Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies viikot työmatkalla, miten äiti voisi nauttia olosta yksin lapsen kanssa?

Vierailija
10.03.2006 |

Mies on työmatkalla arkipäivät ja on kotona vain viikonloput. Minä olen kotona äitiyslomalla pienen lapsen kanssa. Lapsi on ihana, mutta on raskasta olla yksin maanantaiaamusta perjantai-iltaan.

Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat jaksatte?

Mitä kaikkea teette?

Minusta viikot tuntuvat " työltä" eli en osaa rentoutua ja nauttia. Teen kiireellä kotitöitä ne ajat, kun lapsi nukkuu ja kun ei nuku, olen 100 %:sti lapsen kanssa.

Voisihan sitä lapsen kanssa tehdä jotain kivaakin, mutta en oikein osaa vielä luontevasti kulkea lapsen kanssa missä tahansa ja varsinkaan tehdä mitään " omia juttuja" . Ajattelen, ettei lapsi viihdy, jos lähden vaikka kavereita tapaamaan kahvilaan. Jännitän, että lapsi alkaa itkeä enkä osaa auttaa ja muut katsovat...

Niin me ollaan vaan täällä kotona ja käydän ruokakaupassa ja vauvukävelyillä. Käyhän täällä väkeä kylässä, mutta yleensä viikonloppuisin, kun arkisin ihmiset ovat kiireisiä ja töissä.

Vinkkejä meille, kuinka tilanteesta huolimatta tästä ajasta voisi nauttia täysillä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelko pois, lapsesi viihtyy ihan taatusti kahviloissa yms. paikoissa, kun ajoitat niihin menon lapsen uniaikaan. Ja jos nälkä yllättää, niin ainahan voi imettää =D (siis jos imetät ja lapsi ei vielä kiinteitä syö).



Reilusti vaan vauva mukaan kuntosalille nukkumaan turvakaukalossa, menet vauvan kanssa uimaan jne.



Ei käynyt ilmi minkä ikäinen lapsenne on, mutta heti kun vauvauinnin vaatimukset täyttyvät, voit alkaa käydä uimassa vauvasi kanssa, samassa altaassa jossa vauvauintiakin järjestetään ihan arkisin.

Jos vesi on yhtä lämmintä.



Kahviloihin, mammatapaamisiin seurakunnissa yms. paikoissa.

Jos vauva itkee niin ei maailma siihen kaadu, kyllä ääntä maailmaan mahtuu.

Vierailija
2/4 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

teeette lapsen kanssa kotityöt yhdessä, molemmille älykästä puuhaa. ja jos meinaat olla lapsen piika 100% myös jatkossa (toinen lapsi, hoito, sairastut...) on lapselle kova paikka kun se ei olekkaan sun maailman napa. sinä nautit sitten ne uni-ajat. (luet, katsot tvtä.. mitä haluat..)



jokainen osaa olla äiti, tottakai tiedät mitä lapsesi kanssa teet jos menet kyläilylle, ihan sitä samaa mitä kotonakin. ei kukaan tarkkaile sinua ja mieti teetkö sen juuri oikein.. tuskin ketään kiinnostaa mitä vaippaa käytätä ja miten sen vaihdat. (mikäli tuttusi ei ole juuri esikoisensa saanut.. ;)) menoksi vaan. vauvakin tottuu olemaan liikkeessä ettekä jumahda kotiin, ja masennu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oman jaksamiseni vuoksi tein itselleni aika tarkat pelisäännöt, joiden turvin sitten jaksoin. Ne olivat kuta kuinkin näin:

Sääntönro 1: Älä tee koskaan kotitöitä kuin max puolituntia sillä välin, kun lapset nukkuvat

Sääntönro 2: Kun mies on kotona, ole valmistanut kaikki siihen, että käyt yksinäsi jossakin esim jumpassa, kaupassa, sauvakävelyllä, apteekissa, saunassa, kampaajalla missä milloinkin.

Aamulla nautin lehdenluvusta ja aamiaisesta yksin. Sitten lasten aamiainen, kotitöitä ja aina ulos kodista pihalle / puistoon / perhekerhoon / kauppa-asioille ulkoilemaan / kyläilemään / meille vieraita. Sitten lounas eilisistä tähteistä ja lapset päiväunille. Satu ja hetki kotihommia. Sitten luin, jumppasin, ompelin, join kahvia ja luin lehtiä, kävin suihkussa, lakkailin kynsiä hih jotain löllöttelyä. Sitten välipala ja lapset leikkivät tai ulkoilemaan. Illallinen. Illalisen jälkeen katselimme telkkaria tai lähdimme uudestaan ulos. Usein kävimme yhdessä suihkussa tai kylvettelin vauvaa. Iltapalat ja sadut. Aika varhain lapset vuoteeseen. Ja taas koko loppuilta oli yksin minun.

Lähde rohkeasti kahviloihin ja perhekerhoihin. Jos vauva ei rauhoitu, pidät vaan sylissä, kyllä se joskus rauhoittuu. Pysyt itse vaan rauhallisena. Ajattele, että olen sukupolvien ketjussa voimakas suomalainen luontoalähellä oleva äiti, minä suojelen lastani, vaikka se vähän itkeekin.

Vierailija
4/4 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tällaista ravistelua vähän tarvitsenkin. Kun vaan osaisi ottaa itseä niskasta kiinni ja rohkaistua ja rentoutua.