Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmotti, että tämä on tässä.
21.04.2006 |
Pakkas kamansa ja lähti äitinsä luo. Ei kuulemma tule takaisin.
Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa alkusyksystä. Miten helvetissä mä pärjään?
Mun ajatukset on aivan sekaisin. Matto vedettiin yks kaks jalkojen alta. Mua inhottaa olla raskaana nyt, mua inhottaa kaikki. Millä mä pääsen tän yli, näiden kaikkien paskamaisten ajatusten yli????
Kommentit (23)
Vierailija:
eihän nyt eläimiäkään oteta tolleen että ooh voi vitsi miten kiva ois koiranpentu ja sitten jätetä sitä jonnekin virumaan ja aatella että pliis nyt luottamusta eläinpennun selviytymistaitoja kohtaan.
Ei tietenkään. Eihän ap:n lapsia ole mihinkään jätetty virumaan, niiltä on vaan isä lähössä pois. Ei ne yksin jää, eikä jäis sittenkään jos äitikin lähtis pois. Kyllä niistä suomessa huolta pidetään! Ihmisen psyyke on kyllä aika lujaa tekoa, siihen mä sitä luottamusta pyysin. Ei niitten lasten maailma ja itsetunto ja muu siihen romahda että isä lähtee! Ei ainakaan jos ap osaa sen asian niille selittää oikein!
Et näymmä ymmärtänyt pointtia, eli ei se nyt ole mikään maailman kauhein asia jos tulee avioero. Mietipä miltä tää kaikki kuulostaa tuhansien yh-äitien ja -isien mielestä: sun mielestä niistä lapsista ei voi tulla kunnon kansalaisia vain yhden vanhemman hoidossa???
ei elämä oo eikä voi olla aina mikään reilukerho ja aina kivaa ja nami nami. mutta kyllä nyt saatana omista lapsista kannetaan vastuu ja ihan sama paljonko vituttaa.
Joo, ihan mahtavaa, voin kuvitella kuin kivaa ja normaalia ois kun isä on naama norsunvitulla aina ja jatkuvasti, karjuu kersoilleen kun ei kestä niitä, pysyy väkisin liitossa vaikkei halua, katoilee välillä, ehkä jopa pahoinpitelee lapsiaan kun ei vaan kestä?!?! Ihanaa joo. Melko varmaa on, että suurempia ongelmia niille lapsille siitä tulis kuin siitä, että otetaan se ero, ja jatketaan sitä elämää ilman että pitää kaikkien pelätä isää.
Eiköhän ois kivempi silloin KAIKILLE osapuolille että isä vaan suosiolla poistuu takavasemmalle siitä perhe-elämästä mitä ei nyt vaan KESTÄ. Vastuunsa voi kantaa monella tapaa, esimerkiksi reilujen elatusmaksujen muodossa, ja mä sanon, että on parasta että se isä lähtee pois. PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieltä saa muuttaa ja saa katua tekojaan, mutta...
PERHE EI OLE TYÖ, EI AMMATTI, EI HARRASTUS. Perhe on loppuelämän kestävä sitoumus. Ei siitä kävellä pois.
Vertauksesi (parturikampaaja-yliopisto) ei tähän sovi.
ehkapa aikuinen mies voisi puhua vaimonsa kanssa, ja he voisivat vaikka hakea jotain apua jne.
Aika rankkaa miehelta vaan todeta, ettei mua enaa huvita, ja jattaa vaimo raskaana 2 lapsen kanssa yksin hoitamaan kaikki asiat, ja lahtea itse etsimaan niita asioita, jotka nyt sattuvat huvittamaan.
Ehkapa miehelle olisi hyva hakeutua terapiaan ja miettia siella tuntojaan, puhua jollekulle ulkopuoliselle.
Miehen pitaisi kuitenkin tajuta, etta han on isa, ja hanella on vastuussa lapsistaan. Ehka han ei vaimonsa kanssa halua elaa, mutta sen eron voi hoitaa ihan eri lailla, ei vaan lahtea kavelemaan. KESKUSTELLA pitaa asioista, eika vaan lahtea.
Minkäs teet. Kyllä sä lasten kanssa pärjäät, siitä ei oo epäilystäkään. Eräät miehet on ikuisia lapsia.
jospa meet nyt nukkumaan niitten lapsostes seuraks niin johan on aamulla taas pää selvempi. toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ap jaksaa, ja kyllä sinä jaksat.
Eikä kauheasti kyllä nukuta. Uni on karannu jonnekin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa se yksin eläminen lasten kanssa ei tietysti aina ole. Mutta suurimmaksi osaksi antoisaa ja kivaa!
Mutta; mitä pikemmin saat itsesi jaloillesi, hoidat itsesi surusta ja vihasta pois ja löydät uuden tasapainon elämääsi, sitä paremmin ja nopeammin lapsesikin selviävät!
Jos sinä et selviydy ei lapsesikaan selviydy. Jos sinä löydät onnen uudesta elämästäsi löytävät lapsesikin.
Tämä on tärkeä muistaa.
Sure ja käy läpi nyt kaikki tunteesi mutta älä siis jää sinne vellomaan.
Kyllä erosta selviää kun muistakaan vaihtoehtoja ei ole.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos äitinsä luo lähti. Kauanko katsoo aikuista poikaansa, joka hylkää vaimon ja lapset tuon takia. Siskoni jätti juuri miehensä, joka oli löytänyt uuden " sielunkumppanin" . Ja sisko raskaana vkolla 36, yksi lapsi ennestään. Todella " aikuisia" nämä kaikki miehet..Vituttaa!!!
älä sä ainakaan suostu tähän, kun noin nuija äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keljua sun kannalta, mut kuten otsikossa totean, niin jokaisella tosiaan on vain se yksi elämä. Sun miehes vaan nyt huomas sen saman, eikä sen elämä selkeestikään nyt ollu sitä mitä se halus. Pitäiskö sen sit kitua sun rinnalla seuraavat 18 vuotta? Mites sen onnellisuus, eikö sillä ole mitään arvoa? Että kärsikööt nyt sit vaan ku on erehtynyt niitä lapsia tekemään?
Ikävä juttu, kun ideaali olis tietty et yhessä ollaan ja jopa tykätään siitä perhe-elämästä. Kaikille se ei vaan sovi, ja sitä ei sit tietenkään voi varmaksi tietää ennenku on kokeillu :/
Mutta kyllä tässä maassa yh:tkin pärjää, ja aina on elatusmaksut. Haluaisitko sä kattoo hapannaamaista kärsivää miestä sen seuraavat 18 vuotta? Tuskinpa. Tuolla ulkona on paljon miehiä joille perhe ei ole mikään kauhistus.
Niin se vaan on että elämä on lyhyt ja jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Rapatessa tietenkin roiskuu, mut sillekään ei oikein voi mitään.
Ja kyllä äitikin voi perheensä jättää, siitä vaan jos siltä tuntuu!
Vierailija:
Ja kyllä äitikin voi perheensä jättää, siitä vaan jos siltä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset kyllä pärjää yhdelläkin vanhemmalla.
Se on vaan joku muotijuttu että pitää tulla jotain kauheita traumoja jos kasvaa ilman toista vanhempaa tai jos toinen vanhempi jättää perheen.
Vähän luottamusta ihmispennun selvitymiskykyihin hei!
Vierailija:
MIkä oikeus miehillä on hylätä omat lapsensa? Kukaan äiti ei noin vain saa häippästä. :( Miehet on vittumaisia ääliöitä
Ihan yhtäläiset oikeudet on kuule naisillakin!!!!
Miten niin " ei saa häippästä" ??? Senkus lähtee vaan! Ei sitä estä mikään laki eikä muukaan taho kuin se ihminen itse.
Se on vähän huonompi juttu korjailla kun huomaa että ei halunnutkaan olla isi, vaan teinipelle - eli kun ei ole lapsia ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään.
Se miesten - suurimman osan - on vaikea oppia. Jotenkin tuntuu että monelle miehelle on hienoa kun lapsia tehdään (status nousee) mutta kun niiden eteen pitäisi tehdä jotakin tai ehkä jopa MAKSAA jotakin lasten menoja niin...
Vierailija:
Se on vähän huonompi juttu korjailla kun huomaa että ei halunnutkaan olla isi, vaan teinipelle - eli kun ei ole lapsia ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään.Se miesten - suurimman osan - on vaikea oppia. Jotenkin tuntuu että monelle miehelle on hienoa kun lapsia tehdään (status nousee) mutta kun niiden eteen pitäisi tehdä jotakin tai ehkä jopa MAKSAA jotakin lasten menoja niin...
ja sitten kun ne päätökset on tehty niin niiden mukaan eletään eikä ruveta sinkoilemaan miten sattuu.
eihän oo asiallista ajatella että perustaisin vaikka kumppanin kanssa firman, otettaisiin lainaa ja suunniteltaisiin tulevaa, ja sitten yhtäkkiä tuumaisin että aijaa kun nyt tulikin mieleen että mulla on tää yks elämä enkä mää taida jaksaa tätä yritystä että pidä firmas ja lainas ja mä lähden mallorkalle.
yhteiset lapset on vielä astetta suurempi vastuu kuin yhteinen yritys. ihan sama montako elämää ihmisellä on tai ei oo, muttei mikään oikeuta tuollaista selkärangatonta lusmuilua ja vastuunpakoilua.
Vierailija:
ja sitten kun ne päätökset on tehty niin niiden mukaan eletään eikä ruveta sinkoilemaan miten sattuu.
jaa, ku mä olen opiskellu itelleni parturikampaajan ammatin, ni vaik sitten haluaisinkin yliopistoon lakia lukemaan jonkun ajan päästä ni voi voi, ei auta muuta ku tyytyä siishen parturikampaamiseen kun sen olen kerran päättänyt.
Mieltä ei saa muuttaa ja katumapäälle voi tulla mutta asialle ei saa tehdä mitään?
Eri asia on sitten, että miten sen homman hoitaa: voi lähteä kävelemään liitosta ja perheestä sanomatta mitään ja katsomatta taakseen, tai voi sanoa etten enää vaan kestä tätä, haen avioeroa, maksan elarit ja katson ettei teiltä tuu mitään puuttumaan, mutta teidän kanssa en vaan pysty elämään.
Onko kiva olla lastenkaan kun isä ei tykkää elämästään eikä niistä lapsista, vaan hampaat irvessä yrittää suoritua perhe-elämästä? Siinähän ne kersat vasta hienon elämisen mallin saa :(
Heti mulle kaikki nyt!
Miten joku voi ihan pokkana sanoa, että sitä vaan häivytte perheen luota, jos alkaa perhe-elämä TYMPIMÄÄN. Voi jeesus! Ei se todellakaan noin mene. Perhettä ei jätetä. Sen eteen tehdään ihan mitä vaan ja jos vielä sen jälkeen haluaa lähteä, sitten voi suurta tuskaa tuntien lähteä.
Perhe on sitoumus. Ei se ole työpaikka, josta voi lähteä kun alkaa tympiä. Se ei myöskään ole harrastus, jonka voi noin vain lopettaa.
Välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja raukkamaisuutta näköjään maailmassa riittää.
Ap, annat nyt tilanteen rauhoittua vähän. Sitten lapset hoitoon ja sinä keskustelemaan miehen kanssa. Selvitätte, mitä vielä voitte tehdä. Perheestä ei noin vain lähdetä.