Kumpi teista perii enemman, sina vai miehesi? Meilla mina vahan (150000 ?), mieheni ei mitaan, ellei sitten isovanhemmiltaan.

ihan varmaan kymmenen vuoden sisään molemmat. siksi säästellään oman kodin ostoa.

isoisäni ainoana perillisenä. Hänellä on yli suuri arvoasunto Helsingissä, kesämökki tontteineen ja osakkeita. Tarkkaa summaa en tiedä mitä noista tulee.

Vierailija:

minä saan varmaan maksella velkoja vielä jälkeenkinpäin. :D

Se on fakta. Kunhan vain hoitaa asiat oikein.

jos ei oteta huomioon sitä, että henkilö, jolta olisi perintö tulossa, saa tuhlattua ehkä omaisuutensa elämänsä aikana, tai ainkin näin uhkasi, kun leikkisästi olemme asiaa sivunneet ;)

Miehelle olisi ehkäpä tulossa tonttia ja taloa yms, mutta koska nuo henkilöt eivät ole sukulaisia, jotka tahtoisivat ne jättää, niin en tiedä miten tulee laki vastaan.

Miehen äiti kuoli vuosi sitten. Oli alkoholisti, meille jäi vain maksettavaa :(. Isänsä ei kovin varakas.



Mun vanhemmilla on 3 mökkiä ja talo järven rannalla (ei kylläkään millään " arvoalueella" ). Sekä metsää jonkinverran.



Mutta en mitenkään odota perintöä kieli pitkällä, päinvastoin!

Vierailija:

ihan varmaan kymmenen vuoden sisään molemmat. siksi säästellään oman kodin ostoa.

Toivottavasti vanhempanne elävät vielä ainakin 30 vuotta. Tai kadottaisivat omaisuutensa ennen hiippakunnan vaihtoa.

En tiedä, enkä ole edes asiaa miettinyt. Toivottavasti lapseni saavat nauttia kauan isovanhempiensa olemassaolosta, se on paras perintö, mitä voi saada.

Se merkitsee erittäin rakkaan ihmisen kuolemaa.



Toivon olevani itse jo eläkkeellä, kun jotain perisin. Nyt olen 32 v.

Louise10:

Miehelle olisi ehkäpä tulossa tonttia ja taloa yms, mutta koska nuo henkilöt eivät ole sukulaisia, jotka tahtoisivat ne jättää, niin en tiedä miten tulee laki vastaan.

Koska miehesi ei ole niiden rintaperillinen niin sitten niiden täytyy tehdä testamentti miehesi hyväksi, muuten ei tule mitään.

entä jos heillä on omiakin lapsia, eikös he automaattisesti peri oman osuutensa, vai voiko testamentilla mitätöidä lastensa osuuden?

Minä nyt en vakavissani edes noita juttuja mieti, mutta ihan mielenkiintoistahan se on.

Haloo ihmiset!



Mikä hel*etin juttu tämä oikein on. Ollaan jo laskemassa vanhempien ja isovanhempien rahoja vaikka kaikki ovat elossa. Tulkaa toimeen omillanne! Tuollainen on todella säälittävää...

Miehen vanhemmat on varakkaita, mutta tuskin sieltä miehelleni mitään perintöä tulee, lakiosa korkeintaan. Eikä perinnön varaan elämää olla suunniteltukaan.

Ja joo, paljon olen joutunut näitä laskeskelemaan koska äitini kuoli toissapäivänä :(

paljon paljon mieluummin olisin pitänyt hänet, enkä häneltä tulevaa perintöä... Mutta vaikealle sairaudelle ei mitään voi. :´-

Täällä puhuu nyt ne jotka eivät tiedä mitään....

Minua ei kiinnosta miten paljon minä tai mieheni perii (mies kyllä perii ihan itse omat vanhempansa, meillä avioehto), mutta uusperheellisenä en ole uskaltanut ihan jättää miettimättäkään näitä asioita.



Perinteisessä perheessä asiat menee suht ok ihan normaalien lakien kautta, mutta uusperheessä rahat voi mennä aika mielenkiintoisiin paikkoihin ihan riippuen kuolinjärjestyksestä. Jollekin asia on vaikea eikä siitä voida keskustella, muuten se olisi ikäänkuin kuoleman kutsumista luo. Enpä voi taas sanoa, että mulla olisi ollut moista ajatuskantaa, kun omaa testamenttiani olen väsännyt. Ikävä fakta on, että meistä kaikista joskus aika jättää ja haluan, että minä olen toiminut niin, että omaisuuteni menee sinne minne sen haluan menevän eikä sinne minne se tuurin mukaan sattuu menemään.



No, mutta meni ohi aiheen.

Et perisi miehesi vanhempia, vaikkei teillä avioehtoa olisikaan. Perimysjärjestys on sama niin perinteisissä kuin uusperheissäkin - ei ole olemassa erikseen " normaaleja" lakeja ja uusperhelakeja :D

Mutta aina on positiivista, että näitäkin asioita mietitään jo etukäteen. Ei se ole sen kummempaa manaamista kuin avioehdonkaan tekeminen.

melba:

Minua ei kiinnosta miten paljon minä tai mieheni perii (mies kyllä perii ihan itse omat vanhempansa, meillä avioehto), mutta uusperheellisenä en ole uskaltanut ihan jättää miettimättäkään näitä asioita.

Perinteisessä perheessä asiat menee suht ok ihan normaalien lakien kautta, mutta uusperheessä rahat voi mennä aika mielenkiintoisiin paikkoihin ihan riippuen kuolinjärjestyksestä. Jollekin asia on vaikea eikä siitä voida keskustella, muuten se olisi ikäänkuin kuoleman kutsumista luo. Enpä voi taas sanoa, että mulla olisi ollut moista ajatuskantaa, kun omaa testamenttiani olen väsännyt. Ikävä fakta on, että meistä kaikista joskus aika jättää ja haluan, että minä olen toiminut niin, että omaisuuteni menee sinne minne sen haluan menevän eikä sinne minne se tuurin mukaan sattuu menemään.

No, mutta meni ohi aiheen.

Hetkonen... Minun mielestäni minä kyllä voisin täysin periä miehen vanhemmat mikäli mies kuolisi vanhempiensa jälkeen. Miehellä kun ei ole lapsia, niin eikö siinä tapauksessa aviopuoliso peri?



Niin ja vaikka miehellä olisi lapsia ja meillä ei olisi avioehtoa, niin sehän tarkoittaisi sitä, että sitten jos mies kuollessaan olisi esimerkiksi perintönsä vuoksi minua rikkaampi, niin tasinkona saisin mieheltä omaisuutta siten voisin tavallaan saada miehen vanhemmilta tullutta omaisuutta ainakin loppuelämäkseni.



Kulkeekohan tämä ajatus näin myöhään? Olen kyllä periaatteessa näistä kiemuroista aika selvillä.



Joo, no mutta meillä avioehdot ja testamentit, jotka takaavat tilanteen menemisen meidän haluamalla tavalla joka tilanteessa, mutta mietin, että miten menisi ihan näin normaalilla kaavalla, jos niitä ei olisi.

Muistoesineitä olis kiva saada. Mutta jos jollain vanhemmalla on omaisuutta, niin on velkaakin. Jos vähän jääkin, niin on jakajiakin kolme.

peri muutama vuosi siis kuitenkin vielä markka-aikaan n.1,5 milj markka ja talon.

Minä taas en joutunut edes perintöveroa maksamaan=(

Mutta paras perintö olisi että lapsilla olisi isovanhemmat eläneet vielä pitkään!

Mutta kun ei niin ei:((

...isänsä velat, mutta eivät ottaneet perintöä vastaan. Silti vielä tänä vuonna ulosottomies lähestyi kuolinpesää karhulla (Kuolemasta jo kymmenkunta vuotta).



Äidillään on pikkirikkinen yksiö, mutta jehovat ottanevat osansa ;)



Mun äiti elää toimeentulotuella eikä omista mitään. Isä myi maatilan veljelleni kymmenkunta vuotta sitten pilkkahinnalla, että sieltä jos jotain pikkuisen saattaisi tulla. Mutta luulen että ei ja mikäpä siinä.



Kukin tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Ja elämällään. Minusta on ihan hienoa että kaikki se mitä meillä miehen kanssa on, on aivan itse hankittua. Tuntuu että omillaan kun on, niin pohja on vahva.