Ihmiset! Miten ihmeessä pystytte sietämään epävarmuutta?

Tuo on juuri ihan kamalaa ja ajattelen samoin. Käyn tuollaisten ajatusten vuoksi hoidossa. Kaipa se siitä sitten paranee. Niin uskon.

Epävarmuus kuuluu elämään. Taidat olla aika nuori, sietokyky yleensä lisääntyy iän mukana. Tosin sinun tilanteesi vaikuttaa sen verran vakavalle, että suosittelen lämpimästi hoitoon ohjautumista. Muuten elämäsi kutistuu kokoon.

Mua ahdistaa suunnattomasti se, että pitäis olla " in control" ja että elämässä tehtävänä olis pitää tietyt asiat hallinnassa. Ajattelen kai vähän niinkuin joku teini...

Kun kerran ja pari sattuu omalle kohdalle jotain tosi ikävää, niin oppii kummasti elämään hetkessä. Tai en tiedä, että oppiiko kaikki, mutta mä opin.



Kun kuitenkaan kaikkeen ei voi vaikuttaa, niin miksi käyttää aikaa ja energiaa elämän hallitsemiseen. Kun jättää pois turhan tulevaisuuden suunnittelun ja sen epätoivoisen hallinnoinnin, niin energiaa vapautuu johonkin paljon parempaan tässä hetkessä.

kiin, jos kattoromahtaisi, mutta en tosiaan voisi käydä missään, jos alkaisin noita pidemmälle miettimään. Ahtaanpaikan kammoni pistää joskus ajattelemaan näitä katon sortumisia tai matkustamista lentokoneessa yms.

..tuntea kiitollisuutta jostain, mitä sinulla on ja mistä oikeasti olet kiitollinen. tai keskity tuntemaan rakkautta jotain sellaista ihmistä kohtaan, jota rakastat lämpimästi. ahdistus ja rakkaus/kiitollisuus ovat toisensa poissulkevia tiloja, etkä pysty tuntemaan molempia samaan aikaan.



oletko pienen vauvan äiti? minullakin oli juuri noita mietteitä synnytyksen jälkeen, nyt vauvan ollessa puolivuotias alkaa synnytyksen jälkeinen järkytys/mikälie väistymään, ja normaali perusonnellinen oloni on palannut. muutama kuukausi meni itkiessä, huutaessa, valvoessa, kiertäessä kehää olohuoneessa ja kelaillen syntyjä syviä. en halunnut lähteä lääkelinjalle, koska ne ajatukset piti käydä läpi ja niiden kanssa piti saada rauha. muuten ne olisivat palanneet ahdistamaan jossain vaiheessa kuitenkin, jos ainut turvani niiltä olisi ollut lääkepurkki. kukaan älykäs, tunteva nainen ei käy läpi lapsen saamista ilman jonkinlaisia nikotteluja tunne-elämän ja ajatusprosessien puolella! tuollaisten asioiden miettiminen voi olla merkki mistä tahansa, skaalan toisessa päässä on terve uteliaisuus ja analyysi, toisessa vakava kemiallinen häiriötila aivoissa. pahinta tuossa olossa on se, että tuntuu että se on joku hulluus joka on iskenyt päälle ja joka ei koskaan lopu. älä huoli, kaikki se on vaan sopeutumista ja olotilat vaihtelee (näin ollen vaihtuen jossain vaiheessa myös paremmaksi).



tiedän miltä tuntuu huolehtia joka ikistä asiaa, ja miettiä vaan niitä huonoimpia mahdollisia lopputuloksia. oikeasti kuitenkin elämä koostuu hyvistä ajoista ja ei-niin-hyvistä ajoista. ei ole niin, että elämä olisi sarja niitä huonoimpia lopputuloksia ja suurimpien pelkojen toteutumisia. yleensä asiat menee varsin mukavasti.



kontrollin puutteen tunne aiheuttaa kaikille ihmisille sisäistä ristiriitaa. loppujen lopuksi kuitenkin ihminen pystyy vaikuttamaan suureen määrään elämänsä asioita. kontrolloi niitä mitkä voit, ja onko mahdollista kohdistaa siihen loppuosaan vaikka uteliaan odottava asenne pelon sijaan? suuremmalla todennäköisyydellä elämä yllättää positiivisesti, kuin että kaikenlaiset pelot toteutuvat. jos ei ole yllätyksen elementtiä, ei ole iloisiakaan yllätyksiä.



olet selvästi älykäs ihminen, sen huomaa kirjoitustyylistäsi. kokeile analysoida pelkojasi vaikka seuraavalla tavalla. kirjoita ylös ahdistava ajatus aina kun sellainen tulee esille. sen jälkeen kirjoita ajatukselle realistisempi, positiivinen vastine. esimerkki ahdistavasta ajatuksesta: " en kykene enää koskaan tuntemaan iloa. vietän loppuelämäni tämän ahdistuksen vallassa. elämäni on merkityksetöntä." realistisempi vastine: " olen tuntenut iloa elämässäni tähänkin asti, olen siis täysin kykenevä tuntemaan sitä vastaisuudessakin. elämässäni on paljon asioita, joista saan nautintoa, kuten jalkahieronta, rakkaan ihmisen halaus jne." korvaat jokaisen ahdistavan ajatuksen toisella. tämä oikeasti auttaa.



kuoleman ajatus on monelle ahdistava. mikä sanoo, että elämämme päättyy kuolemaan? jo yksi fysiikan peruslaeista, energian säilymisen laki, antaa viitteitä siitä ettei mikään häviä vaan muuttaa vain muotoaan ja kiertää universumissa. ehkäpä tämä elämämme on vain yksi vaihe opintiellämme? tällaisia asioita emme voi tietää muuten kuin elämällä ja katsomalla, mitä tapahtuu :) tietopohjamme asioista laajenee sitä mukaa, mitä kauemmin elämme. älä laita liikaa painoarvoa tämänhetkiselle luulollesi siitä, että kaikki on merkityksetöntä. olet aiemminkin elämässäsi luullut asioita, ja tullut vanhetessasi ja viisastuessasi huomaamaan toisin. onko mahdollista, että tämä turhuuden luulo kumoutuu jossain vaiheessa, kunhan tiedät taas hiukan enemmän elämästä?



palaa ajatuksistasi enemmän kehoosi. harrasta liikuntaa tai seksiä, mene hierojalle, syvävenytykseen tai tanssi. mitä tahansa, mikä palauttaa sinut kehoosi ja aisteihisi. tunne, kuinka elossa olet.



voithan myös käydä juttelemassa jollekin mielenterveysalan ammattilaiselle, jos tuntuu siltä että haluat sitä keinoa kokeilla. sitä vartenhan ne siellä ovat, auttamassa jos askarruttaa tai on paha olla. eihän se ota jos ei annakaan?



ja lopuksi: säilytetään huumori :) joskus tekee hyvää vaan sanoa liian syville mietteille " höpö höpö" , käydä kunnon hikilenkillä, heittäytyä sohvalle oman kullan tai hyvän kaverin kanssa, avata suklaalevy ja laittaa frendit-dvd pyörimään!