UJo= Ylimielinen????

t. 21&22

t. yks ujo lisää

tulossa pikkujoulut miehen harrastusporukan kanssa, avec-sellaiset. Etukäteen en tunne YHTÄKÄÄN miehistä saatika naisista. Kaikilla varmasti täysin erilaiset taustat (koulutus, perhetilanne jne), miehiä yhdistää harrastus, josta taas itse en ymmärrä syvällisemmin (eräs sääntöihin tiukasti pohjautuva urheilulaji).



Mistä jutella A) naisten B) miesten kanssa?

Tähän on jo moni kirjoittanut samanlaisista kokemuksista, mutta lisään nyt vielä yhden.



Eli olen myös ujo ja hiljainen, ja lukiossa arvioimme kerran opon tunnilla nimettöminä toisiamme. Eli, jokainen napsaisi hatusta muutaman ihmisen nimet joiden persoonallisuuksia sitten arvioi eri tavoin asteikolla 1-5 yms. Kun sain omat lappuni takaisin niissä oli toistuvasti Ylimielinen -kohdassa korkeat pisteet. Hämmennyin palautteesta kyllä täysin... en ollut tajunnut, että muut näkivät minut niin. :/ Tarkoitus kun ei siis todellakaan ollut olla tai näyttää ylimieliseltä.



Nyt tulikin mieleen toinenkin tapaus samasta koulusta. Eli kerran sattumalta juttelin hetken yhden koulun suositun tytön kanssa. Myöhemmin sattumalta kuulin pylväiden takaa piilosta kun tyttö jutteli jollekin kaverilleen kuinka " se onkin ihan kiva tyyppi" . Eli oletettu oli selvästi jotain muuta. :)

Mulla vaikuttaa vielä tähän kuviteltuun ylimielisyyteen se, että oikeasti teen töitä ujouteni kanssa, pakotan itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Mutta se ujous on kuitenkin siellä taustalla, ja saa mut vaikuttamaan varautuneelta ja joidenkin mielestä jopa vihamieliseltä. Lisätään siihen tapani puhua vaikeilla sanoilla (akateemisen koulutuksen varjopuolia) ja tumma, kuulemma aristokraattinen ulkonäkö (tämä siis muiden mielestä, omasta mielestä en ole sen enempää " rinsessa" kuin muutkaan... :) ), niin olenhan aika pelottava ilmestys.



Olen läpeensä kyllästynyt kuulemaan tutuilta ihmisiltä, kuinka heitä pelotti jutella mun kanssa aluksi, ja kuinka mä vieläkin vaikutan heidän mielestään jotenkin erilaiselta kuin muut. Kun se erilaisuus on se juttu, jonka kanssa olen jo 30 vuotta taistellut!



Sen verran se taistelu on kannattanut, ettei juuri kukaan pidä mua nykyään ujona ihmisenä, enemmänkin sosiaalisena, mutta edelleen uusiin ihmisiin tutustuessa on aina se ylimielisyyden kynnys, joka pitää ylittää...

keksis nyt aloitus tuohon yllä kuvattuun tialnteeseen pikkujouluissa

ottaakaan tavoitteeksi, että " nytpä aloitan syvällisen keskustelun näitten ihmisten kanssa" vaan sekin on ihan hyvä, jos jotain kommentoi muille. Eli jos vaikkapa on jonottamassa ruokaa/glögiä tms. voi sanoa vieressä olijoille jotain tyyliin " tosi hyvän näköisiä pasteijoita" " kiva saada taas pitäkästä aikaa glögiä" . Jos nää pikkujoulut on joka vuotinen perinne, niin voi kysellä onko muut olleet aikaisempina vuosina ja kertoa, että sulle tää on eka kerta. Tai sitten voi kysyä, onko muilla paljon muita pikkujouluja tulossa ja päivitellä, miten paljon niitä onkaan.



Muuten voi sitten kysellä sekä miehiltä että naisilta jotain siitä harrastuksesta, kauan lajia on perheessä harrastettu tms. Sitä voi sitten laajentaa muuhun harrastamiseen, eli harrastetaanko perheessä jotain muuta erityistä.



Hymyileminen on tosiaan tärkeää ja se, että huomio toiset, kysyy voiko kaataa juomaa toisellekin tms. Ja se, että jos joku kommentoi sinulle jotain, niin vastaat jotakin. Jos joku kysyy sinulta jotain, niin vastaat vähän laajemmin kuin kyllä tai ei.



Tärkein juttu on se, että olet kiinnostunut muista, etkä keskity ittes ajattelemiseen. Siinä mielessä ei ole kummallista, että ujoudesta helposti tulee ylimielinen vaikutelma, koska ujous on tavallaan sitä, että keskittyy hirveästi itseensä, miettii mitä muut MINUSTA ajattelee jne. En siis tarkoita, että ujous olisi jotenkin huono ja paha piirre, mutta tietty itsekeskeisyyden piirrehän siinä on. Ja riskinottohaluttomuus.



Itse olen alunperin ujo, mutta olen opetellut aloittamaan puhumisen vieraille jne. Koska totta on se, että sosiaalisista tilanteista ei tule mitään, jos kaikki eivät kanna omaa vastuutaan siitä puhumisesta, keksi puheenaiheita jne.

Voisko olettaa, että muut naiset tuntevat toisensa ennestään? Saattavat olla kavereita muutenkin keskenään? Eli ihan kauhuskenaario: miehet lyöttäytyvät yhteen (pahimmassa tapauksessa menevät saunaan) ja naiset jäävät yhteen ja kaikki muut tuntevat toisensa. Paikka on siis joku julkinen tila, ravintola tms.



Helpointa on käydä yksinäisen naisen kimppuun, vaikka vessassa, santsikierroksella, tupakalla, baaritiskillä. Siellä tuskin on kahden hengen pöytiä, joten joku nainen istunee keskusteluetäisyydellä.



Sopivia puheenaiheita on esimerkiksi ruoka ja mahdollinen ohjelma. Ja koska sinä olet uusin tulokas, suosittelisin positiviista lähestymistapaa (jos ei ruoka ole tosi katastrofi), vaikka: olipa tosi hyvää kinkkua! Tai, ihanaa tämä olikin tämän vuoden ensimmäinen joululounas, tästä se joulun odotus alkaa. Tai jos pöydässä oli jotain " uutta" ruokaa, voi hämmästellä sitä. Jos olet muualta tullut, voit ihmetellä jotain ruokaa johon et ole tottunut.



Jos esim. pitkässä pöydässä kaikki ovat jo syventyneet keskusteluihin, voit " salakuunnella" ja koittaa löytää keskustelun, johon voit liittyä " anteeksi, että kuuntelin salaa, mutta oletko siis kaivinkoneen kuljettaja? Ollaan just mietitty pistääpihavalot, voiks sellaset kaivaa itse vai käviskö helpommin kaivinkoneella?"



Nyt on pakko mennä laittamaan vauva unille, mutta miltäs tää kuulostais näin alkuuna..?

Lukekaa kirja: " Kesytä lohikäärmeesi" .

Tuo oli hyvä kommentti, ettei pikkujouluissa kannata mitään kovin syvällistä lähteä virittelemään, vaan hilpeällä pikkujoulufiiliksellä olla liikenteessä.

olen uusien ihmisten kanssa arka aluksi.



Paitsi töissä, siellä on työrooli.

Vierailija:

Baarissa saan kuulla joka kerta kun käyn (ehkä kerran kahdessa kk), että hymyile nyt vähän jne. Ja kerran on joka sanottu, että " olet niin maasi myyneen näköinen, hymyile vähän" . Itse olin hyvillä fiiliksillä ja aivan ihmeissäni moisista kommenteista.