Millainen ihminen ILMOITTAA toiselle, että ystävyys on ohi?

joka saa ihmetellä mitä on tapahtumassa.

ps. jos on joskus ollut sairaalahoidossa ei tarkoita sitä että välttämättä on sen jälkeen edelleenkin henkisesti sairas.

ystävät voi valita . Olen tehnyt itse näitä karsintoja välillä ja kyllä on helpottanut

Kyseessä esim. voi olla hyväksikäyttöä tms. yksipuolista toimintaa. Eli jos toinen jatkuvasti pyytää jotakin esim. palveluita ja toinen ei saa takaisin mitään.

Luuli vissiin, että minä olisin alkanut ylistämään häntä ja kehumaan hänen paremmuuttaan, johon en koskaan uskonut.



Sanoisin, että ihminen, joka polttaa siltoja takanaan, tekee näin.

Sain saman kohtalon juuri. Ystävyys meni poikki. Olisin halunnut sopia, mutta jos toinen ajattelee että ihmissuhteet ovat klpailua niin minkäs siinä teet. Suren oikeastaan ystävääni paljon.

kun kuulin miten hän on haukkunut minua koko ystävyyden aikana selän takana ja levittänyt minun asioita jotka hänelle luotin....

...mun entinen ystävä alkoi ahdistaan mua. Syytteli juoruamisesta syyttä, vääristeli mun sanomisia, kantoi mulle laihdutusohjeita kun vauva oli 2 kuukautta, kertoi mun olevan hänelle kateellinen, koska hänellä enemmän potenttiaalia kun mulla...ei tehnyt enää mieli tavata ja tästä hän tietysti kyseli ja intti...miksei nähdä olenko suuttunut yms...lopulta oli pakko sanoa, että olisi parempi olla erossa

mutta minä en tykännyt ollenkaan hänestä. Alussa oli ihan ok, käytiin kahvilla pari kertaa, jne. Sitten alkoi jokapäiväinen soittelu, tekstailu, tapaamispyynnöt...Ensin keksin tekosyitä, ajatellen että tajuaa itse ettei seura kiinnosta. Sitten jätin vastaamatta puhelimeen ja viesteihin, mutta pommitus senkuin jatkui. Lopulta lähetin viestin missä pyysin ettei ottaisi enää yhteyttä, ja kerroin että me olemme liian erilaisia voidaksemme olla ystäviä, tms. Silloin " ystävä" uhkasikin jo itsemurhalla, kun hänet niin julmasti jätin...

Joskus luotto menee kerralla, tai sitten jostain teosta lopulta valkenee millainen se toinen on.

vaan mielummin kääntää selkänsä piiiitkälle ystävyyssuhteelle.

Syynä oli se, että hän oli loukannut minua todella syvästi. Kirjoitin meilin, jossa kerroin tunteistani ja siitä miten koin hänen asenteensa. Lopuksi kerroin, miksi minusta on vaikea jatkaa ystävyyttä.



Pari vuotta hiljaisuutta kesti. Sitten otti yhteyttä niin kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Minä olin jo siirtänyt hänet pois elämästäni. Nykyään hän viestittelee muutaman kerran vuodessa. Olemme tavanneet pari kertaa kolme vuoden aikana. En enää erehdy pitämään häntä ystävänäni. Hän on etäinen tuttu, ei enää mikään. Surullista mutta ystävyys voi todella kuolla.

Onhan se parempi ilmoittaa kuin jättää ilmoittamatta!

Toinen ilmoitti syyksi, ettei kestä luonnettani ja toinen ei ilmoittanut mitään syytä, mutta vuosien katkeruus sen päätöksen takana oli, se oli selvä. Tämä jälkimmäinen edustaa sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa avata suutaan mistään epäkohdasta koska ei kestä minkäänlaista välienselivttelyä tms. mahdollisesti negatiivista. Mieluummin pihisee sisäisesti, kärsii ja kasaa katkeruutta. Itse taas tykkään selvittää asiat, vaikka riidelläkin railakkaasti, jos on tarvis.

Moniko pystyy tuohon. Tai miten muuten pääsee eroon henkilöstä, jonka kokee ahdistavaksi?

Ystävälläni on lapsi, minulla ei koska en ole halunnut. Asumme pitkän välimatkan päässä toisistamme. Noin kerran vuodessa haluaisin tavata. Ei käy. " Mihin minä lapseni laitan siksi aikaa" ? Ei voida siis tavata. Haloo! Minulla on paljon ystäviä joilla voi olla viisikin lasta ja aina voimme tavata. Mutta ei tämän kanssa. Lasta ei voi vaan laittaa hyllylle sivuun tapaamisen ajaksi. Sen tajuamme molemmat.



En ole koskaan edes pyytänytkään niin. Olen hämmästynyt miksi hänen ainoa lapsensa estäisi tapaamiset. Kyläilen talossa jossa on kuusikin lasta eikä se haittaa. Nyt hän ei kirjoitakaan enään. Olen kai menettänyt hänet. Vai mitä mieltä olette??



En ole enää kirjoittanut, etten vaan ahdista häntä jotenkin. Jos hän ei halua pitää yhteyttä niin annan olla. Ihmettelen vaan itsekseni täällä.

En ollut tehnyt taikka sanonut mitään sellaista mikä olisi anteeksiantamatonta. Sanoin vain suoraan että hän oli loukannut minua.



Kyseessä on ihminen joka ei kestä vastoinkäymisiä. Varsinkaan kritiikkiä (rakentavaakaan) häntä kohtaan.



t 18

Käsittääkseni käytti sitä riidan päätteeksi, kun ei keksinyt muuta tapaa " lyödä" tai " loukata" . Varmaan yllättyi, kun en enää lopulta viitsinyt ehdottaa sovinnon tekoa.