Lue keskustelun säännöt.
Voiko toisesta lapsesta tykätä enemmän?
13.10.2006 |
Onkohan tämä ohimenevää?
Meillä on parivuotias esikoistyttö ihan hirveässä uhmassa, koko ajan sen kanssa saa joka asiasta tapella ja on välillä tosi ärsyttävä. Välillä tuntuu, että tykkään enemmän tästä meidän kuopuksesta (poika), joka on 3kk ja iloinen ihana vauva. Onko tämä ihan normaalia, että tässä vaiheessa tuntuu tältä, ja tasoittuuko sitten myöhemmin? Tottakai tykkään esikoisestakin, mutta kun välillä sen kanssa on niiiin hankalaa, että välillä melkein antais pois (no ei nyt oikeasti).
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhmiksia ja sit isommat taas tuntuvat helpommilta kun ovat jo uhman ohittaneet. Helppoudesta noissa tunteissa on kysymys eikä rakkaudesta!
Meilläkin oli noin. Nyt tämä maailman ihanin vauva on raivoava uhmaikäinan kuin sisarensa aikanaa!
Tyttö 8 ja poika 6 ja molemmissa on puolensa niin hyvät ja ihanat kuin ne toisetkin =))))
Mutta rakkaita kumpikin ;o)
Tuntuu välillä vaan niin pahalta esikoisen puolesta, kun sille tulee hermottua, että huomaakohan se, että vauva on " tärkeämpi" . Mutta itsekin ajattelin niin, että sitten kun esikoinen on vähän vanhempi, niin on varmaan taas kivempi sen kanssa touhuta kaikenlaista ja esikoinen tulee taas läheisemmäksi. Kuopuksen synyttyä on ollut vähän isin tyttö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempi lapsista (tyttö) on 6v ja niin ihanan rauhallinen ja omatoiminen ja poika taas 3v uhmaikäinen villi poika.
Ja välillä tuntuu että en jaksa tuota poikaa kun on niin villi ja menevä ja kitisee ja uhmaa. Helpommin tulee lämpimiä tunteita tuota isompaa kohtaan.
Mutta luulisin että menee ohi kunhan tuo pojanviikari tuosta vähän kasvaa ja uhma tasaantuu:) Rakashan tuokin on;)
kuin rakkautta tuossa. Jotta rakastakaa vaan molempia, se ensimmäinen vaan sattuu tulemaan hankalaan ikään aikaisemmin, mutta tulee se myöhempikin lapsi siihen ikään.
Eka on tokalle mustis, mutta kun vaan jaksaa antaa paljon huomiota, niin hän kyllä sopeutuu. Meilläkin S toteaa (suuttumiskohtauksistaan huolimatta) päivittäin että " minä niin rakastan Paavoa" , ja sepäs se mieltä lämmittää meillä vanhemmilla.
Ehkä ne mustasukkaisuudesta tulevat pienemmälle suuttumiset ovat semmosia ettei niihin liittyvistä asioista kannata vanhempien hirveesti tehdä numeroa, että menis nopeemmin ohikin. Mutta kun vanhempi mukelo pikkuvauvaa meinaa lyödä, niin silloin kyllä puututaan heti tiukasti ja mm. kysytään " onko isi tai äiti sinua ikinä lyönyt? Eikä muuten ikinä lyökään, kun se vaan on väärin vaikka olis miten vihainen" Ikäeroa siis noin 2,5v muksuilla, ei oo ihanvarmaa että tommosta perustelua se vanhempi mukelo tajuaa, mutta pikkuhiljaa...
vanhempi poika kaksivuotta 3kk ja nuorempi sen 3kk. Vauva on iihana naurunaama ja isoveikka.. noh.. välillä vähän vähemmän rakastettava.. :/ *häpeää*