HS:Suomalaiset lapset masentuneempiä kuin ruotsalaiset tai norjalaiset.

http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/Suomalaislapse…

jopa KOLMANNES on masentuneita ja sillä rajalla, että hoidolle alkaisi olla tarvetta. Aika huolestuttavaa...



Kuulemma enimmäkseen johtuu (arvatenkin) siitä, etteivät saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota.

haluaisin todella tietää mitä naapurimme tekevät eri lailla lastensa kanssa.

Siitä seuraa masennusta. Ja lapset voivat olla yksinäisiä, vaikka heillä olisikin aikuinen fyysisesti paikalla.

Suurin ero ei ole sosioekonominen asema tms vaan se, että suomalaisissa perheissä kasvatetaan aggressiivisemmin lapsia. Sätitään, nujerretaan ja läpsitään. Näin ihan tavallisisissa kodeissa. Rannikkoruotsalaisilla taas on perinne toisenlainen.



Ruotsissa on todettu, että terveimmät ja onnellisimmat ihmiset löytyvät sieltä, missä äiteihin ja lapsiin suhtaudutaan myönteisesti ja hyvinvointi on jatkunut sukupolvesta toiseen.

samoin lapsen kehityksestä vauva-aikana. Mutta kun vauva-aika on ohitettu, suurimmalta osalta katoaa jostain kumman syystä kiinnostus lastenkasvatukseen, juuri silloin kun lapsia pitäisi ihan oikeasti ryhtyä kasvattamaan ja heidän kasvuaan ehjiksi aikuisiksi tukemaan. Kirjastot ovat kasvatusoppaita pullollaan, mutta valitettavan harva tuntuu niihin yhtään perehtyvän.

ja isät varmaan ajallisesti eivät sen enempää osallistu lastenkasvatukseen kuin Suomessakaan. Mutta se onkin sitten eri asia kuinka sen ajan käyttää. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten ruotsalaiset etäisät osallistuvat lastensa arkeen, mitä heidän kanssaan puuhailevat jne.

" Myös lasten keskinäiset suhteet näyttäytyvät Suomessa vaikeampina kuin Norjassa ja Ruotsissa. Esimerkiksi koulukiusaaminen on ongelma Suomessa, ei Norjassa ja Ruotsissa."



Onko tuo ihme, että lapsista kasvaa koulukiusaajia, kun esimerkkinsä eli äidit katsovat asioikseen arvostella, sättiä ja haukkua muita mitä ihmeellisimmistä asioista. Kiusaaja-äitien lapsista kasvaa kiusaajia myös.

Vierailija:

" Myös lasten keskinäiset suhteet näyttäytyvät Suomessa vaikeampina kuin Norjassa ja Ruotsissa. Esimerkiksi koulukiusaaminen on ongelma Suomessa, ei Norjassa ja Ruotsissa."

Onko tuo ihme, että lapsista kasvaa koulukiusaajia, kun esimerkkinsä eli äidit katsovat asioikseen arvostella, sättiä ja haukkua muita mitä ihmeellisimmistä asioista. Kiusaaja-äitien lapsista kasvaa kiusaajia myös.

Katsopa huviksesi esimerkiksi tämän palstan 30 ensimmäistä viestiä, ja huomaat, että niistä tosi iso osa on vain toisten haukkumista ja mollaamista, oli sitten kyse toisesta äidistä tai julkkiksesta. Lapsille opetetaan tietoisesti tai tiedostamatta jo pienestä pitäen, että toisista ihmisistä ei tarvitse välittää, toiset ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydytystä varten. Suomen kansa on kerta kaikkiaan sairasta, ja sairauden nimi on oma napa-syndrooma, eli itsekkyys, piittaamattomuus, jäytävä kateus, huono itsetunto.

Näin luin tekstitelevisiosta pari päivää sitten.

suomalaisessa asenneilmastossa. Kaikki on aina niin vakavamielistä - tämä palsta antaa siitä jo melkoisen hyvän kuvan. Miettikää nyt vaikka jotain jouluvalokeskustelua. Pimeätä on ja synkkää vaan jos naapuri menee laittamaan pihalleen piristykseksi valoja niin johan siitä naapureilla naamat menee ruttuun ja alkaa valitus :( Onko kamalampaa koskaan nähty, että ihan valoja pitää pimeään laittaa.

Tämä on vain yksi pieni esimerkki.

Kulttuuristamme puuttuu elämänilo ja kepeys.

Täytyy olla hyvä itsetunto että pystyy jättämään kaikenmaailman urpot marmattajat omaan arvoonsa ja elämään omaa elämäänsä.



Vähemmästäkin masentuu.

Koko väestössähän täällä on paljon masentuneisuutta :( Surkeaa.

että juuri tällä palstalla syytellään suomalaisia negatiivisesta asenteesta. Hyvin perustellusti, kylläkin, mutta mahtavatko kaikki negatiivisuuden paheksujat katsoa myös peiliin kirjoittaessaan. Tämä palstahan on elävä todiste suomalaisvanhempien negatiivisuudesta: täynnä arvostelua, piikittelyä, suvaitsemattomuutta, ennakkoluuloisuutta jne. Jospa jokainen vähän menisi itseensä ja alkaisi suhtautua muihin vanhempiin kannustavammin, niin saisi luotua vähän positiivisempaa ilmastoa edes omaan lähiympäristöönsä.



Muuten, kun itse luin tästä uutisesta Teksti-TV:stä, mieleen jäi maininta, että yksi asia, mikä aiheuttaa suomalaistytöille masennusta, on kovenevat ulkonäköpaineet. Ihmekös tuo, kun omien äitienkin lempihuvia on arvostella muiden naisten kuvia.

onpa suomalaisilla asiat huonosti joo

Mutta eikö ole silti hyvä, että asiasta keskustellaan ja siihen puututaan jo ennen kuin tilanne pääsee lipsahtamaan ylivoimaisen vaikeaksi?

Minähän kirjoitin olevani suomenruotsalainen. Enkä mielestäni mongertele, vaikka tuskinpa ymmärtäisit sitä mitä puhun jos alan ihan äidinkieltäni vääntämään:-).



Niinpä, taidatte olla oikeassa. Joku (kateellinen??) heti hyökkäsi minunkin kimppuuni vaikka yritin vain asiallisesti keskustella aiheesta.



Minkäs minä sillekään voin, että suomenruotsalaiset yleensäkin MYÖS ovat onnellisempia, meillä on onnellisemmat avioliitot, elämme pidempään kuin suomenkieliset jne. Ehkä se sitten johtuu siitä, että meillä yleensäkin on hyvät perhesuhteet ja sosiaaliset suhteet. Pidämme yhtä sukulaistemme kanssa ja vaalimme perinteitä? En mä tiedä.



t. 38

joulua suvun kesken. Käymme sekä anoppilassa että omien vanhempieni luona. En voisi kuvitellakaan joulua vain oman pienen ydinperheen keskuudesssa.

ja mielestäni eroavaisuuksia Suomen ja Ruotsin välillä ovat ainakin seuraavat..



a) Ruotsissa päivähoito aloitetaan yleensä n.1,5-vuotiaana. Alle vuoden ikäisiä ei ainakaan kotikunnassani edes oteta hoitoon.



b) Äidit tekevät töihin palatessaan usein osa-aikatyötä.



c) Ruotsalaiset puhuvat enemmän tunteistaan, ja osoittavat niitä avoimemmin kuin Suomalaiset.



d) Suomalaiset syyllistyvät helpomin negatiiviseen ajatteluun, kateuteen, itsensä vähättelyyn yms. Suomalainen ei osaa arvostaa itseään, mikä näkyy taas tarpeena haukkua ja arvostella myös muita.



Tässäpä muutamia MINUN mielipiteitäni...tiedä sitten onko niillä mitään tekemistä tutkimustuloksen kanssa. Luultavasti niillä on jotain yhteyttä.

ruotsalaisilla on kivat naapurimaat, helppo olla iloinen.



suomella: ryssät ja hurrit. ei ei ei ei...

Asun jenkeissä, ja täällä lapset viedään hoitoon joskus jopa muutaman viikon ikäisinä, ja silti lapsista kasvaa positiivisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Kasvatusympäristö täällä on kokonaisuudessan paljon positiivisempi: lapsia kehutaan, heitä kannustetaan paljon, vanhemmat ovat oikeasti kiinnostuneita heidän asioistaan ja osallistuvat paljon aktiivisemmin lastensa elämään. Lisäksi lapsilla on selkeästi asetetut rajat ja heiltä odotetaan tiettyjä käyttäytymissääntöjä, jotka puuttuvat suomalaisilta lapsilta kokonaan. Suomalaista kasvatusympäristöä leimaa negatiivisuus ja piittaamattomuus: lapsia ei kehuta, jotteivät ylpisty liikaa, positiivista palautetta lapset saavat harvoin kotona tai varsinkaan koulussa / päiväkodissa, moititaan, sätitään, kielletään, huudetaan. Pienten lasten annetaan juoksennella yksin ympäri metsiä ja maita huudellen v****a ja h****a, sallitaan nuorten mm. varhaiset alkoholi- ja seksikokeilut tekosyillä " kyllä ne sitä joka tapauksessa tekevät, niin minäkin nuorena" eikä uskota tutkimustuloksia joissa on todettu näiden olevan nuorten henkiselle kehitykselle haitallisia. Mitä sitä voisi lapsilta muuta kuin masennusta odottaakaan, jos kasvuympäristö on negatiivinen ja piittaamaton? Sitä niittää mitä kylvää, vanhemmat katsokoot peiliin!



Kasvatusmetodien erilaisuuden huomaa myös esim. päiväkodeissa ja kouluissa. Jenkeissä on itsestään selvää, että vanhemmat osallistuvat aktiivisesti kukin kykyjensä mukaan lasten päiväkotien ja koulujen toimintaan. Koulutyössä esim. vanhemmat vapaa-aikoinaan voivat auttaa opettajaa tekemällä pohjatöitä koulun askarteluprojekteihin, he pyörittävät kerhoja koulujen jälkeen, osallistuvat retkille, leipovat lukemattomat määrät myyjäistarvikkeita, lukevat lapsille... Tällä aktiivisuudellaan vanhemmat osoittavat suoraan lapsilleen, että ovat heistä ja heidän asioistaan kiinnostuneita. Suomessa taas vanhempia on lähes mahdotonta saada aktivoitua mukaan työskentelemään lastensa kasvatuksen parhaaksi. Hyvä jos vanhempainvarttiin viitsitään vaivautua! Ja auta armias, jos opettaja kehtaa pyytää apua luokkaretken (1 krt vuodessa) valvojaksi!!! En MINÄ, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani.



Vanhempien kiinnostus ja panostus lapsiinsa näkyy myös vapaa-aikana: viikonloppuja ei jenkeissä normaaliperheessä käytetä niin, että vanhemmat vetävät kännit ja nuoriso hilluu tahoillaan tai pienet lapset heitteillä, vaan silloin lapsia kuskataan harrastuksiin ja vietetään aikaa yhdessä. Ja tietysti se on vanhemmat, jotka vapaaehtoisesti pyörittävät harrastustoimintaa ja hankkivat lasten kerhoille rahaa erilaisin tempauksin.



Eli päivähoitokeskustelua tästä on ihan turha yrittää tehdä, päivähoidon aloituksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on siitä, että valitettavan usealla suomalaisella vanhemmalla on vanhemmuus kateissa. Oletetaan, että yhteiskunta kasvattaa lapset, ja että vanhempien ei tarvitse muuta tehdä kuin viedä lapset hoitoon tai kouluun, ja homma hoituu. Ja kun ei hoida (eikä pidäkään), niin sitten huudetaan ja räyhätään. No, tutkimus on osoittanut, mihin tällaisilla kasvatusmetodeilla päädytään - masentuneisiin lapsiin, väkivaltaan, aggressioihin, alkoholismiin ja negatiiviseen elämänasenteeseen. Valitettavasti tähän ei löydy parannusta muuten kuin sillä, että vanhemmat muuttavat omaa elämänasennettaan positiivisemmaksi, suhtauvat lapsiinsa ja heidän kehitykseensä positiivisesti ja kiinnostuksella, ja ylipäänsä osallistuvat lastensa elämään! Yhteiskuntaa ja sen luomaa kasvatusympäristöä on ihan turha syyttää, kyllä tässä syylliset löytyvät peilistä, ja sen osoittaa tutkimuskin!

kanssa tekemistä. Ennemmin kyse on suomalaisten huonosta itsetunnosta, joka ilmenee negatiivisuutena, lasten mollaamisena ja siten että ei uskalleta ottaa vanhemman roolia ja vaatia käytöstapoja lapsilta. Suomalainen ei osaa kunnioittaa ja rakastaa itseään, se näkyy suhteessa muihin ihmisiin siinä, että suomalainen ei osaa kunnioittaa toista ihmistä eikä osoittaa välittämistään. Suomi olisi mukava maa jos täällä ei asuisi suomalaisia :)