miksi naisella pitäisi olla mies?

vai liittyykö tämä siihen myyttiin, että yh:t ovat epätoivoisia miehenmetsästäjiä ja että jokaisen yh:n unelma on löytää mies????

Toisaalta taidan olla vähän ihastunut erääseen naiseen...

Itse olin samassa tilanteessa vielä muutama kuukausi sitten ja ajattelin/tunsin samalla tavalla kuin sinä. Älä välitä muista, antaa niiden höpötyksien mennä samantien toisesta korvasta pihalle =) Nauti!!



Mulla mieli muuttui ja nyt seurustelen ihanan miehen kanssa.

Parempi sit varmaan olla ilman, vai mitä? Muista ettei noille typerille paritusjutuille kannnata ku naureskella. Hyvä jos keksit jonku napakan vastauksen millä saat suut tukittua!

ihan kun olisin vajaa /elämäni olisi vajaata ilman sitä miestä (<---- muiden mielestä).



Joku naseva ja tyrmäävä kommentti olisi paikallaan, olisiko kenelläkään ehdotuksia?

Vierailija:

alan olla kurkkuani myöten täynnä uteluita, vihjailuja, järjestelyjä jne.

Olen eronnut noin vuosi sitten ja lapset asuvat kanssani. Elämme varsin täysipainoista ja tasapainoista elämää. Päivät kuluvat työelämässä ja illat ja viikonloput lasten kanssa. Joskus lapset ovat isällään tai hoidossa ja vietän ns. vapaata aikaa, joskus tapaan ystäviä, käyn leffassa, syömässä, teatterissa tai vain nautin yksinolosta kotona.

Olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni näin, nautin joka tunnista ja joka päivästä, vaikka arki välillä todella stressaavaa onkin. En etsi miestä elämääni, en kaipaa miestä elämääni, en haaveile miestä elämääni - en kuitenkaan ole miesvastainen, eli en suhtaudu negatiivisesti siihen, että jossain vaiheessa jonkun miehen tapaisin.

Minulle miehettömyys ei ole ongelma, monille muille miehettömyyteni kuitenkin on ongelma.

Harva se päivä kuulen uteluita, että jokos minulla on joku. Lähimpiä ystäviä lukuun ottamatta lähes koko tuttavapiiri on järjestämässä minulle miestä. Jos minulla on vapaa viikonloppu (siis lapset isällään) niin heti ehdotellaan baariin menoa " jospa sieltä joku löytyisi" - ja ollaan suorastaan tyrmistyneitä kun ilmoitan, että ajattelin viettää viikonlopun kotona töitä tehden, lukien, lenkkeillen, siivoillen, lähipiirin kanssa kokkailen - ja vain nauttien. Useampaan kertaan olen kuullut, miten kaverin miehen kummin kaiman siskon mies olisi vapaana, että josko tulisin istumaan iltaa samaan aikaan. Jopa kommentit " kyllä talossa mies pitää olla" , " eikö olisi kiva kun olisi joku" olen kuullut useampaan otteeseen.

Onko se nyt niin kummallista, että eronnut, 30+ naisihminen nauttii elämästään, vaikkei miestä olekaan? Ja että elämä on hyvää, kivaa ja ihanaa, vaikkei sitä miestä ole? Miksi on niin kamalaa, ettei minulla ole miestä?

Ja en ole ainoa lajissani, samaa olen kuullut muiltakin yh-äideiltä.

Onko todella niin, että monet kuvittelevat ettei naisen elämä voi olla " täydellistä" ellei ole sitä miestä?????

olen täysin samaa olotilaa kaipaava ihminen ja en oo kaivannut mitään muuta. tyttö nyt 7kk enkä vielä ole missään käynyt. joulukuun alussa pitäisi kaverin synttäreille mennä ja toinen kaveri lupasi tulla lapsenvahdiksi. saas nähdä maltanko kun en millään haluaisi olla erossa.