Kuinka pystyisin lopettamaan jatkuvan rayhaamisen ja huutamisen? Lapseni ovat jo oppineet huono tavan ja karjuvat jos joku menee pieleen jne.

Mä olen huomannut saman, että lapset käyttäytyy kuten äitinsä eli huutaaaaa.



Jokin aika sitten kävin ulkomailla ja kiinnitin huomiota, kuinka kauniisti siellä puhuttiin lapsille ja vanhemmat keskenään. Se on vähän tsempannut mua yrittämään. Yritän ainakin aloittaa nätisti ja jos " sana ei kuulu" siirrytään kovempiin desibeleihin.

neuvoja en valitettavasti pysty antamaan kun

saman asian kanssa täällä pähkäilen, mutta jos

yhtään helpottaa, niin et ole ainoa :(

omatunto soimaa jatkuvasti ja huonoäitifiilis päälimmäisenä tunteena. Tiedän että asia vaatii pitkäjänteistä harjoittelua, ponnistelua ja opettelua. Onneksi en ole siis ole ainoa, välillä vaan tuntuu ettei kukaan muu ole näin hirviö...

t:ap

hyötyä...esimerkiksi sama riehuminen lasten puolelta vaan jatkui. Lapset oppi siihen , että tuossa se nyt aikansa mesoo ja sillä siisti.

Sitten aloin miettiä kuinka typerältä mahdoinkaan lasten silmissä näyttää huutaessani naama punaisena! Itse asiassa käyttäydyin itsekin kuin lapsi, reagoin huutamalla..Sitten vaadittiin vain päätös. En huuda, en vaikka mikä olisi. Päin vastoin, aloin selittää lapsille paljon enemmän, lakkasin tiuskimasta. Ja kappas vain, homma alkoi toimia pikku hiljaa. Kyllä niitä huutokohtauksia vieläkin joskus tulee, mutta nykyisin aiheesta ja nyt lapsetkin tietää että tulipa töpättyä, kun äitikin huutaa.

Eli pitkää pinnaa ja aikaa, sitä se vaati. Tsemppiä!

Mitä ajattelet huutamisella hyötyväsi? Auttaako kasvatuksessa?



Mieti myös omia arvojasi ja sitä millainen kasvattaja olet? Ja millaisia lapsia haluat kasvattaa..



Koita löytää toimivammat konstit lasten kavattamiseen.



Ja hanki vaikka itsellesi harrastus ettei ole pinna noin tiukalla.

Mulla ainakin pinna palaa paljon helpommin pms-oireiden aikaan.

MIKÄ OLI SILLOIN ERI TAVALLA? Tottakai vanhemman läsnäolo on lapselle hyvä asia, mutta jos se tarkoittaa sitä, että vanhempi huutaa koko ajan henkeen " kun te saatanan sikiöt pilaatte mun elämän" , niin ei sekään nyt ihan oikein ole - KETÄÄN KOHTAAN.

ja ihaninta mitä maa päällään kantaa. Elettiin 6.5 vuotta rauhallista perhe-elämää ilman huutoa ja nyt ei muuta olekaan.

venyttää pinna pinkeälle, mutta ei liian ettei se katkea lopullisesti. Osaavat lapseni olla todella ihania ja herttaisia, mut ei tarvita kuin joku pieni juttu, niin se on taas menoa. Kaikille huutajille tsemppiä ja hermoja pikkulapsi arkeen! Ehkä voin joku päivä tulla ylpeänä kertomaan, että olen päässyt huutamisesta ja että meillä keskustellaan asiallisesti, ei huutamalla.

ap.

menkää lääkäriin ja puhukaa mielialaongelmastanne siellä. Saatte troppia, joka tasoittaa tuollaista kamalaa käytöstä.



Lapsenne ovat sen ansainneet. Unohtakaa nyt hetkeksi itsenne.

auttaa sen minkä kerkiää, tuntuu vaan että lopullinen vastuu lapsista ja kodista on minulla. Oma aika siis vähäistä.

Huutamisella en saavuta mitään sen tiedän. Ja tiedän myös sen millaisen mallin lapseni minusta saavat kun heille huudan. En " hauku" lapsiani huutaessa, vaan esim. huudan että nyt hampaiden pesulle!

eli sitä ei vain purkaisi lapsiin.

Jokainen askel kohti parempaa...

Mietit jo valmiiksi että nyt en huuda. Jos meinaat huutaa tai alkaa tuntua siltä menet hetkeksi miettimään miten toimit. Tämän verran on itsehillintää löydyttävä ja itsetuntemusta

pois tuosta huonosta tavasta. Hiljaista joulun odotusta kaikille ja laittakaa vielä hyviä neuvoja, niitä varmasti tarvitaan. ap.