisen ihmisen maaninen vaihe mieleen..onko masennuskausia ??

Mutta hän on lapsesta saakka tottunut olemaan todella ahkera ja tekemään kovasti työtä. Ei tarvitse paljon yöuntakaan. Hän on myös poikkeuksellisen älykäs (jos sellaista kehtaa täällä sanoa; en mainitse tätä kehuakseni) ja kunnianhimoinen, joka näkyy myös arkielämän asioissa. Tavattuamme hän sanoi, että minä rauhoitan häntä ja tasapainotan hänen elämäänsä... mikä onkin varmaan totta. Hän on ollut aivan mielettömän energinen ja jaksava isäpuoli lapselleni, mikä on hienoa. Mietin vain, että jos hankimme lisää lapsia, pitäisikö tämän tahdin vähän rauhoittua tästä...

joka vain makasi sohvalla eikä jaksanut tehdä mitään. En ole tottunut tällaiseen menoon - mutta muutamien kommenttien kautta aloin jo ajatella vähän positiivisemmin tulevasta elämästämme. Kiitos niistä :)