Murehdin jo nyt lapsien hoitoonvientiä...

Minulla on 2 lasta (4v. ja 2v.6kk). Tammikuussa minulla alkaa koulu (jos pääsen sisään) ja eilen iski hirveä epätoivo ja paha mieli. Mietin, että miten lapseni sopeutuvat päiväkotiin ja ikävöinkö minä koulussa päivät pitkät heitä. Jotenkin tajusin, että nyt tämä elämänvaihe alkaa olemaan loppusuoralla ja toisaalta en olisi valmis tästä vielä luopumaan.



Aiemmin odotin kovastikin tuota opiskelujen alkua ja välillä jopa mietin, etten enää haluaisi olla kotona... No, eilen sitten tuli ahdistus mikä täytti pääni myös yöllä. Pyörin sängyssä ja mietin tulevaisuutta, mietin myös miten nopeasti tämä minun ja lasten yhteinen laatuaika olikin jo loppusuoralla. Tiesinhän minä, että se jossain vaiheessa vastaan tulisi, mutta aika vain tuntui menevän niin nopeasti. Tulen varmasti kaipaamaan tätä kotona oloa ja yhteistä aikaa lasten kanssa usein. Silti odotan kovasti opiskelua ja sen tuomia haasteita. Sydäntäni vain raastaa jo nyt kaipuu... Onkohan tämä ihan normaalia?



Uskon, että lapseni pärjää hoidossa loistavasti ja ehkä se on jopa hyväksi. Varsinkin esikoiselle, joka kerhon alotettuaan on ollut niin onnellinen uusista kavereista ja uudesta puuhasta. Haluan vielä kertoa, etten ole sellainen " lapsissa riippuva" äiti joka ei voisi kuvitellakaan muiden hoitavan lapsiaan ja nämä tuntemukset tulivat täytenä yllätyksenä itsellenikin. Mietin vain, että onko nämä tuntemukset yleisiä? Kertokaa omia kokemuksia lasten hoitoon viemisestä tai ihan vain kommentoikaa ajatuksiani.