Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku rukoilla puolestani?
23.11.2005 |
Minusta tuntuu että olen ihan kauhea ihminen ja elämästäni puuttuu jotain vaikka minulla on upea mies ja ihana lapsi, aviolittoni voi hyvin eikä meiltä puutu mitään.
Ilkeilen kaikille eikä minulla ole ystäviäkään.
Tuntuu, etten osaa olla oikeasti onnellinen, olen kateellinen uskovaisille joilla on sisäinen rauha. Itse en osaa antaa koskaan anteeksi ja olen kauhean kapeakatseinen ja kyyninen, en osaa iloita muiden puolesta. Sanon aina pahasti ja ihmettelen kuinka puolisoni kestää minua, hänellä on päävastuu kodista ja lapsesta.
Syön vaan suruuni ja paisun kuin pullataikina, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. En minä ole masentunutkaan, tiedän sen ihan hyvin.
Mieheni on uskossa ja olen ollut muutaman kerran hänen mukanaan heidän tilaisuuksissaan, mutta hänen uskonsa on niin vierasta minulle, en sitä ymmärrä ja se pelottaa minua. En osaa olla päivääkään ottamatta edes yhtä kaljaa tai konjakkipaukkua, otan yleensä useamman ja aloitan jo iltapäivällä, koko ajan aikaisemmin ja aikaisemmin.
Tuntuu että mikään ei kiinnosta, enkä saa yhteyttä lapseeni. Vanhempieni kanssa en ole väleissä sillä minulla oli vaikea lapsuus, en voi antaa anteeksi. En millään tutustu uusiin ihmisiin, löydän heistä aina jotain vikaa ja tiedän että vika on oikeasti minussa.
Haluaisin niin löytää rauhan ja osata uskoa ilman epäilyksiä, olla parempi ihminen, äiti ja puoliso. On niin toivoton olo, pala kurkussa ja itkettää vähän väliä :(
Kiitos jos joku jaksoi edes lukea tämän.
Kommentit (7)
Mihin uskoon/lahkoon miehesi kuuluu? Sitä ei valitettavasti voi vain ajatella, että nyt minä rupean uskovaiseksi ja kaikki muuttuu hyväksi. Vaan suosittelen aluksi esim. raamatun lukemista ja yritä päästää sitä kautta rauha sisääsi. Käy muutaman kerran kirkossa jumalanpalveluksessa ja katso antaako se sinulle mitään, aina parempi jos voisit jutella vaikka diakonin/diakonissan/papin kanssa!
Rukoilen puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ehkäpä Jumala auttaa sinua jonkin (esim. ammattiauttajan tai vertaistukiyhteisön) kautta.
Olen käynyt kirkossa ja monen eri seurakunnan tilaisuuksissa.
Olen käynyt terapiassa ja yrittänyt paikantaa sitä mikä aiheuttaa pahan oloni, tuntuu että mikään ei auta ja että olen kaikkeni tehnyt.
En halua paljastaa mieheni uskoa, täällä käy tuttujani jotka tunnistaisivat minut.....
-ap-
Elämäsi taitaa pyöriä liikaa samoja ympyröitä. Saisit uutta ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma, ettet ole masentunut? Mielestäni se kyllä paistaa tekstistäsi läpi: itsesyytökset, eristäytyminen, liiallinen alkoholinkäyttö... Masennus oireilee eri ihmisillä eri tavalla, ei siihen tarvita sitä ettei oikeasti jaksettaisi nousta sängystä ylös.
Ensinnä: toivon että lopettaisit alkoholin käytön. Se ajaa vain entistä syvempään itseinhoon ja ennen kaikkea lapsesi tulevat inhoamaan juomistasi. Et kai halua heille/hänelle yhtä vaikeaa lapsuutta kuin itselläsi on ollut?
Rukous ei taida olla salamannopea ratkaisu ongelmiisi, vaan siihen tarvitaan myös tietoista asennemuutosta. Tiedät, että elämässäsi on paljon hyvää, joten arvosta sitä. Ehkä olisi kuitenkin syytä keskustella ammattiauttajan kanssa siitä, miksi elämäsi tuntuu niin tyhjältä ja tarpeettomalta.
Voimia sinulle.
En tietenkään rukoile kr. Jumalaa, vaan maailmankaikkeuden Suurta Jumaluutta.