No mitenkäs minut analysoitte? ov

Kun odotin esikoista sanoin kaikille, jotka kysyi " kumpaa toivot" , että ei väliä kumpi tulee.. Kuitenkin salaa toivoin tyttöä.. yritin jopa kieltää sen itseltäni.. kuitenkin tuo toive näkyi siinä, että katselin enemmän tyttövauvojen vaatteita ja etsin netistä nimiä enimmäkseen tytölle. Joskus, kun mieheni oli minulle ärsyttävä ajattelin, että " voi paska jos se ei oo tyttö.. mä en kestä jos se ei oo tyttö"



Itse analysoin näin: Jotenkin olen kai alitajuisesti ollut pettynyt mies sukupuoleen.. ainakin siksi, että isäni on päihderiippuvainen ja kohteli perhettään todella huonosti.. väkivaltaa yms. Ja siksi, että mieheni ei ole aina arvostanut minua vaan monasti painanut minua alaspäin.. esim haukkumalla, halveksimalla.. kampoihin olen kyllä hänelle laittanut ja osoittanut, että hän ei pysty itsetuntoani viemään. Nykyään hän kyllä jo osaa arvostaa minua ja osoittaakin sen..



Nyt meille on tulossa toinen lapsi ja toivoisinkin sen olevan poika, koska olisi ihanaa jos olisi sekä tyttö, että poika, mutta tietysti jos se olisi tyttö niin sekin olisi kiva.. ajatteluni on nyt muuttunut tässä asiassa. Siihen vaikuttaa varmasti se että olen saanut tilaisuuden kertoa isälleni miltä minusta on tuntunut kun hän on kohdellut minua huonosti. Ja nyt minulla on toivoa ja luottamusta siihen , että hän jättäisi päihteet kokonaan.