Muutettiin maalle n. 4 vuotta sitten lapsien kanssa miehen toiveesta. Ja tietysti miehen sukulaisten keskelle. Silloin vannoi ja vakuutti, etta kokeillaan ja jos en ala viihtymaan,

niin siis periaatteessa mies ei voi saada yksinhuoltajuutta, ellet sitten ole ollut aiemmin isoissa probleemissa tm

Siis repäistään lapset tuosta vaan kotoaan ja suvun läheltä?

Kehottaisitteko miestä tekemään saman? Ottamaan lapsen ja jättämään nainen, mummut, koti jne.?



Ap, sinua ymmärrän. On epäreilua, että miehesi on " huijannut" sinut tilanteeseen. Luvatessaan kai ajatteli, että saa vaan sut suostumaan tavalla tai toisella, niin asiat järjestyy. Yrittäisin puhua miehelle. Vaatia muistamaan lupaus. Jos avioliitto muuten kunnossa, niin en rikkoisi kuitenkaan lasten perhettä. Yrittäisitte löytää kompromissin. Onko elämäsi oikeasti sietämätöntä nykyisessä paikassa? Voisiko sitä jotenkin helpottaa?

ongelmia, ehkä kerran kuussa pari lasia viiniä tai joskus saunajuomat. Kapakoissa en kulje.



Ja mies ei ole muistavinaan, mitä ennen maalle muuttoa puhuttiin. Itse kun viihtyy.



Tietystihän lapsillakin on täällä hyvä olla, oma piha, ranta, paljon metsää ympärillä.



Itse vain itken melkein päivittäin jossain nurkan takana tai illalla kun kukaan ei näe. Olen niin onneton täällä. Enkä jaksa enää miehen sukulaisiakaan, jotka kyttäävät koko ajan mitä teen. En autolla kestä pihasta lähteä ja tulla takaisin kotiin, kun ollaan jo kyselemässä että missäs olet käynyt. Ovi pitää olla lukossa, jos haluan että kukaan ei tule kylään. Joka päivä joku käy, ilman etukäteen ilmoittamatta vaan tullaan.

Vaikutat minusta masentuneelta. Mutta jos lähdet, älä jätä automaattisesti lapsia edes siksi aikaa vain isänsä hoteisiin, että " saat paremmin lapsille sopivan asunnon kaupungista" .



Voisithan vaikka soittaa oikeusaputoimistoon tms. ja kysellä miten kannattaisi tehdä. Jos mies ei pidä noin suurta lupaustaan sulle, niin ei häntä sun hyvinvointi pahemmin tunnu kiinnostavan.

Eikä meidän parisuhdekaan kovin hyvällä mallilla enää ole. Kuukausiin ei rakastelua. Mies ei ota enää missään asioissa huomioon mielipiteitäni eli tekee ihan mitä haluaa. Miehen mielestä missään ei ole mitään vikaa, ei meidän väleissä eikä siinä että en viihdy täällä. " Vika" on minun korvien välissä ja niin kai se tavallaan onkin...

Kun sinä voit huonosti, koko perhe kärsii. Toivottavasti löydätte kultaisen keskitien. Neuvoja en osaa antaa, koska kinkkiseltä kuulostaa..

VOIMIA!

Masennusta ajattelin minäkin. Itse muutin kanssa syrjäkylille kuusi vuotta sitten ja enin aikani kuluu lasten kanssa. Tänne ei kavereitani eksy, vanhempani tosin ihan kiitettävästi. Pitäisi keksiä jotain, että viihtyisi, minunkin. Aina jotain viritystä onkin.



Mies seinälle, jos sua noin kohtelee! Kaupunkiin muutto ei varmaan kuitenkaan ole se pointti, mieti mikä oikeasti rassaa.

Jutelkaa miehenne kanssa, menkää perheterapiaan, kerro, ettet pidä kyselyistä, missä olet käynyt yms. Mikäli muutto kaupunkiin on ihan out, niin hakeudu töihin kaupunkiin, harrastuksiin jne. Tietenkin jos lapset on pieniä, niin aina hoetaan, kuinka paras hoitaa kotona. Mutta onko lapsille parempi ero kuin päivähoito?? Onko sinulla oma auto? Hanki edes osa-aikatyö ja auto. Vaadit miehesi puhumaan. Lasten takia homma on saatava ratkaistua ja sinut myös onnelliseksi. Ellei mikään auta, voi erokin olla edessä, mutta yrittäkää nyt ensin jotain muuta.

Voisitko alkaa harrastaa jotain? Onko sinulla jossain ystäviä? Ala kutsua heitä teille viikonlopuksi ja viikollakin! Ota itsellesi omaa aikaa. Ei minun mielestä kannata perhettä alkaa heti rikkoa... Jos miehestä ei ole mihinkään, niin voisitko ottaa tilanteen haltuun? Älä niistä sukulaisista piittaa! Elät ja teet juuri niin kuin lystää. Ehkä miehesikin huomaa tilanteen kun alat toimia!



Mieti asian kääntöpuoli: jos muutatte kaupunkiin, miehesi ei viihdy ja on onneton.

Hanki apua ja hoitoa masennukseesi ja ehkäpä sen jälkeen löydät valoisia puolia myös maalla asumisessa. Kai siellä asuu muitakin ihmisiä kuin miehesi sukulaisia?

mitä muut ( lähinnä miehesi sukulaiset ) ajattelevat vaan mieti nyt tarkkaan mitä OIKEASTI ITSE haluat elämältäsi ja ala pikkuhiljaa rakentamaan sitä siihen suuntaan. Otat ensimmäisen askeleen jo illalla kun lapset nukkuvat ja PAKOTAT miehesi istumaan ja juttelemaan ja kerro rehellisesti omat ajatukset tilanteestasi ja huonosta olostasi. Ehkä mies ei omalta hyvinvoinniltaan näe sinun huonoa vointia tai ei vaan osaa sitä ymmärtää. Tsemppiä sulle ja muista, että kyllä täytyy itseä ajatella ennenkaikkea ja sen jälkeen muita. Lapsetkin voivat paremmin jos äitikin on onnellinen.

Onko sinulla ystävää tai sukulaista, jonka voisit ottaa tueksesi ja avuksesi, kun koetat saada miestä ymmärtämään tilannetta? Olisi ehkä helpompaa saada viesti perille, jos teitä olisi useampi puhumassa järkeä. Neuvoisin myös hakemaan apua mielenterveystoimistosta, koska kuulostaa, että olet masentunut. Sitä kautta voisitte myös saada pariajan ja miehen mukaan keskusteluihin. Kannattaa yrittää hoitaa parisuhde kuntoon. Silloin miehesi luultavasti ymmärtäisi sinua ja tarpeitasi paremmin ja pitäisi hyvinvointiasi tärkeämpänä.

että hän keskustelee sukulaistensa kanssa etteivät he tule ilmoittamatta kylään, että teillä on oma elämänne vaikka asuttekin lähellä?

Mikä muu asia tekisi paikasta mieluisemman sinulle asua?

Mieti kaikkia vaihtoehtoja, joita sinulla kuitenkin on. Et ole tuomittu asumaan koko loppuikääsi maalla, ellet halua.



Yksi vaihtoehto voisi olla, että ostaisitte kaupungista kaksion ja se olisi ns. " mökki" . Ystävälläni on juuri tällainen järjestely. Asuvat maalla, mutta ovat ostaneet läheisimmästä kaupungista kaupunkikämpän, johon pääsee välillä tuulettumaan joko yksin tai kaksin tai omassa kaveriporukassa.



Selvästi miehesi tarvitsee nyt herätyksen siihen, että sinun onnellisuutesi on sekä omalla vastuullasi että miehesi vastuulla. Kun teillä on yhteisiä lapsia, hän ei voi vain sanoa, että ongelma on sinun korviesi välissä. Se on epäreilua ja itsekästä miehesi puolelta.



Mieti, mitä sinä voit tehdä tässä tilanteessa. Mitä haluaisit tehdä? Missä ja millä ehdoilla olisit onnellisempi? Mikä tässäkin ikävässä tilantessa on sellaista, josta kaikesta huolimatta kuitenkin pidät?



On sinun vastuullasi kertoa miehellesi, että voit huonosti. On sinun vastuullasi tehdä sellaisia valintoja, jotka tukevat sinun ja perheesi (ainakin lastesi) onnea. Yksi niistä on se, että sinun pitää voida hyvin ollaksesi hyvä äiti. Onneton äiti ei ole lapsen paras.



On myös sinun vastuullasi miettiä keinoja parempaan huomiseen. Pelkkä valittaminen ei auta teitä. Pitää miettiä rakentavia ratkaisuja. Mitä ne voisivat teidän tapauksessanne olla?



Jos miehesi ei suostu keskustelemaan, tulosta hänelle tämä ketju. Kirjoita tänne kaikki, mitä ajattelet ja tunnet ja miten haluat parantaa tilannettanne. Sitten miehesi voi lukea tämän aikanaan, kun hänellä on siihen sopiva hetki.



Ehkä miehesikin on onneton? Mikä hänet tekee onnelliseksi? Voitko sinä edesauttaa sitä puolta ja samalla saada aikaan positiivista muutosta miehesi suhtautumisessa sinuun?



Paljon mietittävää.



Tsemppiä!



Meri-Kaisla