Vähätteleekö teidän muiden miehet teitä koko ajan?

Mies on sitä mieltä, ettei mulla ole suhteellisuudentajua. Riideltiin eilen koko paluumatka autossa tästä aiheesta...Hänen mielestään liioittelen.

ei kuulosta normaalilta!

Mun ex-mies vähätteli aina mun tekemisiäni. Mun työ ei ollut mitään, sen mielestä siellä aina vaan istuttiin kahvilla, jos mulla oli vp ja olin siivonnut, sen mielestä meillä ei ollut siistiä.



En enää edes muista kaikkea, mitä se silloin mulle sanoi. Mun laihduttamista se vähätteli aina, sen mielestä mä en ikinä laihtunut, vaikka paino putosi yli 20 kg.



Mutta onneksi se on tosiaan ex

Siis esim. siitä että opiskeluni etenevät ihan kivasti ja saan gradun valmiiksi juhannukseen mennessä. Hänellä itsellään jäi opinnot kesken kun meni töihin, eikä saa aikaiseksi jatkaa niitä. Käyn lenkillä aamuisin ennen kuin lapset heräävät ja mies vielä nukkuu. Tuntuu että sekin ärsyttää häntä, koska ei itse ole mikään sporttinen tyyppi.

Voi olla että sen itsetuntoa nakertaa sun " menestys" .

...ei aikaiseksi! Et ainakaan suomen kielestä sitä gradua varmaan väännä....

Kun olin kotiäitinä, niin ei hirveästi arvostanut. Hänen oli tosi vaikeata uskoa, että se homma on henkisesti välillä raskasta ja tavattoman tylsistyttävää välillä. Olisi kuulemma pitänyt olla onnellinen kun sai vaan kotona olla, jos joskus en ollut jaksanut tehdä jotain asiaa, niin siitä tuli heti noottia. Itse ei kyllä imuriin koskenut sormellakaan, en saanut kotitöihin koskaan helpotusta tai apua, en edes viikonloppuisin, aina vetosi siihen että tekee päivät töitä. Lasten kanssa onneksi jaksoi kyllä touhuta ja vaippaa vaihtaa.

Nyt kun olen työelämässä, niin naureskelee mun palkalle (olen sihteeri). Eihän se hyvä ole ei, mutta turha ruveta omaansa vertailemaan.

Tietyissa asiossa kannustaa kovastikin, mutta edellä mainitsemat asiat on niitä missä ihan selvästi on väheksynyt.

Hänellä on suht hyvin palkattu duunari.

exän mielestä mä kuuntelin typerää musiikkia, olin heikko kun itkin, mulla oli iso perse, henki haisi, en nyt muista pahimpia enää mutta jonkinlaista kilpailua se hänen puoleltaan oli. Epäilen, että exää harmitti esim. se, että vaikka olinkin ihan " tavallinen" en suuna päänä oleva ihminen niin kuin se, niin ihmiset piti musta (monesti sanoivat mulle suoraan) ja kun tästä ilahtuneena kerroin exälle siitä, niin sen naama jotenkin venähti ja se oli (kerrankin) hiljaa.

just esim. opiskeluasiassa. Itse olen akateeminen, mieheni ammattikoulun käynyt. Kuulosti itsestäni kyllä pahalta, kun satuin kuulemaan hänen kommenttejaan minun sukulaisilleni, jotka kertoivat oman abityttönsä opiskelemaanhakemisaikeista: minun käymääni yliopistoon ei kuulemma kannata hakea, kun sinne pääsee kaikki... Myös työni, niin kotona kuin työpaikalla, on hänestä nähtävästi jotain pikku puuhastelua, joka tehdään tuosta vain käden käänteessä, siihen ei kulu aikaa / vaivaa. Meillä on yksi lapsi, jo ennen raskautta ja koko raskausajan puhuin miehelleni todella suuresta synnytyspelostani. Ennen synnytystä kommentit olivat suurin piirtein, että mitä sitä turhaa pelkäät, saahan siihen puudutusainetta (!!!!). Mies oli mukana synnytyksessä, olemuksesta kyllä huomasi, että hän oli vähän järkyttynyt näkemästään, mutta kun jälkikäteen puimme asiaa niin keskenämme kuin tuttavien kanssa, kun mieheltäni kysyttiin millaista oli olla synnytyksessä, vastaus oli aina poikkeuksetta: " No mitäs tuossa nyt sitten oli?" Hormoonien heilahdellessa synnytyksen jälkeen olin hivenen loukkaantunut, omasta mielestäni olin kestänyt urheasti ja saanut peloistani ja alapäävammoistani huolimatta aikaan hienon lapsen.



No, kun olemme keskustelleet ja riidelleet, hän aina väittää, että minä vähättelen häntä. En tiedä sitten teenkö niin, ehkä asia on niin, että hänestä minä vähättelen häntä, sellaisissa asioissa joita en nähtävästi ymmärrä / ota yhtä vakavasti kuin hän?

Ei vähättele minun mies, enkä minä häntä. Mielestäni juuri tuollainen jatkuva toisten kuullen vähättely, naureskelu ja nolaaminen on yksi pahimpia asioita, mitä parisuhteessa voi toiselle tehdä: sehän kertoo kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta. Tunnen joitakin pariskuntia, joissa jompikumpi harrastaa jatkuvaa toisen mollausta, enkä kestäisi kuunnella sellaista hetkeäkään edes ulkopuolisena.

En lukenut koko ketjua, mutta oletko puhunut asiasta miehellesi? Otapa puheeksi joskus ihan normaalitilanteessa ja rauhallisesti, kerro miten paljon hänen käytöksensä loukkaa sinua.