Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä neuvoksi kun mies kohtelee lapsiamme erilailla??
19.11.2005 |
Olemme niinsanottu uusioperhe. Minulla edellisestä suhteesta 12 v tyttö ja nykyisen mieheni kanssa kaksi pientä.
Jo pidemmän aikaa mies äksyillyt useimmiten syyttä vanhimmalle kaikesta. Tuntuu että hän purkaa pahan olonsa häneen. esim,vaikka kaikki kolme mökäisi viikoloppuaamuisin niin mies ei komenna muita kun häntä;käskee olemaan hiljaa,käskee,käskee ja käskee kunnes tyttö hermostuu ja paiskoo huoneenovensa kiinni josta mies sitten saa lisäpotkua ja mene perästä torumaan ovien paiskomisesta.
Tämä johta ristiriitaisiin tilanteisiin jossa minä puolustan tytärtäni. Jos yritän sanoa miehelle että tytär kertoi kuinka isäpuoli suuttui kun hän oli unohtanut avaimensa kotiin (aiemmin ollut ongelma mutta nyt ensim kerta kahteen kk) mieheni selitti kiukun sillä että hänellä oli; juuri silloin kun tyttö soitti kotiin tarkistaakseen joko siellä olisi joku päästämäsä hänet sisälle; kauhea kiire ripustaa pyykit... Näitä tekosyitä miljoona. Onko tämä nyt sitten sitä että mieheni purkkaa tyttöön kiukun että minulla on lapsi jonkun muun kanssa vai mitä.
Kaiken tämän lisäksi meillä on parisuhde karilla miehen välittämättömyyden vuoksi. Tosin nämä ongelmat tuntuvat pieniltä verrattuna siihen miten tämä lasten kohtelu jatkuu. Perheneuvolassakin olemme käyneet, mutta mies ei vaan näe tekevänsä väärin.
Miten te muut olette selvineet tällaisesta ja onko tässä vielä toivoa. Vaikka sitä ratkaisua odotellessakin tyttäreni ei tarvitsisi kestää tällaista kohtelua.
Kommentit (6)
mies kohteli omaani tosi hyvin kuin omaa mutta lapsermme syntymän jälkeen alkoi " vihaamaan" poikaani ja kerran kävi jopa käsiksi kun omani oli mukamas kiusaamassa hänen lastaan. Se oli viimoinen kerta kun sitten heitin miehen pihalle. Kamalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaisia kokemuksia. Tosin isäpuoli kyllä on paljon tytönkin kanssa. Yhteinen poikamme on neljän vanha ja mun tyttö 11-vuotta. Oon ajatellut et, ehkä mies automaattisesti toruu vanhempaa, kun on miehen mielestä niin " iso" . Ja sitten vielä sekin että, otanko mä jotenkin itteeni herkemmin kun tytölle sanotaan kovasti. Olen yrittänyt olla välillä ihan tietoisesti puuttumatta jos isäpuoli komentaa, silti välillä se on hirveen vaikeeta. Vika minussa. Tulee vaan tunne puolustaa tyttöä. Kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin mut, joku kumma on et, jos esim. poika ja tyttö " tappelee" , niin melkein aina vika miehen mielestä automaattisesti tytössä.
- ja meillä kyllä vanhinta komennetaan eniten. Kaikki paha menee hänen piikkiin, vaikkei siis ole kyse minun ja sinun lapsista vaan molemmat yhteisiä. Vanhemmalta vaan vaaditaan enempi - meillä - ja nuorin ei kasva koskaan isoksi suhteessa vanhempaan, vaikka ikää hänelläkin jo on.
Omassa lapsuudessa muistan, että vajaa 2vnuorempi sisko sai saman kohtelun: vaikka minä olin aina isompi, niin kun se 2v meni, niin pikkusisko ei ollut vieläkään riittävän iso esim. tiskaamaan, laittamaan ruokaa jne.
Tytär on muutaman vuoden vanhempi niin voi joutua pahoille teille kun ei enää kotona viihdy. Pienemmät lapset käyttävät hyväkseen sitä, että heitä ei koskaan komenneta vaan kaikki on aina tytön syytä. Käy oikeasti sääliksi tyttösi, toivon että asiaan tulee muutos. Miehesi selvästi inhoaa häntä.
Alue: Aihe vapaa
Siis meillä ei tavatessamme ollut puhettakaan että mies ei hyväksynyt tytärtäni, häntä ei haitannut yhtään. Tämä käytös on alkanut myöh vaiheessa.