Löytyykö epileptikkotaaperoiden äitejä? Kaipailisin kokemuksia diagnostisointiin liittyen. ev

Huomasin vuoden ikäisellä pojallani poissaolokohtauksen, josta mainitsin kiireessä neuvolalääkärille. Aikaa ei ollut syvempään jutusteluun, joten aiheeseen liittyvä informaatiovaje on suuri. Tutkimuksiin ei kai meilläpäin päästä ainakaan yhden äidin tekemän havainnon vuoksi. Joten olisin kiinnostunut siitä miten muilla on diagnoosiin päädytty.



Poissaolokohtaus itsessään oli aika pelottava minulle. Ainakin pojallani ollut kohtaus. Minkälaisia kohtauksia teillä ilmeni? Missä tilanteissa ja kuinka usein? Missä vaiheessa lääkityksen aloitus on tarpeen?



Tässä muutama äkkipäätä mieleen tullut kysymys. Olisin kiitollinen, jos joku vaivautuisi vastaamaan.

aiheuttavat väsymystä, tarkkaavaisuuden puutetta jne.



Meillä epilepsia iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kohtauksia alkoi heti tulla paljon ja lääkitys aloitettiin. Tosin missään vaiheessa lääkkeillä ei ole saatu kontrollia ja tilanne on pahentunut koko ajan.



Yleensä tilanne on huomattavasti parempi; useissa tapauksissa lapsella ei lääkkeiden aloittamisen jälkeen ole mitään kohtauksia, usein jopa kohtaukset jäisivät pois vaikkei lääkkeitä aloitettaisikaan.



Nykyään odotetaan 2 kohtausta ennen kuin lääkitystä aloitetaan.

Olen taas monta asiaa viisaampi. Toivon kaikille epilepsian tai muun sairauden kanssa painivien lasten vanhemmille jaksamisia!

Voiko " poissaolokohtaukselle" löytyä muitakin syitä kuin epilepsia?

Jos neurologi päättää kertomani mukaan, että lapsella on epilepsia, hän määrää jatkotutkimuksiin eli EEG:n. Tehdäänkö EEG pitkäaikaisseurannassa siten, että mitataan niin kauan kunnes poissaolokohtauksen aikainen aivosähkökäyrä saadaan taltioitua? Entä jos kohtausta ei juuri mittaushetkellä tulekaan? Onko kaikki vain äidin hurjan mielikuvituksen tuotetta? EEG:n kun ei kai mitään jälkeä aiemmin tapahtuneista kohtauksista jää.

lisäksi sitten pienen lapsen keskushermostossa voi vielä olla kypsymättömyyttä, joka näkyy erilaisina " toimintahäiriöinä" mm. säätelyssä. Pienet lapsethan voivat jopa vihasta ts voimakkaista tunnetiloista saada " kohtauksia" , sitähän ei taas aikuisella enää niin esiinny, ainakaan jos ei siis ole sitten sitä epilepsiaa (no hysteriaa voi olla).



Yleensä jos epäillään epilepsiaa, otetaan ihan se unideprivaatio-eeg. Mikä tarkoittaa ihan perustutkimusta, max tunnin kestävää eeg:n ottoa. Siinä on pätkä valveilla, pätkä unta, herätys ja vilkkuvalo. Sitten jos epäilykset ovat vahvoja, otetaan eeg:n tueksi magneettikuva.



Verikokeilla suljetaan pois esim infektion aiheuttama kouristus tai aineenvaihdunnallisen tilan aiheuttama kohtaus. Pienillä lapsilla aineenvaihduntakaan ei ole vielä kypsynyt priimakuntoon, joten heittelyä voi esiintyä ja se taas voi myös näkyä ulospäin.



Pitkäaikaisemmat eeg:t otetaan yleensä sitten silloin, jos tosiaan epilepsia on huomattu ja tarvitaan diagnosoinnissa tarkennusta, esim miltä alueelta kohtaus lähtee jne. Samoin tehdään, jos epityyppi/kohtaustyyppi yhtäkkiä muuttuu.



Mutta ei, siis jos kohtauksia on harvakseltaan, niitä ei lähdetä pyydystämään millään pitkäaikaisella eeg:llä kuin jos siihen on erityistä syytä. Yleensä nuo pitkät (video)eeg:t on varattuja kuukausia etukäteen, eikä sinne pääse kovin helposti.



Tietysti ON tilanteita, jolloin niitä toteutetaan päivystysluonteisesti - esim omalla lapsellani, jolla todella vaikea epi, on tehty 2 x päivystyksenä video-eeg. Mutta hänellä on tehty ihan siksi, että ensimmäisessä tapauksessä kohtaukset alkoivat niin rajusti, että sitä pidettiin huolestuttavana. Toisen kerran video-eeg otettiin päivystyksessä siksi, että epäiltiin ettei kohtaus ollut mennyt ohitse vaan jäänyt päälle.



Yleensä, jos kohtausten välillä eeg on normaali, se tarkoittaa sitä, että tilanne on hyvä. Mitä normaalimpi se on, sitä parempi ennuste joka tavalla. Harvakseltaan tulevat kohtaukset eivät vaikuta kehitykseen. Luonnollisesti epin syy pyritään aina selvittämään, vaikkei sitä aina saadakaan selville - se voi johtua joko siitä, että kohtausherkkyys on mennyt ohitse tai sitten siitä, että ei ole vielä keksitty keinoja löytää kyseinen syy.



Lääkehoidolla pyritään kohtauksettomuuteen, mutta sillä ei aina päästä, noin 60% pysyy ilman kohtauksia.



Eeg:llä näkyy vain pintakuorella tapahtu sähkötoiminta, sillä ei saada mitattua mitään aivojen syvistä kerroksista. Eeg:n tulkitseminen on haastavaa pienillä lapsilla, koska monet asiat jotka heille ovat normaaleita, ovat aikuisille poikkeavia. Täytyy myös muistaa, että hermostossa kulkevat sähköimpulssit tosiaan mitataan kallon päältä, välissä on siis kova luu yms - ettei se nyt aivan ole helppoa hommaa edes tuloksia lukea.

kukaan muu kuin minä ei huomannut oireita, jotka olivat lyhyitä poissaolokohtauksia. onneksi kerrankin aukaisin suuni oikeassa kohtaa (neuvolalääkärissä) ja pääsimme tutkimuksiin TAYSiin. sitten kaikki onkin sujunut jouhevasti, meillä on lääkitys kunnossa ja nyt riittää pelkät seurannat taudin suhteen.