Miksi masennukseen sairastuvat aina jotenkin vähän heikon oloiset ihmiset?

Ei kannata yleistää asioita noin hataralla tiedolla.

Itse olen sisukasta, itsevarmaa ja menestyvää tyyppiä. Aina mennyt hyvin, ollut sosiaalinen ja selvinnyt varmuudella kaikenlaisesta. Mutta nyt...olen sairastunut masennukseen, mihin on syynä useamman vuoden jatkunut vaikea perhetilanne. Enää ei sisu riittänyt.

Vahvat ihmiset eivät diagnooseja ja Kelan päälaelle taputtamisia kaipaa.

eivät masennu vaan porskuttavat aina eteenpäin vaikka mikä ois, tosin joskus saattaa tulla vatsanväänteitä ja päänsärkyä mut siihen se sit jääkin. Kovat ihmiset jyrää!

hyvin olla erilainen tuttavapiirisi mielestä.

Sinä et tiedä kuka läheisistäsi sairastaa masennusta tai saa siihen lääkitystä. Se on monelle niin kipeä yksityisasia ettei sitä niin vaan jaeta, varsinkaan empatiakyvyttömien ihmisten kanssa, jolta sinä kuulostat.



Se että ihminen osaa hakea apua, on vahvan ihmisen merkki.

jos jonkinmoisista asioista. Toki koen elämäni välillä todella ahdistavaksi ja vaikeaksi, mutta en siltikään lähtisi lääkäriin valittelemaan oloani.

ap

kiikussa. On tosi hyvä jos ihminen tajuaa hakea.

Eihän aleta heti sitten yleistämään, eihän?

Itse sairastuin, vaikka olen tarmokas ja yritteliäs ihminen, ja todella yritin mennä läpi kiven ja kannon.. Tai sitten kuulun johonkin vähemmistöön, koska en koe olevani mitenkään erityisen reppana.



Olen sitä mieltä että sairastua voi ihan kuka tahansa, oli sitten yritteliäs tai muuten vaan reppana. Jokaisella on omat tarinansa.



Että näin.

Kuuluuko se mielisairauksiin?

sairastanut masennuksen monen kertaan ja hakenut apua ja saanut ja näin jälkeenpäin ajateltuna olen kiitollinen noista ajoista, on opettanut uskomatonta empatiaa ja koen oleva erittäin avarasydäminen. Ei heikkous jos se sana nyt sitten meitä kuvaa ole mikään hävettävä asia vaikka kyllähän tässä yhteiskunnassa ihaillaan niitä kyynärpää taktiikkaa käyttäviä, ikävä kyllä.

ap

Miksi olisin jäävi? Itse kai jokainen itsensä tuntee, vaikkakin toisilla voi olla ihan erilainen käsitys kuin itsellä. Tiedän kuitenkin, että myös läheiseni ovat ihan samaa mieltä. Olen esikoinen, koulussa aina luokkansa priimus, joka on 18-vuotiaasta lähtien elättänyt itsensä ja hankkinut ulkomaanmatkansa. Löytänyt ja saanut hyvät työpaikat, joista ei ole irtisanottu, vaan aina pyydetty jatkamaan. Jne. jne. Ei ollut tarkoitus, eikä halua sairastua, mutta sitä ei itse voikaan valita.

ihminen ja vielä kaiken lisäksi nuori ja kaunis. Hän lukee lääkäriksi vaan on joutunut ottamaan taukoa loppuun palamisen takia. Hän on aivan pois pelistä! Että siinä sulle....

Että siinä sulle seitsemäntoista:)

Sattuipa sopivasti - olenkin ihmetellyt, että minne hän on yhtäkkiä kadonnut...

Yleensä se tulee yllätyksenä. Ja tämäkin on tutkittu juttu; yleensä vain terveistä ihmisistä tuntuu, että he ovat menettämässä järkensä / jotenkin mielenvikaisia. Oikeasti sairaat uskovat olevansa normaaleja kaiken aikaa >> porskuttavat eteenpäin kuin tyhjää vain. Toivoa sopii, etteivät kylvä tuhoa ympärilleen siinä mennessään.

Voin vakuuttaa!

sekoomassa, tulossa hulluksi ja psykiatri vaan totesi rauhallisesti et se ei ole edes mahdollista mun kohdalla. Muistan tuota psykiatria lämmöllä koko ikäni vaikka masennus taas iskisikin, siitä noustaan ylös. t.12

Tarvii jonkun prövöjäkin viihdyttää!