UJo= Ylimielinen????

jos ei nimittäin hymyilytä, niin sellainen tekopirteä irvistys on aika kaamea.

Niin tuttua tekstiä.

Minä jokin aika sitten todistin tilannetta jossa eräs räväkkä ystävämme avautui ujolla kaverilleni.

Kaverini tapansa mukaan oli mukana hiljaa, kunnes yht' äkkiä toinen ystävämme kivahti hänelle, että " onko sun pakko aina noin ylimielisesti kyyltätä siinä" :O, vaikka missään nimessä ei ollut mitenkään ylimielinen, mutta ilmeisesti jotenkin kasvon ilmeet sitten näyttivät siltä.



Minä olen itsekin hiljainen, ja minulle on sanottu, että näytän sivistyneeltä hienohelmalta ennenkuin avaan suuni.

Myös ravintoloissa minua on tultu näpäyttämään ulkopuolisen toimesta, kun olen ollut itsekseni sivussa.



Eli kuva voi olla ulkopuolisen silmistä aivan erilainen! Minä luulin, että kaikki ihmiset näkevät minusta arkuuteni ja ujouteni (tai en enää ole joka tilanteessa niin arka), mutta näin ei ilmeisesti ole. Joistakin sen kyllä näkee!



Eli kannattaa varmaan kiinnittää huomiota joihinkin eleisiin yms? Enpä tiedä.

En nyt osaa tätä kunnolla selittää, mutta usein sen näköiset ihmiset vaikuttavat minusta ylimielisiltä, vaikka tiedän itsekin ujona, että taustalla voi juuri olla epävarmuutta. Sellaisen vinkin antaisin sulle, että yritä hymyillä mahdollisimman paljon.

Ja olen tosi ujo, en todellakaan ylimielinen :(..

Mieskin nauraa kun näytän aina ihan maailmanomistajalta. Viimeksikin sukukuvassa. Noloa.

5

hauska kysymys, en ole kyllä isonenäinen (pieni nökerö) ja ryhtikin on lapsen myötä hakusessa.

Kiva että joku muukin tajuaa tälläisen tilanteen! Täytyy yrittää hymyillä paljon!

Ja sekin joo harmittaa, kun jos juttelee jonkun kanssa niin ei koko ajan " uskalla" katsoa toista silmiin, niin kai sekin ajatellaan olevan ylimielisyyden merkki.

Ei millää viittisi lähteä pyytämään lääkitystä tähän vaivaan, vaikka tiedän että rohkeutta saisi kyllä purkista.



ap

olen vieraiden seurassa melko ujo ja hiljainen. Kerran olin eräillä synttäreillä ja sinne tuli sitten eräs tyttö.

Siinä illan mittaan sitten kun nauttittiin vähän alkoholia ja alettiin jutella niin tämä tyttö sanoi minulle että sa oletkin tosi mukava. Kun tulin tänne niin ajattelin, että on siinä vittumaisen oloinen ämmä. :)



Hän sai minusta sellaisen ensivaikutelman. Ihan vain siksi että istuin hiljaa paikallani.



Luulen myös että usein otan sellaisen asenteen ja ilmeen vieraissa paikossa ettei kukaan vaan tulisi juttelemaan minulle, koska ujostuttaa. Ja se näyttää siltä että olisin ylimielinen ja kettumainen.

Ja sitä en ole. Olen vaan ujo.

Moni on jälkeenpäin sanonut että, " pidin sua alkuun ylpeänä, mut ethän sä ole ollenkaan" . Harmittaa, kun tiedän että joillekin on tosiaan jäänyt sellainen kuva minusta.

kielteistä palautetta kuvitellusta tylyydestäni.

oloinen =(. Baarissa saan kuulla joka kerta kun käyn (ehkä kerran kahdessa kk), että hymyile nyt vähän jne. Ja kerran on joka sanottu, että " olet niin maasi myyneen näköinen, hymyile vähän" . Itse olin hyvillä fiiliksillä ja aivan ihmeissäni moisista kommenteista.

Olen miettinyt, että voiko oletus ylimielisyydestä johtua siitä, että en näytä " perinteiseltä ujolta" so. harmaalta hiirulaiselta. Jos ihan loppuun asti ajattelee, niin ehkä se onkin jonkinlaista ylpeyttä, ettei halua antaa itsestään hölmöä kuvaa, tai siis ajattelee että pitää tietää vähintään yhtä paljon kuin muut (mieluiten enemmän) että uskaltaa avata suunsa...

tutulta. Olen hitaasti tutustuva ja lämpenevä ihminen ja tämän takia usein sanotaan että olen ylimielinen tai snobi. Joo ehkä se hymyili auttaa.

Olen itse ollut tappoujo, mutta koska äitini ei sitä ominaisuutta minussa hyväksynyt, hän opetti minut keskustelemaan kohteliaasti, vaikka kuinka hirvittäisi. Kun äiti ei enää ollut vahtimassa, hiljenin taas, mutta kun huomasin, että minua pidettiin ylimielisenä aloin taas pakolla jutella vieraidenkin kanssa. Luojan kiitos ihmiset puhuvat yleensä mielellään itsestään, joten ei tarvitse kuin tehdä muutama sopiva kysymys ja keskustelu on valmis. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla sitä, että hymyilisit enemmän ja miettisit valmiiksi pari sellaista keskustelunaloitusta, jopita voisit käyttää ja joissa toinen pitäisi huolen enemmistä jutteluista.



Itse olen iän myötä rohkaistunut ihan aidostikin, enkä enää ole niin ujo, mutta ujompina aikoina selkeä tieto siitä, miten pitää käyttäytyä, miten aloittaa keskustelu, miten ylläpitää small talkia ym. auttoi kummasti.

toinen sanoi toiselle, että hakee mua tanssimaan, niin se toinen sanoi, että " ei toi kuitekaan lähde kun on niin ylpee" . Mielenkiintoista minkä arvion teki puhumatta mulle sanaakaan... Onneksi kuulin keskustelun, ja ihan pokkana menin sitten vähän ajan päästä hakemaan sitä toista kundia tanssimaan. Meinas sen arvostelijan silmät tippuu päästä!

Täällä kans yks ujo kommentoi...



Ja toinen, mikä auttaa, on kun kyselee paljon ja on kiinnostunut toisesta. Eli kun ujo ihminen ei tykkää itsestään niin paljon kertoa, eikä olla huomion keskipisteenä, niin yrittää keskittää sen huomion siihen toiseen ihmiseen. Siitähän sit taas monet muut tykkää ja annat samalla itsestäsi sympaattisen kuvan. Toki ei kannata ihan urpoja kysellä, mutta jos toinen kertoo olevansa vaikka siivooja niin kysellä, että pitääkö siis ensin imuroida vai pyyhkiä pölyt (itse tätä pähkäilin ennen keskuspölynimurin hankkimista) tms., mistä on suht aidosti kiinnostunut.

tuossa kyselemisessä on tietenkin se huono puoli, että vastapuoli voi ihastua kyselyysi eikä sitten olekaan pätkääkään kiinnostunut sun asioita, kun lopultakin haluaisit kertoa jotain itsestäsi:(

kun en saa suutani auki. :( Ujoudesta ei valitettavasti koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Mulla ihan sama ongelma kuin ap:lla ja näköjään monella muullakin tässä ketjussa. Olen ujo enkä YHTÄÄN tiedä kuinka aloittaa keskustelu oudossa seurassa.

Täällä samanlainen ylpeäksi luultu nainen. Olen todella herkkä, sydämellinen, toisista aidosti välittävä ja ujo!!! Uskon " ujouteni" johtuvan osaksi luovuudestani.. usein luovuuteen liittyy vahvoja tunteita ja siitä johtuvaa herkkyyttä ja ujouttakin. Olen tuttujen seurassa usein sanavalmis hauskuttaja mutta vieraiden silmissä ujo, punasteleva ja hiljainen sivustaseuraaja. Ongelmana on se että ihmiset luulevat minun olevan ylpeä, ehkä siksikin kun pukeudun aina kalliisiin merkkivaatteisiin (ja niistä usein vedetään kummia johtopäätöksiä!). Joskus jopa tuttujeni, ystävieni ja rakkaimpieni seurassa saatan heittäytyä todella ujoksi. Tämä johtuu siitä kun alan ajatella asioita liian paljon ja se saa minut punastelemaan ja vetäytymään kuvioista ja muiden jutuista. Ihana kuulla että täällä on muitakin samanlaisia.