Kuinka joku KEHTAA OLLA USKOSSA?

Vierailija:

Osaako joku uskonnonvastustaja perustella, miksi Jumalaa ei olisi olemassa?

Kukin tavallaan. 8 ja samoin ajattelevat, teillä on oikeus mielipiteeseenne. Muilla ihan samoin. Jos jokainen saisi ajatella asioista tavallaan, ei tarvitsisi näistä kiistellä.



Minulle usko on yksityisasia. Ja se on täysin oma valintani. Sekä järkiperäisesti että tunnepuolella.



8 ym, oletteko tulleet ajatelleeksi, että vastakkaisen mielipiteen tuputtaminen uskovaisille on ihan sama asia kuin jos he tuputtaisivat näkemystään sinulle?



Onneksi Suomessa on uskonnonvapauslaki. Kun vain vielä muistettaisiin soveltaa suvaitsevaisuuden käsitettä uskonasioihinkin.

Eli mielestäni kaikenmaailman uskonnot on keksitty tähän maailmaan niitä ihmisiä varten, jotka ovat heikkoja.



On niin helppoa uskoa johonkin, mitä ei toteen kukaan pysty näyttämään. Ja mikään kirja ei todista kyllä käytännössä mitään, vaikka joitakin juttuja teoriassa selittämään pystyisikin.



Uskonnoissa on jokin, mihin uskoa, jokin, mikä auttaa, kun on vaikeaa.

Ajatellaan myös, että se ja se oli jumalan tahto, vaikka se pahalta tuntuukin. Tällätavoin ihminen kykenee helpommin hyväksymään ja käsittelemään esim läheisen kuoleman.

Ajatellaan, että jumala auttaa minut tämän vaikean ajan yli.



Isoisoäitini kysyi minulta muutama vuosi sitten kauhuissaan, että enkö minä todellakaan usko jumalaan. Vastasin en.

Hän kertoi rukoilleensa monet kerrat ja aina jumala on häntä auttanut pääsemään yli vaikeiden aikojan, elämässä eteenpäin.

Vastasin hälle tähän niin, että minä en ole koskaan rukoillut, mutta silti olen aina päässyt elämässä vaikeidenkin asioiden yli ja hyvin siis pyyhkii.



Uskonnot on tehty heikoille ihmisille. Osaksi siitä syystä, että heillä olisi jokin, johon uskoa ja he saisivat siitä voimaa, heikkoja kun muutoin ovat.

Toisaalta, asialla on kääntöpuoli. Uskonnoilla myös pyritään rajoittamaan ihmisiä ja pelotteilla tämä kohtuullisen hyvin onnistuukin. Tällä viittaan tarinoihin helvetistä yms.



Otetaan esimerkiksi kristinuskon joku käskyistä, jossa kielletään huorinteko, vai olikohan se aviorikos. No, joka tapauksessa.

En minä itse suosittele ketään pettämään puolisoaan, mutta nykymaailmassa jo ymmärretään käsitteet seksi ja tunteet ja että ne voivat olla myös erillisiä asioita. Käsitetään myös se, että seksuaalisuus on laaja-alaista ja moni onkin seksuaalisesti erittäin avoin. Moni pari ottaa kolmannen seksiin mukaan, moni pari elää ns vapaassa suhteessa, eli saa harrastaa seksiä muidenkin kanssa.



Jumalan mielestä on siis kiellettyä harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa, kuin oman miehen/vaimon.



Jo lakikin kertoo sen, että jokaisella on itsellään oikeus päättää siitä, onko jonkun kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä vai ei. Jos joku haluaa harrastaa seksiä tuntemattoman miehen kanssa, miksi hän ei sitä tekisi? Siksikö, että jumala kieltää?? Millä oikeudella jumala tämän kieltää? Jokaisellahan pitäisi olla 100% oikeus omaan kroppaansa ja sen käyttöön, kunhan mennään lakien puitteissa, eli ei tehdä kenellekkään muulle pahaa.



On mielestäni täysin järjetöntä antaa jonkin tahon, jota ei kukaan ole nähnyt, päättää omasta elämsätään. Tässäkohtaa tulee taas esille se ihmisen heikkous. On helpompaa, kun joku muu määrää ja näyttää suunnan. Vaikeampaa se on itse asioita miettiä ja pähkäillä.



Jokainen itseään kunnioittava ihminen tosin tekee omat ratkaisunsa itse, eikä anna kenenkään muun määrätä, mitä elämässään tekee.



Ja eikö jumala annakkin kaiken anteeksi, kun lukee jonkun pienen rukouksen pätkän? Eli kaikki uskossa olevathan voivat tehdä mitä tahansa, kyllä jumala antaa nateeksi. Tämä on jo mielestäni sairasta.



Tarinat helvetistä ja taivaasta...



Ettekö te ihmiset tiedä, että kun ihminen kuolee, ihminen mädäntyy.

Ei meistä jää mitään tänne maanpäälle, sen enempää, kuin allekkaan.



Puheet sielusta...ne ovat mielestäni puppua.



Minä olen ollut siinä tilanteessa, että henki ei enää kulkenut, eikä sydän lyönyt. En todellakaan nähnyt valoa, sen enempää, kuin pimeyttäkään. En noussut ruumiistani ylös, katonrajaan leijumaan.

Ei ollut mitään, mutta ei ollut sitäkään, ettei olisi ollut mitään.



Ennen pelkäsin kuolemaa, tämän tilanteen jälkeen en ole sitää enää pelännyt. Tai itseasiassa en kuolemaa pelännyt, vaan lähinnä otti päähän se, että kaikki muut saavat jäädä tänne vielä, kun minä olen jo kuollut. Ajattelin, että aikani tulisi kuolleena tylsäksi.

Ei tule, koska kuoleman jälkeen ei enää ole mitään. Tätä ihmisen on vaikea käsittää, enkä sitä edes osaa selittää, mutta niin se vain menee.

Nyt puhutaan taas hetki uskosta...ne, jotka uskovat, pääsevät taas vähemmällä ajatuksen käytöllä. Kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen, ei tarvitse miettiä mitään.



Oletteko koskaan kelanneet sitä, että mahtaa siellä taivaassa olla ryysistä, kun siellähän on jo miljardeja ja taas miljardeja ihmisiä. Mitenköhän siellä taivaassa ihmisillä pyyhkii? Mahtaa olla rajua meininkiä siellä juosta dinosaurusten jaloissa, sillä eläimethän ovat hyviä ja pääsevät myös taivaaseen.



Minulle on se ja sama, jos joku johonkin uskoo, tai on uskomatta. Minua vain välillä hymyilyttää ihmisten heikkous ja se, että tartutaan siihen lähimpään oljenkorteen elämässä. Kaikkien ei ole tarkoitus olla vahvoja, siksi on hyvä, että uskontoja on olemassa.

Voi olla, että olen hyvinkin väärässä. En minä tiedä (sen enempää, kuin kukaan muukaan todellisuudessa), onko jumala olemassa. Minua hymyilyttää sekin, että minä sentään myönnän, etten minä välttämättä ole oikeassa. Kun juttelen minkä tahansa uskonnon uskoon tulleen kenkilön kanssa, he aina väittävät olevansa oikeassa. Suunnatonta narsistisuutta siis. Olin aina luullut, että kuuluu olla kiltti ja nöyrä, mutta uskossa olevathan ovat todellisia omaan napaan tuijottajia!



Tarkoitukseni ei ole tapella, toin vain esille sen, että kyllä minäkin välillä mietin, että miten ihmiset kehtaavat kailottaa olevansa uskossa, sillä mielestäni se, että on uskossa, osoittaa, että ihminen on heikko. En minä kylillä kehtaisi omaa heikkouttani huudella.



Vielä lopuksi varmistuksena sille, että kaikki nyt ymmärsivät, minä en halua tapella, minulle on se ja sama, mihin kukakin uskoo jne.



Kerroin vain mielipiteeni. PISTE!



Hyviä unia kaikille!!

Vierailija:

Eli mielestäni kaikenmaailman uskonnot on keksitty tähän maailmaan niitä ihmisiä varten, jotka ovat heikkoja.

On niin helppoa uskoa johonkin, mitä ei toteen kukaan pysty näyttämään. Ja mikään kirja ei todista kyllä käytännössä mitään, vaikka joitakin juttuja teoriassa selittämään pystyisikin.

[...]

Uskonnot on tehty heikoille ihmisille. Osaksi siitä syystä, että heillä olisi jokin, johon uskoa ja he saisivat siitä voimaa, heikkoja kun muutoin ovat.

Toisaalta, asialla on kääntöpuoli. Uskonnoilla myös pyritään rajoittamaan ihmisiä ja pelotteilla tämä kohtuullisen hyvin onnistuukin. Tällä viittaan tarinoihin helvetistä yms.

[...]

Ja eikö jumala annakkin kaiken anteeksi, kun lukee jonkun pienen rukouksen pätkän? Eli kaikki uskossa olevathan voivat tehdä mitä tahansa, kyllä jumala antaa nateeksi. Tämä on jo mielestäni sairasta.

[...]

Voi olla, että olen hyvinkin väärässä. En minä tiedä (sen enempää, kuin kukaan muukaan todellisuudessa), onko jumala olemassa. Minua hymyilyttää sekin, että minä sentään myönnän, etten minä välttämättä ole oikeassa. Kun juttelen minkä tahansa uskonnon uskoon tulleen kenkilön kanssa, he aina väittävät olevansa oikeassa. Suunnatonta narsistisuutta siis. Olin aina luullut, että kuuluu olla kiltti ja nöyrä, mutta uskossa olevathan ovat todellisia omaan napaan tuijottajia!

Tuohon ei ole paljon lisättävää. Ehkä se että suku ja vanhemmat yrittävät jatkaa uskon perimää ja kirkollisia traditioita. Mutta järkevästi ajattelevat ihmiset ei enää tuota asiaa tunnusta. Suurinosa kuuluu kirkkoon vain suvun painostuksen takia.

Todellinen uskovaisten prosentuaalinen osuus on väestössä pieni.

jos uskonto on heikoille, niin mitä sitten? Eikö ole hyvä, että heikoille on olemassa jotain, millä hekin selviävät elämästä? Ei ole pakko pärjätä yksin, vaan jumala auttaa - mitä pahaa siinä on? Se on hyvä, että sinä olet niin vahva, ettet tarvitse jumalaa elämääsi. Minä en ole, ja siksi on mahtavaa, että semmoinen on olemassa, sillä se on nähty mihin elämäni menee ilman jumalaa eikä se ole nättiä.



t. jumalalle kiitollinen heikkopeikko

Otan esille tässä omasta mielestäni ihan väärin tulkittuja asioita.



1. Väärin tekeminen ja anteeksi anto.



Totta on, että Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä saa syntinsä anteeksi. Mutta luuletteko te " fiksut ei-uskovat" , että Jumala on tyhmä? Että Jumala ei näe, onko ihminen vilpitön vai ei? Ei kukaan saa anteeksi yhtään mitään, jos ei todella, sydämestään, usko ja kadu. Ei Jumala mene siihen halpaan, että jonkun pienen rukouksen sanottuaan ihminen on vapaa synneistään. Ei, ihminen on vapaa JOS hän uskoo Jeesuksen voittaneen kuoleman ja pyytää Häneltä armahdusta. Luuletteko, että joku joka näin tekee, jolla on uskova sydän ja Jumalan rakkaus elämässään läsnä tekisi tieten tahtoen syntiä vain siksi, että sen synnin saa kuitenkin anteeksi? Ei todellakaan. On olemassa ihmisiä, jotka esittävät, jotka antavat ymmärtää olevansa uskossa, mutta joden sydän on täynnä pahuutta ja jotka eivät ole todellisuudessa Jeesusta vastaan ottaneet.



2. Heikkous vs. vahvuus



Mikä on heikkoutta? Se, että tunnustaa oman vajavuutensa? Minä en ole täydellinen. Enkä täydelliseksi tule. Yritän elää elämääni mahdollisiman hyvin, yrittäen noudattaa Jeesuksen opetuksia. Saan turvaa Jumalasta ja siitä, että tiedän hänen tahtonsa olevan hyvä. Tiedän, että Hän ei minua ikinä hylkää, vaan on joka päivä läsnä.



3. Kuloleman jälkeen, mitä sitten?



Jos uskoo, että kuoleman jälkeen mätänee eikä sitten muuta, niin ei siinä tosiaan Jumalaa tarvi. Vaan jos ei usko, niin sitten tarvii. Ja minä uskon. Minulla ei ole niin rajoittunut kuva taivaasta, kuin jollain kirjoittajalla, olikos nro 8? Siis että miten taivaaseen mahtuu ja mahtaa olla hauskaa dinosaurusten kanssa... Jep, jep, nuohan on niitä pääasioita. Hyvinhän me tänne maapallollekin mahdumme, vaikka meitä on miljardeja.... Emme me osaa käsittää Jumalaa, emme tiedä miten taivas on " organisoitu" . Sen tiedän, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta! Taivas on jotain sellaista, mitä me emme ihmisaivoilla pysty käsittämään, jotain ääretöntä. Turha sitä on siis yrittää vesittää tällaisilla " tulee ahdasta ja dinot hyppii varpaille" -sonnalla.



4. Moraalineuvot, turhaa vai ei?



Jumala on nähnyt hyväksi antaa ihmisille ohjeita elämään. Jokainen ihminen päättää, noudattaako niitä vai ei. Esim. vapaa seksi, mitä haittaaa siitä voi olla? No, ekaksi tulee mieleen sukupuolitaudit. Tänä maailman aikana ne ovat ihan oikea riski. Jos ei ole kuin yksi sukupuolikumppani, niin niitä ei tarvitse pelätä. Vaikka ehkäisy olisi kunnossa, niin vahinkkoja sattuu ja esim. kondylooma voi tarttua hyvinkin ehkäisystä huolimatta. Naiselle se saattaa olla todella vaarallinen.



Toinen haitta on se, että kaikki ihmiset eivät (onneksi) ole niin " fiksuja" että osaavat erottaa tunteet ja seksin. Jos jakaa toisen kanssa jotain niin intiimiä kuin rakastelun, niin jommalle kummalle voi tulla tunteet peliin, ihastuu, ehkä rakastuu. Ja jos toinen on vain seksin perään, niin tuskaahan siitä on seurauksena.



Nämä vain esimerkkeinä. Jumala on hyvä ja tahtoo meille hyvää. Siksi Hän on antanut meille sellaisia ohjeita, joiden avulla voimme saada tasapainoisen ja tyydyttävän elämän. Eikä meidän tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta, vaan saamme luottaa Herran hyviin neuvoihin. Kyllähän me näin ihan tavallisessakin elämässä noudatamme hyviä neuvoja (ei kannata lähteä ylittämään ohuen jään aikana jokea, ennen tien ylitystä kannattaa katsoa, tuleeko autoja, vanhentunutta ruokaa ei kannata syödä, pakkasella kannattaa pukeutua lämpimästi) joten miksi meidän pitäisi kääntää selkä hyville, koko elämää ohjaaville neuvoille vain siksi, että " ei Jumalalla ole oikeutta määräillä meitä" ? Tuossa menemme ihan harhaan ja saatanan mukaan. Hänhän se viekoitteli Eevan ja Adamin sanomalla " onko Jumala todella noin sanonut, Jumala pelkää että te tulette yhtä viisaiksi kuin hän..." Näillä " Minä tiedän kyllä paremmin kuin Jumala" -lauseilla kerta toisensa jälkeen sielunvihollinen voittaa.





Tällaisia ajatuksia heräsi eräälle uskovalle, joka ei todellakaan häpeä uskoaan!

Tuo nro 9:n ilmaisema mielipide lienee tavallinen ei-uskovien keskuudessa. Itsekin ajattelin noin ollessani nuori ja ateisti. On luonnollista, että maailmankuvassa, johon ei mahdu kuin fyysinen maailma, toisten usko selittyy psykologialla, eikä siinä ole mitään vikaa (uskoahan ei oikein voi selittää ihmiselle, joka ei usko), mutta heikkous on inhimillistä, oli asia miten oli.

Sen sijaan huvittaa ja surettaakin joskus katsella ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa niin kamalan vahvoja ja pärjääviä etteivät tarvitse ketään eikä mitään. Sehän on suurta harhaa. Vähän kuin yksivuotias joka kuvittelee pyörittävänsä maailmaa. Ei millään pahalla :) t. uskis

Mun paras ystävän on uskovainen ja hänen kauttaan olen tutustunut uskontoon ja uskovaisten elämään pitkän ajan. Itse en ole uskossa, en vieläkään oikein tiedä uskoako vaiko ei. Ystäväni aina sanoo, että minun pitää pyytää Jeesusta elämääni mutta koskaan en ole mitään kokenut mikä olisi mut saanut uskomaan. On kyllä tapahtunut kaikenlaista mistä tiedän, että jotain yliluonnollista on olemassa mutta en vain itse ole lainkaan varma onko kyse juuri Jumalasta ja Jeesuksesta. Kaikkein eniten vastusta uskossa sitä mitä tuo yksi aiempikin kirjoitti, että voidakseen tulla uskoon tarvitsee syntejä pyytää anteeksi??? Aivan idioottimainen ajatus! Ystäväni pyytelee koko ajan anteeksi jotakin ja elää välillä hirveissä synnintuskissa kun tuli ostettua muovikassi kun kankaisia ei ollut jne. Mun mielestä syntiä on vaikka tappaa joku enkä kyllä rupea pyytelemään anteeksi sitä, että puhun vaikka jostakusta ihmisestä selän takana. Eli toi syntien anteeksi antamisjuttu menee yli hilseen. Toinen on se, että kaikille, ihan jokaiselle murhamiehellekin joka on kiduttanut ja raiskannut vaikka lapsen pitäisi uskonnon mukaan antaa anteeksi???? Mun mielestä ei pidä! On asioita joita ei voi eikä pidä antaa koskaan anteeksi! Kuulemma näiden murhamiestenkin puolesta pitäis rukoilla ja blaa blaa. Kolmas asia on se, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu Jumalan tahdosta tai ainakin Jumala näkee, että se tapahtuu. Silti kaikille asioille ei vaan ole tarkoitusta! Mikä tarkoitus jonkun ihmisen on kuolla jonkun psykopaatin toimesta? Milloin sen kuoleman syvempi merkitys tulee ilmi?? Ystäväni mukaan nää johtuu siitä kun on myös saatana joka houkuttelee ihmisiä väärille teille. Kyllä tossa on niin monta aukkoa, että toistaiseksi niitä ei pysty mikään selitys täyttämään.

Jos on hiukan lukenut, opiskellut sekä perehtynyt asioihin, ihmisiin ja elämään yleensä, ei suhtaudu mihinkään asioihin noin mustavalkoisesti: " En usko mitään mitä en näe tai mitä minulle ei voida todistaa oikeasti." Kerropa yksikin tieto, varma tieto, jonka voi todistaa täysin oikeaksi, ja perustele se? Paljon näitä asioita pohtineet filosofit ovat todenneet, että on erittäin vaikeaa sanoa mistään asiasta, että se on VARMASTI totta. Jos ihminen uskoo siihen, mitä hän näkee, miksi hän ei voi yhtä varmasti uskoa siihen, minkä hän kokee?

Joku tuolla moitti älä tee huorin-käskyä. Kyllähän se on ihan oikein tehty käsky. Kuinka monen sydän on rikki,kun puoliso pettää ja kuinka monen sydän vielä rikkoutuu? Ja mitä tulee ns.vapaisiin suhteisiin,niin rakastetaanko niissä oikeasti omaa kumppaniaan?! Kyllä niissäkin on lopputuloksena ero,joku heti tai myöhemmin.

Kun itse tulin uskoon,oli elämäntilanteeni täysin ok. Kaikki asiat oli hyvin. En koe tulleeni uskoon heikolla hetkelläni.

Kyllähän moni sanoo nyt,ettei usko/tarvitse Jumalaa. Sanookaapa tuo sama kuolemanne jälkeen. Taitaa kyllä jäädä sanomatta:(vaan apua silloin huudetaan sitä enää saamatta.

Jumala loi meille ihmisille vapaan tahdon valita! Eli hyvän ja pahan välillä. Ihminen, vaikka olisi millainen murhamies, saa tuomionsa joskus, vaikkei jäisikään " maan päällisessä" elämässä koskaan kiinni, niin saa rangaistuksensa ennemmin tai myöhemmin.

Lisäksi, ihminen voi pyytää syntejään anteeksi ja katuja tekojaan, koska näet, ihminen otetaan vaikka esimerkiksi pedofiili, joka jää kiinni.

Hänet tuomitaan, hän kärsii tuomionsa ja myöhemmin katuu ja pyytää syntejään anteeksi, hän saa ne anteeksi, mutta hän kantaa niitä tekojaan lopun ikää mukanansa ja sitä häpeää ja ihmisten pilkkaa ja vihan tunteita. Eli, vaikka saisikin syntinsä' anteeksi, on hän tavallaan " tuomittu" lopun iäksi. Vain kuolema hänet lopulta " armahtaa" .

Näin minä uskon, eli että paha saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija:

Kaikkein eniten vastusta uskossa sitä mitä tuo yksi aiempikin kirjoitti, että voidakseen tulla uskoon tarvitsee syntejä pyytää anteeksi???

*Oleko nyt ihan ymmärtänyt oikein sen, mitä uskominen tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tietää olevansa syntinen, vajavainen. Tietää, että omilla ansioilla ei pärjää, vaan kuolemansa jälkeen joutuu kadotukseen. Jeesukseen uskova uskoo, että Jeesus kantoi koko maailman synnit harteillaan ja kuoli niiden puolesta. Jos uskomme tämän todeksi, niin saamme syntimme anteeksi. Se joka uskoo, pelastuu. Syntien anteeksi saaminen on siis ihan avainasia. Et voi olla uskossa, jos et tiedosta syntejäsi.

Aivan idioottimainen ajatus! Ystäväni pyytelee koko ajan anteeksi jotakin ja elää välillä hirveissä synnintuskissa kun tuli ostettua muovikassi kun kankaisia ei ollut jne. Mun mielestä syntiä on vaikka tappaa joku enkä kyllä rupea pyytelemään anteeksi sitä, että puhun vaikka jostakusta ihmisestä selän takana. Eli toi syntien anteeksi antamisjuttu menee yli hilseen.

*Syntiä on se, että teemme vastoin lähimmäistä ja sitä kautta vastoin Jumalaa. Eli teemme ja ajattelemme sellaista, mikä on vastoin omaa tuntoa. Jos sinusta on ok puhua toisista pahaa selän takana, niin et halua sitä pyytää anteeksi. Ok, älä pyydä. Minä en tiedä, kuinka Jumala siihen suhtautuu. Mutta minä tiedän, että minun omatuntoni ei ole puhdas, jos puhun toisesta pahaa. Minusta se on väärin ja jos teen niin, minä kadun. En siis voi olla hyvillä mielin haukuttuani toista, joten vien tämänkin asian Jeesukselle ja pyydän voimaa, etten enää samaan syntiin sortusi. Jolle kulle luonnon suojelu on tosi lähellä sydäntä ja hän kantaa huonoa omaa tuntoa, jos tekee vastoin luomakuntaa. Ei kuulu minulle väheksyä tätä. Kyllä moni ei-uskovakin potee huonoa omaa tuntoa, jos tietoisesti tekee vastoin vakaumustaan.

Toinen on se, että kaikille, ihan jokaiselle murhamiehellekin joka on kiduttanut ja raiskannut vaikka lapsen pitäisi uskonnon mukaan antaa anteeksi???? Mun mielestä ei pidä! On asioita joita ei voi eikä pidä antaa koskaan anteeksi! Kuulemma näiden murhamiestenkin puolesta pitäis rukoilla ja blaa blaa.

*Niinpä, tämä on vaikea asia. Mutta omasta kokemuksesta tiedän, että viha on se, joka turruttaa ja näivettää omaa itseään. Jos keskittää energiansa siihen, että vihaa jota kuta niin siinä tekee eniten hallaa itselleen. Anteeksi anto on vapauttavaa, jos pystyy sydämestään antamaan anteeksi, niin on vapaa vihasta ja kaunasta. On vapaa olemaan oma itsensä. Minulla ei ole ihan noin vakavaa tilannetta taustalla, mutta olen joutunut kipeitäkin asioita antamaan anteeksi, ja sen anteeksi annon jouduin tekemään ilman anteeksi pyyntöä. Mutta kyllä helpotti!!!

Kolmas asia on se, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu Jumalan tahdosta tai ainakin Jumala näkee, että se tapahtuu. Silti kaikille asioille ei vaan ole tarkoitusta! Mikä tarkoitus jonkun ihmisen on kuolla jonkun psykopaatin toimesta? Milloin sen kuoleman syvempi merkitys tulee ilmi?? Ystäväni mukaan nää johtuu siitä kun on myös saatana joka houkuttelee ihmisiä väärille teille. Kyllä tossa on niin monta aukkoa, että toistaiseksi niitä ei pysty mikään selitys täyttämään.

*Niin, kärsimyksen ongelma on vaikea asia. Ohessa on linnki, jossa on asiaa käsitelty. http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=41&Itemid…

Ja aivan samoin hyväksyn sen, että jokainen uskoo mihin uskoo, ok.



Ja koska jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta, nämä eräät uskonlahkot voisivat mielestäni lopettaa ovelta ovelle uskonnon " kauppaamisen" . Että tällainen pointti tähän oheen.

Uskonto on kaikille ihmisille, heikoille ja vahvoille. On aika mustavalkoista ja lyhytnäköistä väittää, että uskovat ovat heikkoja. Jokaisesta ihmisestä löytyy varmaan jotain missä ovat heikkoja ja vahvoja joten noin jyrkkää toteamusta ei pysty kukaan tekemään.







Yksikään ihminen ei ole kaikkivoipa, kuolematon tai erehtymätön.









Minusta on vahvan ihmisen merkki, että uskaltaa tunnustaa oman heikkoutensa ja sen, että turvautuu siihen kaikkein suurimpaan ja voimakkaimpaan eli Jumalaan.

Ja näiden " vapaamielisten" ajatusten hedelmät ovat nähtävissä.