Onko teidän vaikeaa saada töitä? (ov)

Hakemuksessa älä kertaa sellaista, mitä olet jo kertonut CV:ssä, älä siis aloita hakemusta esim. " olen sen ja sen ikäinen se ja se maisteri..." . Hakemuksen alun pitäisi jotenkin innostaa lukija lukemaan se päätökseen.



Toinen juttu mikä tuli mieleen on, että ehkä he pitävät sinua liian pätevänä hommaan ja haluavat jonkun, joka osaa vain 80-90 % toivotuista jutuista ja kokee hakemansa työn haastavana, eikä ole niin suurta pelkoa, että hän lähtee menemään tylsistyttyään hommaan.

Ap on nyt monen kuukauden työnhaun jälkeen saanut uuden määräaikaisuuden. Työhaastattelussa tuli esiin se, että olen äiti ja haastattelijat vilkaisivat toisiaan merkitsevästi. Olin purra kieleeni, että siinä se nyt sitten meni. Mutta ei, jostain syystä sain tämän pätkän. :)

En tiedä, millä aloilla se olisi helppoa, mutta ainakaan omalla alallani työnsaanti ei ole helppoa. Työpaikkoihin on myös niin paljon tulijoita, että työnantajat voivat kohdella työntekijöitä huonosti (pätkätyöt, epämääräiset työsuhteet). Tai näin minusta ainakin vaikuttaa.



Pidän työstäni, mutta sellainen sitoutuminen työnantajaan, jota tämä toivoo, on mahdotonta, kun työpaikka on vaakalaudalla parin kuukauden välein, näköjään riippumatta siitä, kuinka hyvin koitan työni tehdä. Vituttaa.

Minulla on vaikea saada töitä. Asiantuntijan työ on liian tylsää ja se näkyy haastatteluissa ja esimiehen työhön ei ole tarpeeksi kokemusta. Toisaalta taas ikä painaa ja on vieläpä pieniä lapsia. Olen siis työnantajien kauhu.



Miehen kanssa perustetaan yritys ja olen hakenut kouluihin. En siis jää toimettomaksi, vaikka työnhaku ei onnistukaan.

Osaksi varmaan siksi että aloitin opiskelut 20 v sitten ja saman tien työhistorian keräämisen ja kontaktien luomisen. Olen kaikki työni saanut kontaktien avulla, eli uusi työnantaja joko on tuntenut minut, on kuullut minusta, hänellä on työssä joku joka tietää minut, tai hän tuntee aiemma työnantajani ja voi kysyä tältä suositteleeko tämä. Näin se toimii, kyllä minäkin ne CV:t kirjoitan, mutta todellisuudessa ne soittavat toisilleen ja kysyvät kannattaako tuo ottaa.

Töitä saa lähes mistä vain, varsinkin jos määräaikaisuudet kiinnostaa.

t. sh

Omalla alallani niin hyvä työtilanne, että olen saanut kaikki haluamani paikat parhaassa lapsentekoiässä ja silloin, kun lapset olivat pieniä. Ketään ei ole edes kiinnostanut, onko lapsia tulossa lisää.

Työttömänä ehdin virallisesti olla pari viikkoa. Tradenomi, ei pk-seutu, kolmen lapsen äiti ja liki 40 v.

Homma oli sellainen, että kuka tahansa ihan fiksu ihminen olisi pystynyt sen hoitamaan. Pomo ei vaatinut mitään erityistaitoja. Kaiken ratkaisi henkilökemia.



Valitettavasti tämä henkilökemia ei pääse näkymään, jos haastateltava jännittää kamalasti ja istuu rystyset valkoisena. Hän on niin kireä, ettei huumori irtoa millään.



Minä olen jättänyt tuon työpaikan ja kohta haen uutta. Aion keskittyä yli kaiken kahteen asiaan: perustelemaan sitä, miksi haluan juuri siihen työpaikkaan, sekä pitämään itseni rentona, jotta " minä itse" näyn helpommin.

Siis millä saisi selkeästi ilmaistua haluavansa työpaikan.

26vee, kahden lapsen yh, ammattitutkintoja kolme (merkonomi, kotitalouspuolelta, lähihoitaja)

vaikka edellinen lapsi oli 1v. vaihdoin työpaikkaa ja ekalla haulla tärppäsi. Jotenkin tuntuu, että kun olet valmiiksi vakityössä, niin helpompi on saada uusikin vakituinen työ. Ehkä työnantajat on jonkinlaisia laumasieluja...

on tutkimusten mukaan vaikeampi saada työtä kuin jos on jo jossain työpaikassa.



Mä olen vastoin tahtoani osa-aikatöissä tosi pienellä palkalla ja yritän koko ajan hakea muuta tai lisätöitä. Ei lohkea :(

inlaista uskoa 30+ äidin työnsantiin (tai minulla on kyllä vakipaikka, mutta haen uutta, vähän parempipalkkaisempaa työtä).

kun lapset jo kohtuullisen vanhoja, itse vielä aika nuori, työkokemusta ja koulutusta parilta eri alalta.

Onko täällä kaikilla tytöttömilla akateeminen koulutus? Minä olen tradenomi, ja arvatkaa, miten vaikea mulla on saada töitä! En asu pk-seudulla.

Itse en ole hakemassa töitä, mutta ihan omalla työpaikallani olen huomannut, että heti kun saa lapsia, joutuu paariakastiin eli ei saa haastavia töitä jne. Ja ne työt, poissaolot sun muut myös tutkitaan suurennuslasilla. Eli pitää olla pätevämpi kuin lapseton. Ja nuori lapseton mies on aina paras.

maisterin tutkinto, ja kohta lisensiaatinkin. Ongelmana on, että alan olla ylikoulutettu suurimpaan osaan työpaikoista...

työnantajien mielestä:



parikymppinen: tekee kuitenkin kohta lapsia

kolmekymppinen: tekee kuitenkin vielä lisää lapsia/ nykyiset sairastelee

nelikymppinen: liian vanha, haluamme nuoremman

Pari vuotta toimistokokemusta, mutta eipä tuosta paljon ole iloa työnhaussa. Neljässä kk:ssa päässyt yhteen haastatteluun, sekään ei kotikaupungista. Parhaillaan oottelen vastausta, mutta taitaa mennä ohi tällä kertaa... En myöskään asu PK- seudulla.