Cloe. Kuka katsoi eilisen 4D-dokkarin?

tuli mieleen juuri tuo eilen - täällä palstallakin puhutaan useinkin aivan p.skaa ja turhaa älämölöä pidetään kun maailmassa on ihan oikeitakin vääryyksiä - lapsen kivut ja tuska.



Eipä tulis mieleen keskustella monistakaan tämän aamun aiheista jos oma lapsi olis tuossa tilassa.



Voimia kaikille sairastavien lasten vanhemmille, juuri tänä aamuna.

taisteli tyttö kyllä viimeiseen asti.

Eihän eutanasiaa vielä tunneta ihmisten osalta, joten sai kärsiä loppuun asti. Toivossa tietysti elettiin.

Oli kyllä raskas dokumentti ja raskas tie tällä perheellä. Ei tuollaista toivoisi kenellekään.

Tytön ja äidin olisi ollut parempi luovuttaa eikä vaan jatkaa ja jatkaa kamalia hoitoja! Mutta kun sitä elämänhalua oli niin paljon tässä tytössä!!! Aivan ihana lapsi! Miksi näin pitää toisille käydä?

mieheni sairasti lapsena leukemian, joten meillä tuon taudin hoitoa on ahkerasti tutkittu. Selviteltiinpä aikoinaan sitäkin miten tuo periytyy jne.

käydä kerran vuodessa Lastenklinikan 10 osastolla vierailulla.Se vierailu kyllä pudottaa jokaisen maanpinnalle.

toivottavasti ei ikinä tarvitse kokea, miten sitä pysyisi järjissään, jos oma lapsi kohtaisi vaikean sairauden...kuolemasta puhumattakaan.

Kun tulee jotain todella järisyttävää elämässä,niin niitä voimia yllättäen löytyy jostain.Mutta jos tilanne helpottaa tulee romahdus myöhemmin.



Puhun kokemuksesta

Sitä tajus kuinka onnellinen saa olla, kun on terve lapsi. Ikinä en

kestäis sitä tuskaa jos joutuis näkemään oman lapsensa tuossa tilassa.

Miten voimaton ja toivoton tilanne:(

Koskaan ei tietenkään voi olla liian varma. Se voi sattua myös meidän

kohdalle.

nyyhkimään onnestani!

Varmasti vanhemmille vaikeaa tuollaisessa tilanteessa miettiä onko lapsen eduksi kärsiä rankat hoidot vai lopettaa kaikki turhat toimenpiteet?! Aina olen ollut sitä mieltä, että liika on liikaa eivätkä mitkään hoidota auta, kun päivät täytyy. Tuntui rääkkäykseltä nekin hoitokokeilut, joita tytölle tehtiin

itollisuus oman lapsen terveydestä tuli kyllä taas koettua...

moniko sanoisi että lopetetaan hoito, jos olisi omasta lapsesta kyse. Mä luulen että jatkaisin niin kauan kuin olisi pienikin mahdollisuus että lapsi paranisi.

Leukemiahan kyllä voitettiin, joten uskon, että tyttö olisi voinut selvitäkin ellei olisi tullut tulehdusta. Ei sitä nyt niin vain hoitoja lopeta niin kauan kuin toivoa on!

ensin selitettiin taudin vaiheista pitkään, sitten sai siirrännäisen ja yhtäkkiä sanotaan, että kuoli... eikä oikein selitetty, että mihin sitten loppujen lopuksi kuoli.



Miksi eivät antaneet sitä siirrännäistä sillon, kun hän oli vielä paremmassa kunnossa?

Ja näinhän pakko tehdä ennen luuydinsiirrettä. Ja vaikka kunto olisi ollut jopa kohtuullinen, tajuat kai että jos ihminen on täysin puolustuskyvytön pöpöjä vastaan, voi pienikin pöpö tappaa.

että jos lapsi on erityisen tulehdusaltis, niin miksi huoneessa ramppaa pilvin pimein ihmisiä ilman suojavarustusta (maski ja eristystakki)? Tunnetusti hengitystieinfektiot tarttuvat pisaratartuntana, joten maski olisi mielestäni ollut paikallaan. Loppu vaiheessa kun tyttö viimein oli eristyshuoneessa, meno jatkui samana. HOitajilla kyllä oli hanskat (pieni suoja) mutta äidillä ei mitään. Alussa huoneessa oli pieni lapsikin (sisarus?) ja pienet lapsethan tunnetusti saavat herkästi tulehduksia ja levittävät niitä eteenpäin. Olisko kurja kohtalo voitu välttää tiukalla eristyskäytännöllä, ihmettelen vaan.

Eikä se syöpää sairastanut tyttö tavanomaiseen hengitystieinfektioon kuollut, vaan vaikeaan sieni-infektioon, joka ei edes perusterveelle ihmiselle tule. Ihminen on täynnä erilaisia bakteereja, meillä on niitä limakalvoilla ja suolistossa pilvin pimein, mutta ongelma niistä tulee siinä vaiheessa kun oma vastustuskyky on nollassa, niinkuin sillä sairaalla lapsella. Meille terveille ihmisille vaarattomat bakteerit, sienet ja virukset voivat olla kuolemaksi ihmiselle jolla ei ole omaa vastustuskykyä.



Järkyttävintä tässä mun mielestäni on, että parempaa keinoa hoitaa uusiutunutta leukemiaa ei ole, kuin tämä että tuhotaan osin terve luuydin (ja siinä sivussa vastustuskyky) ja siirretään sitten uusi tilalle, joka toimii 30% todennäköisyydellä. Eli jos lapsi selviytyy niistä raskaista valmistelevista hoidoista, myös leukemia on voitettu. Tässä tapauksessa niin ei käynyt. Tai siis leukemiasta päästiin, mutta infektio oli tappava.



Asiaan sen enempää perehtymättä, en menisi moittimaan lapsen perhettä huolimattomaksi. Kyllä ne tietävät tilanteen! Syöpäsairaan lapsen perhe ei juurikaan vieraile muissa lapsiperheissä, kerhoissa, tai edes kulje julkisilla liikennevälineillä. Miksi? Koska he suojelevat sitä sairasta lastaan uusilta tartunnoilta, ja viettävät aikaansa siellä muutaman neliön eristyshuoneessa viikko/kuukausikaupalla lapsensa kanssa.

ja olen edelleenkin aivan paniikkireaktion partaalla jos vain ajattelenkin asiaa.

se riippuu tapauksesta ja eikö Chloelle siirretty niitä kantasoluja ja niiden onnistumisen todennäköisyys oli 30%?