Pahaa puhuvat " ystävät" , mitä te tekisitte?

Mulla, tai oikeastaan mulla ja miehelläni on pieni ongelma yhden kaveripariskunnan suhteen. Tämän pariskunnan miespuolisko on mieheni vanhin lapsuudenkaveri, ja ehkä ihan sen takia se ovat aina olleet jonkinverran tekemissä, vaikkei heillä muuten nyt niin kovasti yhteistä nykyään olekaan.



Ongelma on siis jatkuva " pahan puhuminen" toisista selän takana. Olemme kaikki yli kolmekymppisiä, mutta nämä kaksi puhuvat AINA kaikista yhteisistä tutuistamme ja jopa heidän omista läheisimmistä ystävistään todella ilkeästi ja arvostelevasti. Kaikki kelpaa arvosteltavaksi ja haukuttavaksi: perhe-elämä, lapsenkasvatus, lomailu, työ - ihan mikä tahansa kirvoittaa heistä aina tosi inhottavia kommentteja. Tottakai kaikki ihmiset juoruilevat jonkin verran toisistaan, eiköhän se ole osa sosiaalista normistoa, mutta tässä tapauksessa kyse on siis enemmänkin " elämänasenteesta" heillä. Kaikista ja kaikesta pitää keksiä negatiivista sanottavaa. Olemme kaikki yli kolmekymppisiä, joten luulisi että jo tässä iässä olisi ohittanut tuollaisen yläastemaisen suoranaisen p*skan puhumisen.



Viimeisen parin vuoden aikana olemme ihan tämän takia supistaneet yhteydenpidon tosi vähiin heidän kanssaan. Kumpikin meistä istuu aina paha maku suussa kun olemme heitä tavanneet, sillä jatkuvaa pahan puhumista ei ole mitenkään kiva kuunnella. Lisäksi on ihan ilmeistä, että jos he aina haukkuvat parhaita kavereitaankin niin rumasti, niin meidäthän haukutaan varmaan totaalilyttyyn.



Kenelläkään muulla kokemusta vastaavista " ystävistä?" Mitä olette tehneet tai tekisitte moisten " ystävien" kanssa? Oletteko jättäneet yhteydenpidon ihan minimiin tai lopettaneet kokonaan? Miten voisi vihjaista kauniisti asiasta? Mulle tulee joskus mieleen, että ehkä he eivät itsekään tajua, kuinka lapselliselta ja ikävältä ikuinen negatiivisuus kuullostaa. Mies on meidän toisen lapsemme kummi, joten ihan sotapolulle ei viitsisi lähteä.