On raskasta olla pidetty ihminen
Minusta tykätään joka paikassa. Työpaikalla ja kaveripiirissä olen kaikkien lemmikki ja niiiin ihana ihminen. Olen aina korrekti, diplomaattinen, empaattinen, avulias, epäitsekäs, vaatimaton..
Osaan kyllä pitää puoliani tarpeen tullen, mutta harvemmin joudun mihinkään konflikteihin sopeutumiskykyni takia. Tulee vain joskus mieleen, että miksi en voisi olla välillä ailahteleva ja sanoa mitä sylki suuhun tuo - niin kuin muutkin.
Tuntuu, että en kestä sitä, ettei minusta pidettäisi. Olisi hirveää, jos olisi vihamiehiä! Yhtä kurjalta tuntuu se, että aina on oltava hyvällä tuulella ja tahdikas, vaikka ei yhtään jaksaisi.
Kommentit (7)
munki pitäisi joskus osata tuittuilla ja olla vähemmän mukava. Mutta silti mä oon ihan samanlainen kuin säkin...
Jos jotain olet, niin ainakin ristiriitainen. Minuakin pidetään mukavana, mutta ei se minua haittaa ollenkaan.
Eli tuntuisi hirveältä että ei olisikaan kaikkien pitämä ihminen mutta toisaalta se on raskastakin olla aina niin mukava kaikkien mielestä...sekavaa mutta totta..
Pelkäät, että jos suutut, sinusta ei enää pidetä.
Ei tarvitsisi elää toisten hapesta ja huomiosta.
ja tiedän kyllä, miksi teen niin. Kaipaan toisten ihmisten ihailua ja sitä tunnetta, kun he tavallaan tarvitsevat minua. Lapsena en saanut huomiota edes vanhemmiltani, joten nyt kalastelen sitä kaikilta.
..Mutta tämä on raskasta! Minua käytetään hyväksi, suostun kaikkeen enkä pysty sanomaan ei. Ihmiset haluavat aina minulta jotain, mutta eivät koskaan anna mitään takaisin. Minä olen varmasti monen " ystävä" , mutta itselläni ei ystäviä ole.
Kotona en sitten jaksa enää olla kiltti. Työnnän mieheni päälle kaiken paskan, jota joudun kohtaamaan. En tiedä miten tästä kierteestä pääsee eroon..
Mukaudut toisten tahtoon, et uskalla näyttää, että sinuun joskus sattuu, sinua joskus suututtaa.
Liian kiltti ihmiseksi.