Ei ihme etten paljoakaan muista lapsuudestani,olenkin todennut että on kuin olisin syntynyt vasta 9-10v iässä

nyt kun äidin kuolema alkaa olla aika lähellä niin olemme jutelleet paljon eri asioista ja tänään kyselin isästäni ja siitä elämästä mitä se silloin oli tarkemmin. Tiesin että väkivaltainen alkkis hän oli ja muistankin jotain karkuun juoksemisia yöpakkasilla,makuuhuoneen ovea vasten kasattuja huonekaluja jotta olisimme turvassa yms.

Mutta äiti siis kertoi että isällä oli tapana mätkiä minua joka viikonloppu ja välillä arkisinkin kun olin 1-7v, nosti rintamuksista ilmaan ja heitti lattialle tai seinään tai läimi avokämmenellä naamaan, repi tukasta yms. Eräänkin kerran heitti kohti puista kirstua mikä meillä oli eteisessä niin että takaraivoni aukesi kirstun metallivahvistettua kulmaa vasten, verta tuli kamalasti sen muistan.

Toisaalta olisi mielenkiintoista muistaa noita aikoja mutta defenssimekanismit toimii kun en yhtään muista.

Mietin vain millainen olisin ilman noita asioita, millainen olisi perusturvan kokemiseni ja kaikki,onhan se luonnollista että tällaisiakin miettii vaikka olenkin elämässäni varsin hyvin menestynyt.

Kaihdan itse väkivaltaa kuin ruttoa,olen liki absolutisti alkoholin suhteen ja olen täysin ehdoton siinä ettei lapsiani edes tukisteta.

Hypnoosi voisi olla mielenkiintoinen vaikkakin tuskallinen kokemus koska jollakin ehkä perverssillä tavalla haluaisin muistaa millaista minulla oli tuolloin.