Miksi ihmiset oikein pettävät kumppaniaan?

Oma kumppani ei riittänyt. Oli tunteita siis toista kohtaan ja mieluummin olisin ollut sen toisen kanssa. Aika meni odotellessa yhteydenottoa ja kaipasin hirveästi. Itseluottamus ei vain riittänyt, en uskonut että se kenestä " oikeasti" tykkäsin tunsi samalla tavalla. Ja yksin en halunnut olla. Nyt homma levis käsiin ja siis olen yksin.....



Jos tunteet nykyiseen ei oikeat niin neuvoisin kuuntelemaan sydäntä ja panostamaan siihen kenet oikeasti haluaa. Jälkiviisautta...

vaikka en ikinä ole pettänyt eikä ole aikomuskaan niin tehdä, niin en mene vannomaan etten niin tekisi. Ei ihminen ole mikään yksiavioinen. Musta tärkeintä on, että ei rakastu eikä ikinä paljasta puolisolle eikä tuo tauteja kotiin. Ja että eletään normaalisti pettämisen jälkeenkin, ettei mitään omistuista käyttäytymistä jne.



Ole nyt sitten joku 70 vuotta saman heebon kanssa joka pv... hui miten pelottavaa....

Jos ollaan pelkkiä asuinkumppaneita lasten vuoksi ja/tai taloudellisista syistä, niin en ihmettele ollenkaan, että pettämistä tapahtuu. Jos toisesta on etääntynyt muutenkin jo kauas niin ei ehkä edes huomaa, että toinen pettää.

Mieheni antoi anteeksi ensimmäiset kolme... nyt olemme eronneet.

Jos en olisi itse kertonut hän ei olisi saanut ikinä tietää.



8

(henkisellä tasolla), tuntuu sietämättömältä. Kun havahtuu huomaamaan, miten paljon siitä toisesta välittää ja kuinka paljon satuttaisi, jos hän jollain tavalla pettäisi luottamuksen/odotukset, tuntee olonsa epävarmaksi. Ainakin mulle se epävarmuus on kiukuttava olotila.



Ja usein, kun olen miehestäni erossa, vaikka työmatkan takia, mua kiukuttaa, kun musta tuntuu, että hän on " jättänyt" (= hylännyt) mut.



Ja täytyy sanoa, että ihan ensimmäisenä tulee aina mieleen, että " kun sä kerran jätit mut, niin mä menen kostoksi pettämään sua" . Tai ajattelen, että mä petän ekana, niin sit voi ainakin sanoa, että " no se jätti mut siks kun petin" . Ei tarvi sanoa, että siksi kun se ei tykännyt musta tarpeeksi.



Usein mulle tulee fiiliksiä, että haluan mennä surffaamaan seuranhaku/pornopalstoille vain siksi, että saisin " kostettua" tämän mun epävarmuuden miehelle. Ja välillä tekisi mieli ostaa kortsuja käsilaukkuun vain siksi, että tekisin miehen vuorostaan epävarmaksi.



Enää en kuitenkaan oikeasti tee noita kuvaamiani temppuja, enkä mene pettämään miestä, vaan haluan panostaa tähän suhteeseen ihan oikeasti. Aikaisemmin halusin aina, että mies on vähän epävarma minusta, se toi tiettyä vapauden tunnetta.

mutta minun kokemukseni mukaan ja ihan noita vastauksiakin lukemalla ja niistä päättelemällä, pettäjät ovat joko äärimmäisen itsekeskeisiä, tunnevammaisia tai surkean epävarmoja ihmisiä joilta suurimmalta osalta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan.



Vain omat tarpeet ja niiden tyydytys on tärkeää.



Lässyttää voi sitten loputtomiin, miten mies on vaan kaveri tai halu oli ylivoimainen tai viina vei jne.