Miksi masennukseen sairastuvat aina jotenkin vähän heikon oloiset ihmiset?

Kun esim. ajattelee, kuinka moni julkisuuden henkilökin on puhunut masennuksestaan tai burn outistaan, huomaa, että ei tarvitse olla reppana väsyäkseen. Julkisuuden henkilöistä useat ovat hyvin " vahvoja" ihmisiä. Ja toisekseen ajattelen, että oikeastaan heikkous - sen tunnustaminen - on todellista sisäistä vahvuutta. Ulkonaisesti vahvallekin ihmiselle voi tulla vastaan niin kova elämäntilanne, että vahva kuori rikkoutuu ja ihmisen on myönnettävä heikkoutensa. Joskus taas vain menee liian lujaa ja elimistö tekee tenän. Masennus on lisäksi niin laaja käsite, että sen sisälle voi laskea hyvin monenlaisia oireita. En tiedä, millaista masennusta sinä tarkoitit, kun puhuit reppanuudesta.

Anoppipuoli esimerkiksi oli vaativassa työssä ja sairastui burnoutiin ja masennukseen. Samoin miehen sisko, joka oli aina ollut paras kaikessa. Perimä vaikuttaa. Aika usein masentunut on myös ihminen, joka on liian kiltti ja patoaa vihan tunteen sisäänsä. Kiltteydellä ei kyllä ole mitään tekemistä reppanuuden kanssa.

Vierailija:

Sellaiset sisukkaat yritteliäät ihmiset eivät ainakaan koskaan minun tuttavapiirissäni sairastu masennukseen - toki heillä on vaikeita aikoja, mutta he sisulla menevät läpi vaikka harmaan kiven. Miksi ne vähän reppanan oloiset ihmiset aina hakevat itselleen diagnoosin " masennus" ? Sittenkö he odottavat heitä paapottavan?

Kummallinen tuo teoriasi...

esim anoppi joka sairasti masennusta 25 vuotta ja kun tuli eläkeikään niin huos, parantui heti ja heitti lääkkeet nurkkaan kun työkkäri ei enää ahdistellut..

Marja-Liisa Kirvesniemi! Eikö sillä naisella ole sinun mielestä sisua?