Mitä mieltä olette tästä?

millaiseen terapiaan miehen kannattaisi hakeutua, jos kyse on todellakin jostain riippuvuudesta tai pakkomielteestä?



ap.

Annapa ukon läksiä amerikkaan.. Sillä välin etit itelles ja lapsilles kämpän tai vaihdat talosta lukot..



Tommosta ukkoa tarvii kattella.. Tietty jos koko toimeentulos on sen varassa.. Voittehan tehdä sopimuksen, että asutte saman katon alla kämppiksinä.. teidän taloon ei vain tuoda toista puolisoa ikinä.. eikä lapsien korviin tarvii kantautua mitä touhuatte..



Itse kyllä siinä amerikan reissun aikana jotain asialle tekisin..

mies olisi valmis lähtemään terapiaan.



Sanokaa joku jotai...



ap.

Mä en itse voisi kyllä enää luottaa!!!

Seuran etsimisestä? Pettämisestä? Perheen isän roolista? Minä en kattelisi ja odottaisi ihmeparantumista!

Terapian edetessä voisi sitten katsella mihin homma on menossa.. Miltä susta tuntuu? Onko sulla mitään mielenkiintoa jatkaa tai yrittää miehen kanssa? Nuo on asioita joita ei voi jokaisen riidan aikana kaivaa esiin ja syyttää..

eikä mitään humalassa tehtyjä töppäyksiä, mies on kyllä varmasti tiennyt mitä teki, ja oli valmis ottamaan riskin että jää kiinni ja menettää sut. Älä päästä sitä menemään kuin koira veräjästä. Ota ero, ei se miksikään muutu, jos on suunnitellutkin kaiken valmiix, eikä ole aiemmiltakaan tapauksilta ottanut onkeensa..

Eikä edes onnistunut, mutta mun mielestä tärkeempää on se että oli yrittänyt. Mies sanoo, että on jotenkin pakkomielle ja riippuvuus hänelle etsiä tuota seuraa ja tehdä muutakin meidän suhteelle vahingollista. Tiedä sitten, puhuiko totta. Lapset ansaitsisivat ehjän kodin, olenko minä velvollinen vielä yrittämään?



ap.