Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmotti, että tämä on tässä.
21.04.2006 |
Pakkas kamansa ja lähti äitinsä luo. Ei kuulemma tule takaisin.
Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa alkusyksystä. Miten helvetissä mä pärjään?
Mun ajatukset on aivan sekaisin. Matto vedettiin yks kaks jalkojen alta. Mua inhottaa olla raskaana nyt, mua inhottaa kaikki. Millä mä pääsen tän yli, näiden kaikkien paskamaisten ajatusten yli????
Kommentit (23)
että kyllä se vaan se yks elämä on ja jos se ei oo nykyisellään mieluisa, niin sitte tekee asian eteen jotain. Siinä vaiheessa, kun jonkun kanssa tekee lapsia, pitänee kai olla itelläkin sen verran järkeä päässä, että ketään ei voi pakottaa mihinkään -tarkotan tällä sitä, että vaikka näitä ihmisiä, joilla tulee " vahinkolapsia" yhen illan suhteista, niin ihan samoin voinee mies lätkiä 10v avioliiton jälkeen lätkimään. Sitten siinä ollaan ihan yhtälailla lasten kanssa yksin... Elämä on, minkä sille voi.
Nyt otat ja kasaat ittes, jos et jaksa lapsia, niin pistä ne vaikka sitte huostaanottoon. Valintoja, miehes teki omansa.
Ja vähän pehmeemmin: älä vaan ota tollasta miestä enää takas, ei oo reilua, että sua pompotellaan suuntaan ja toiseen ja saat alkaa pelkäämään, et lähteekö se uudelleen huomenna vai ens viikolla vai millon... Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos mulla on maisterin paperit niin en voi tehä väikkäriä kun mun pitää aina olla vaan maisteri. ja jos oon nyt 17 niin en voi täyttää 18 kun mä olen tän tien valinnut ja siinä pysytään.
ja jos eilen söit lounaalla kasvissosekeiton niin tänään ei voi ottaa munakasta, joo näinhän se on.
eihän nyt eläimiäkään oteta tolleen että ooh voi vitsi miten kiva ois koiranpentu ja sitten jätetä sitä jonnekin virumaan ja aatella että pliis nyt luottamusta eläinpennun selviytymistaitoja kohtaan.
ei elämä oo eikä voi olla aina mikään reilukerho ja aina kivaa ja nami nami. mutta kyllä nyt saatana omista lapsista kannetaan vastuu ja ihan sama paljonko vituttaa.
voin vain kuvitella miltä susta tuntuu :' (