Anoppini kommentteja: " noin pienilla rinnoilla ei imeteta" , " ei se sulle mitaan lasta tee kun on noin nuori" ja " ajattele jos siita tulis x:n (mun) nakoinen" .

ja toisesta ulos.

eikä tarvitse ohittaa olankohautuksella noin pöljää läppää. sinun kannattaa ehkä yrittää olla kasaamatta mahdottoman suurta kiukkua sisääsi (vaarana uskomattomat mittasuhteet saava räjähdys joskus tulevaisuudessa). jos mahdollista niin reagoi anopin hullutuksiin aina heti siinä tilanteessa. ehkä voisit sanoa ihan arkisen kepeään sävyyv että " ai, mitä sä meinaat? ootko oikeesti tota mieltä? emmä nyt tiedä onko se ihan noinkaan.." jne.



ja tisiien koosta anopille tiedoksi ettei rasvakudoksen määrä imettäjän ylävartalossa kerro hölkäsen pölähtävää maidon tuotannosta tai mistään muustakaan.

Anteeksi voi antaa, mutta eri asia haluaako sitten kuitenkaan olla tekemisissä noin ajattelemattoman ihmisen kanssa. Jos loukkauksia satelee jatkossakin.



p.s. Pienillä rinnoilla voi imettää hienosti, monesti paremmin kuin isoilla.



t. pienirintainen, kaksi lasta 1,5-vuotiaaksi imettänyt

Mitäpä jos kertoisit hänelle kuinka nuo puheet ovat sinua loukanneet, ja ilmoitat, ettet vastaisuudessa halua moisia anopin suusta kuulla. Sopuhan olisi kuitenkin hyvä tehdä, varsinkin jo ennen lapsen syntymää, olisihan se lapsenkin kannalta mukavaa jos olisi rakastava mummu ja teillekkin kiva jos hänestä tulisi luotettava apu lastenhoitoon. Jos noita epäasiallisia kommentteja rupeaa enemmän satelemaan, kannattaa laittaa anoppi hetkeksi jäähylle, kyllä ne jotkut anopitkin kummasti viisastuu.

Millaiset välit teillä muuten on anopin kanssa? Sehän loppujenlopuksi ratkaisee asioita pitemmän päälle...

Apu olis tietysti teillekin tarpeen. Eikä ole mukavaa erottaa lasta isovanhemmistaan ihan vähällä.



Mutta ymmärrän, että tuollaisia loukkauksia on vaikea antaa anteeksi ja unohtaa.



Outo ihminen tuo sun anoppisi kerta kaikkiaan! Kandee kyllä jatkossakin olla varuillaan, että lauo ihmekommenttejaan lapsillenne!

Ei se tarkoita sitäkään, kun hän on miehesi äiti että voi noin julmasti laukoa mitä sattuu päin naamaa. Kyllä sitä kunnioitusta pitää jakaa suuntaan jos toiseenkin.



Jos on muutenkin naamanaukoja, niin sitten koita niellä ja olla välittämättä, mutta jos sinulle ainoastaan, niin siinä vaiheessa jo kysyisin naama punaisena että mikä ihme sillä akalla on juuir sinua vastaan. Kerro miehellesi asiasta, luulisi hänen jo nousevan sinun eteesi. Jos ei nouse, niin läksytä häntäkin.



Joko anoppisi ei todellakaan pidä sinusta, tai sitte on niin mustasukkainen pojastansa sinulle että yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan sinua haukkumalla. Haukku tekee haavan, tiedän sen. Ja varsinkin jos noin ilkeästi vielä. HYI!



Kysy miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänestä samaan alentavaan tyyliin arvosteluja. Ei tuntuisi varmasti yhtään kivalta. Ja sitten sanot että jos anopillasi on jotain hampaankolossa sinua kohtaan, turhaan siis, niin pitää mieluummin leipäläpensä kiinni ja voitte vain olla " tuttuja" . Sinä sentään jaat kaiken hänen kullannuppunsa kanssa. Elämän, lapset, rahat, turvan ja onnen, eikös silloin pitäisi sinuakin kiittää poikansa huolehtimisesta.

Mikä moukka! Koita jaksaa!



Vähän asian vierestä, mutta täytyy kirjoittaa, kun tuli mieleen. Oon huomannut, että kun puhun naisten kanssa imetyksestä, katse kohdistuu aina rintoihin. Mistähän se johtuu? Miesten katsehan hakeutuu sille seudulle usein ihan muutenkin ; )