VL-äitinä silmätikkuna

Meillä täällä päinvastoin. Ollaan " taviksia" vl-perheiden joukossa ja lapsemme saavat kuulla päivittäin joutuvansa tulimereen ja olevansa epäuskovaisia. Jos ei pihalle päästetä tulevat tontin rajalla " lällättään" Heti ilmoitetaan, kuinka televisiota ei saa olla jne. siis aikuisille. Kaikesta huolimatta ollaan itse heti nenä kiinni tv-ruudussa, jos sisälle päästän.



Kysyisinkin puhuvat vanhemmat kotona naapureista " epäuskovaisina" vai mistä tämä lällätys tulee vl- lapsille? Ja tietääkö joku, huuteleeko esim. helluntailaisten lapset toisille noin? Minä olen aina kuullut puhuttavan kyseisestä ongelmasta vain vl-lasten kohdalla. Kaksi vl-äitiä on jutellut asiasta kanssani ihan asiallisesti, mutta yksi riemastui täysin, jos en päästä heidän lapsiaan meidän pihalle.Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että kotirauha on oltava.

Minä olen ollut järkyttynyt lukiessani täältä nuita haukkumis ja huutelemis juttuja. Minä tiedän miltä se tuntuu jos joutuu sen kohteeksi. Olen itse ollut lapsena siinä pilkanteon kohteena ja minulle/meille sai huudella ihan mitä lystää ja siihen ei puuttunu kenenkään ei uskovien lasten vanhemmat. Siis olen ollut aina uskomassa lapsuudesta lähtiin ja meillä ei ollu uskovaisia leikki kavereita koskaan. Joten kulettiin muitten kanssa.



Itse aijon opettaa lapsilleni et kenellekkää ei huudella yhtään mitään ja kaikki ihmiset on arvokkaita uskoon tai mihinkään muhunkaan katsomatta. Meillä on edelleen paljon ei lestadiolaisia kavereita ja heidän kanssaan ollaan paljonki tekemisissä ja kyläillään. ja ihan rehellisesti sanottuna jos minulle pikkulapset kylillä huutelis et sä joudut tuliseen mereen niin kuullostais aika karulta...tosiaanki. Mä en aijo lapsille edes opettaa sellaista tulimerta ennen kuin he sen kunnolla käsittävät ja osavat asian ymmärtää. Se on myös pelottavaakin lapsille kertoa kovin pienenä vaikeita asioita mitä ei osaa vielä käsitellä.



Tuohon telkkari asiaan sanoisin et ei se toosa sinäänsä ole muutakuin laatikko, mut se mitä sieltä tulee niin me halutaan lapsemme ja itsemme suojella sitlä pahalta. Monesti miksi minä sitä silti kaipaisin niin oli se et vois katsoa uutiset ja urheilut suorana sieltä.

ja kyllä meidän puheeseen kuuluu ' ' epäuskoiset' ' ja ' ' uskottomat' ' jos puhutaan muista kuin vlestadiolaisista. Meillä on lapset vielä suht pieniä et olenki miettiny et mitä korvaavaa sanaa käyttäisin jos lapset kyselis. Minusta ei tod olis mukavaa jos lapset rupeis huuteleen muille ihan mitä sattuun.

Tosin jos lapset hoksaa jonku kiusaamisen kohteen niin se voi olla vaikka naapurin auto.



Ja miten teillä kerrotaan uskovaisista naapureista lapsille?

Iitalle

Minäkin muistan kun minulla oli muutama pieni lapsi miten kamalasti se vaivasi ja vähän hävettikin olla silmätikkuna.Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että kyllä se ohi menee jos lapsia siunaantuu vielä enemmän.

Nyt kun meillä on tosiiso liuta lapsia ja yksikään ei aikuinen eikä aikuisen kokoinenkaan niin eipä se enään hävetä kulkea lapsikatraan kans.Jotenkin se vaan huvittaa-silmätikkuna tosissaan kyllä olemme!Melkeinpä olen ylpeä sakistani...Kiitollinen ja onnellinen että on näin monta lasta annettu.Tarpeeksi kummallinen näky jo olemme,ei enään tarvitse hävetä yhtään.

Eiköhän tähän totu ja ku minäki pikku bussilla nykyään jo ajelen niin varmaan lisää hilpeyttä saan osakseni.

Kun minä olin esikoisen synnyttyä sairaalassa, huonekaveri sai seitsemännen lapsensa. Kuusi vanhempaa, selvästi lyhyin väliajoin syntynyttä sisarusta tuli vauvaa katsomaan, ja minusta se oli herttaista! Kyllä minä heitä katsoin ja hymyilin. Ikävää, jos tuokin äiti otti katseeni pahansuopana tuijotteluna. :o

Mutta mä en ole kyllä koskaan osannut ottaa sitä negatiivisena, olen vain tosi ylpeä jokaisesta lapsestani, ja minusta on hienoa että mulla on monta ihanaa tenavaa (itse en ole suurperheessä kasvanut). Onhan se selvää että se herättää huomiota kun yhdellä naisella on monta pientä ja varmaan tulee katsottua, mutta eihän ne katseet todellakaan aina automaattisesti negatiivisia ole.



Mutta ymmärrän kyllä teidän tuntemuksianne, varsinkin jos asutte tietyssä osaassa Suomen maata ja olette suht nuoria.

Silkkiuikku:

Kun minä olin esikoisen synnyttyä sairaalassa, huonekaveri sai seitsemännen lapsensa. Kuusi vanhempaa, selvästi lyhyin väliajoin syntynyttä sisarusta tuli vauvaa katsomaan, ja minusta se oli herttaista! Kyllä minä heitä katsoin ja hymyilin. Ikävää, jos tuokin äiti otti katseeni pahansuopana tuijotteluna. :o

Ei niinkään vaivaa ne katseet vaan ne kyselemiset. Minä koen ne todella loukkavina vaikka eivät ehkä ole tarkoitettu niin, mut yleensä ne kysymykset on aika hyökkäviä.

On todella ikävää, miten monet luulevat olevan oikein puuttua toisten asioihin. Itse en ole uskovainen, vaan ateisti. Meillä on tällä hetkellä kolme lasta, jotka ovat syntyneet 1v8kk välein ja ainakin yksi olisi vielä tarkoitus saada. Itselläni on viisi sisarusta ei-uskovaisessa perheessä, joten olen tottunut isoon lapsimäärään. Tai oikeastaan neljä ei mielestäni edes ole paljon :)



Näin virtuaalisesti en voi kuin lähettää sinulle voimia! Ole ylpeä lapsistasi, ehkä nuo ilkeät ihmiset ovat vain kateellisia :) Itsestäni tuntuu aina hyvältä liikkua kaikkien lapsukaisten kanssa, vaikka harmaita hiuksia uhkaakin välillä tulla ;)



Itse olen saanut kuulla lähinnä muista asioista, kuten pitkästä imetyksestä, perhepedistä jne. Jos toinen esittää kysymyksensä positiivisesti uteliaana tai haluaa saada tietoa, vastailen mielelläni. Mutta jos kysymykset tai huomautukset esitetään negatiivisesti, totean tiukasti, mutta ystävällisesti, että asia ei kysyjälle kuulu.



Porenn ja tytöt 03, 05 ja 06

Melkein poikkeuksetta pahansuopuuden ja ilkeilyn takana on kateus... Ja jos nyt ihan rehellinen olen, voisin itsekin olla pikkuisen kade ;) Minusta iso perhe on rikkaus ja on hienoa, että joku jaksaa sellaista! Voimia siis.

vallan pakkas naurattaan, et meillekkin vois olla joku kateellinen =)



Mut voi tuo olla tottakin.

Kiitos kommentista. Itse olen uskovasta perheestä. Äiti VL ja isä kunnioitti äidin uskoa. On tuntunut pahalta tämä " epäuskovaislällätys" Lapseni eivät ymmärrä siitä mitään.

Nyt sanoin suuttuneena, että sanokaa teki " lestat" yms. mutt tuntui tosi pahalta, kun lapseni sanoi " uskovaiset on lestoja" Joten päätin tosiaankin lopettaa koko kaveruuden! Koska naapuristossa on ,muitakin lapsia. Vain jotkut toiset VL-lapset lähtevät mukaan lällätykseen, mutta pian tajuavat olla hiljaa. Äidit ovat pääosin OK! Vain tämä yksi äiti, jonka kanssa haluaisin jutella.

Sukuni äidin puolelta ei ole vl:a.. Ei olisi tullut mieleenkään tehdä jaottelua ihmisten välille. Ei äitilläni eikä nykyään itselläni. Lapseni leikkivät kaikkien kanssa ja en koe siinä mitään ongelmaa.



joskus olen miettinyt tuota " tulimeri" -juttua ym parjaamista, että voisikohan olla niin, että ne jotka tuollaisia puhuvat lapsille, tekevät sen jostain muusta syystä kuin sydämen uskosta. Siis kääntäen, vaivaako näillä vanhemmilla jokin pelko erilaisuutta kohtaa.

Pidän tuollaista käytöstä verrattavissa siihen, jos ei vl:t puhuvat lapsilleen, että vl:t ovat outoja, niiden kanssa ei saa olla.

Vaikka nämä on kaksi eri asiaa, mielestäni ne pohjautuvat samaan asiaan; Pelkoon erilaisuutta vastaan, omaan epävarmuuteen... En tiedä sitten olenko aivan hakoteillä eikä asia välttämättä näin ole, mutta en muutakaan selitystä keksi.



Tuosta kun joku kertoi, että on silmätikkuna, niin kehoitan ylpeänä olemaan lapsista! Minulla on tapana retkeillä lasten kanssa paljon. Käymme ulkoilualueilla, rannalla ym.. No, tietysti siellä saa huomiota, mutta olen kyllä ottanut kaiken positiivisesti. Olen ylpeä lapsistani!! Ihmiset saattavat ihmetellä kun seitsemän lasta pyörii ympärillä, mutta toki se onkin kiinnostavaa :)



Kerran mukanani oli " vain" viisi lapsistani ja eräs pariskunta tuijotti meitä kaiken aikaa rannalla. Sitten kun olimme lähdössä pois, tämä nainen huusi perääni suureen ääneen että " hei sinä, onko sinulla viisi lasta"

Kääntyi moni siinä katsomaan minua ja lapsiani ja tunsin kiusausta karauttaa tieheni. Sen sijaan vastasin että " ei, minulla on seitsemän lasta. Kaksi on kesälomareissussa." Ja siitä sitten alkoi haastattelu, jota moni kuunteli mielenkiinnolla. Minua huvitti tilanne kaiken kaikkiaan. Ihmisiä oli kuin muurahaisia ja tämä isoääninen rouva kyseli kyselemästä päästyään (kuinka vanha olen, lasten ikäerot, vieläkö tulee lisää, miten jaksan, kuinka olen pysynyt hoikkana ja virkeänä...). Mutta en ottanut sitä pahalla, vaikka en itse kehtaisi moisia kysymyksiä kenellekään esittää. Hän oli kuitenkin aidosti ihmeissään ja positiivisesti suhtautui. On hyvä muistaa, että saattaa olla ihmisiä, jotka eivät ihan oikeasti ole nähneet suurperhettä ja se voi olla heistä tosi kiehtovaa, jopa nostalgista :) (

ennevanhaan oli paljon suurperheitä, eikä se ollut uskovaisuuteen liittyvä juttu)



Kannustan kaikkia äitejä nauttimaan lapsistaan ja niistä mahdollisuuksista, joita lasten kanssa voi touhuta :) Jokaisesta lapsestaan saa olla ylpeä!

Ankristinin kirjoitus oli, taas kerran, rakentava, asiallinen ja positiivinen.



Oma muksuni oli aikoinaan pph:ssa kahden lestadiolaistytön kanssa. Tytöt itkettivät muksuani ilmoittamalla lähes päivittäin, että " sinä joudut helvettiin" .

Siinä sai olla kieli keskellä suuta, kun asiaa kotona setvittiin. En nimittäin halunnut, että lapseni alkaa leimata jotakin ihmisryhmää muutaman edustajan perusteella. En siis maininnut mitään tyttöjen lestadiolaisuudesta, sanoin vain että ihmiset uskovat eri tavalla ja että kukaan ihminen ei voi " määrätä" ketään toista helvettiin.

Mitään lestahuuteluja ei siis syntynyt, koska lapseni ei yksinkertaisesti tiennyt sellaisen ilmiön olemassaolosta.

(Myöhemmin ollaan toki asiasta juteltu.)

Oli kiva lukea kirjoituksestasi että et samaistanut kaikkia vl:a yhden perheen käytökseen. Vaikka meillä on yksi usko, on joukossamme myös 1000 eri persoonaa... Ja kyllä persoona ja ihmisen tasapaino vaikuttaa mielestäni valtavan paljon siihen, kuinka hän kohtaa erilaisuuden...

Ja toisaalta, ne lapsethan puhuivat vastoin raamattua. Raamatussa sanotaan että kaikki lapset ovat Jumalan lapsia. Ihan kaikki, erottelematta! Ei kukaan lapsi ole syntiä tehnyt. Siksi en ymmärrä miksi jotkut aikuiset opettavat tuollaista lapsilleen!



Ymmärrän mielipahasi tuosta mitä lapsellesi on sanottu hoidossa. Minulla nousee karvat pystyyn ja oikeastaan suututtaa, kun kuulen että joku ihan oikeasti noin tekee. Se onväärin! Minusta helvetti ja tulimeri on sellaisia asioita, että niistä ei pitäisi pienille lapsille edes puhua! Lapsen usko on kaunista ja puhdasta. Siihen ei kuulu tulimeret millään lailla eikä lapsi kykene käsittelemään sellaisia asioita. Se voi olla tosi pelottavaa. Itse muistan miettineeni ja pelänneeni, kun tuttavaperheen tyttö kertoi minulle tulimerestä ollessani 4-5v. Se oli ahdistava asia enkä pystynyt asiaa edes tajuamaan.

ankristin:

Oli kiva lukea kirjoituksestasi että et samaistanut kaikkia vl:a yhden perheen käytökseen. Vaikka meillä on yksi usko, on joukossamme myös 1000 eri persoonaa... Ja kyllä persoona ja ihmisen tasapaino vaikuttaa mielestäni valtavan paljon siihen, kuinka hän kohtaa erilaisuuden...

Joo, en tehnyt sitä siksi, että olisin jotenkin erityisen jalo ja suvaitsevainen :-). Minusta ei vain ole viisasta sotkea pienen lapsen päätä, saati istuttaa siihen turhia ennakkoluuloja. Kyllä ne piltit sitten ajan kanssa muodostavat oman käsityksensä. Elämä on helpompaa, jos ei ole niin kamalan fiksoituneita viholliskuvia -- vaan ottaa ihmiset ihmisinä. Minusta mikään elämänkatsomus/uskonto ei tee ihmisiä ilkeiksi ääliöiksi -- eikä toisaalta estäkään sitä.

(Nuorena ulkomailla asuessani vierailin, utelias kun olin, useiden hyvinkin " eriskummallisten" , myös suoranaista aivopesua harjoittavien uskonlahkojen luona -- ja niissäkin oli hyvin erilaisia ihmisiä. Eikä minua koskaan pelottanut, sillä eivät he sentään toki fyysisesti kiinni käyneet. Taivutteluyrityksistä selvisi ihan helposti, kun hymyili herttaisesti ja esitti tarpeen tullen vähän bimboa ulkomaalaista -- tai ei sitä tarvinnut edes esittää :-).).

Nuo tulimeri-pelottelut ovat aika ikäviä, mutta niin ovat monet muutkin asiat, joilta lapsiaan ei voi suojella, vaikka miten haluaisi. Niistä pitää sitten vain jutella.

Heh, itse olemme mainstream-evlut " antennitalous" monen antennittoman talon lähellä. Meillä on 4- ja 1-vuotiaat lapset, olen poikaa ohjeistanut, että jos joku sanoo että tulimereen pitää lähtä, niin voi vastata, että " isä on jo tilannut asbestiveneen" .



Lestadiolaisia vanhempia pitäisi ohjeistaa, että he tekevät jo pahan kerran virkatien ohituksen, jos alkavat naapureita toivottelemaan tulimereen, kun Sanassakin sanotaan, että " Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" .

pilvenhattara:

Meillä täällä päinvastoin. Ollaan " taviksia" vl-perheiden joukossa ja lapsemme saavat kuulla päivittäin joutuvansa tulimereen ja olevansa epäuskovaisia. Jos ei pihalle päästetä tulevat tontin rajalla " lällättään" Heti ilmoitetaan, kuinka televisiota ei saa olla jne. siis aikuisille. Kaikesta huolimatta ollaan itse heti nenä kiinni tv-ruudussa, jos sisälle päästän.

Kysyisinkin puhuvat vanhemmat kotona naapureista " epäuskovaisina" vai mistä tämä lällätys tulee vl- lapsille? Ja tietääkö joku, huuteleeko esim. helluntailaisten lapset toisille noin? Minä olen aina kuullut puhuttavan kyseisestä ongelmasta vain vl-lasten kohdalla. Kaksi vl-äitiä on jutellut asiasta kanssani ihan asiallisesti, mutta yksi riemastui täysin, jos en päästä heidän lapsiaan meidän pihalle.Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että kotirauha on oltava.

Onko yhtään liioittelunmakua tai " pientä" yleistämistä/ennakkoluuloa ilmassa? En tiedä ja tunne tapausta, enkä pysty kauheasti kommentoimaan ko. tapahtumaa, mutta sen tiedän ettei vl perheissä yleisesti " opeteta" muita sorsimaan tai haukkumaan. Tuo sinun tv vertaus on niin vanha juttu jo, niin klisee kuin olla saattaa. Niin tyypillistä on, että kuuluu sitten mihinkä tahansa vähemmistöön niin kaikki sanomiset ja tekemiset, sanomatta- ja tekemättä jättämiset liitetään sille ryhmälle ominaiseksi tavaksi toimia. Ei tarvi olla kuin yksi pieni lapsi joka naapuriin mennessään liimautuu kiinni tv:n ääreen tai nuori joka lankeaa esim. alkoholiin niin KAIKKI lestadiolaiset käyttäytyvät niin. Eikö ole aika älytöntä. Pieni lapsi on pieni lapsi, joka kiinnostuu kaikesta uudesta, useinmiten myöskin tv:stä koska se on vierasta omassa kodissa. Myös lestadiolaiset ovat ihmisiä, erehtyväisiä. Uskovaisena oleminen ja uskossa pysyminen olisikin hyvin ja ainostaan todella helppoa jos niitä kiusauksia ei olisi. Tiedän että lestadiolaisten elämäntapa herättää paljonkin hämmennystä ja sitä kritisoidaan monellakin tapaa, vaikka on niitäkin jotka ymmärtävät ja myös KUNNIOITTAVAT. Sekin on totista totta että kriittisyyttä valtaväestöä kohtaan ei juurikaan kestettäisi, mutta toisin päin kriittisyys on jatkuvaa. No, tähänhän on totuttu jo kautta aikojen. Se on varmasti kaikille johonkin vähemmistöön kuuluville hyvinkin tuttu asia.

En tiedä sit miltä ei-uskovista tuntuisi jos koko massaa arvosteltais siitä että ne on sellaisia juoppoja, ne eroaa, ne pettää. (Viittaan tällä siihen että yhteiskunnassamme ei-uskovien keskuudessa esim. erotaan prosentuaalisesti aika paljon ja alkoholinkäyttö on runsasta esim. muihin pohjoismaihin nähden) Siltikään omaan ajattelumalliini ei sovi sellainen että kaikki käyttäytyisivät niin. JOKAINEN ihminen on oman tiensä kulkija, oma persoonansa eikä kaikkia ilmiöitä voi missään tapauksessa yleistää koko porukalle tyypilliseksi tavaksi toimia. Omiin läheisiini kuuluu paljon ihmisiä jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen lahkoon. Yhteistyö ja ystävyys toimii kun kunnioitus ja arvostus toista kohtaan on kohdallaan. Erinäisiä asioita voidaan jakaa puolin ja toisin. Myös eriävät mielipiteet ja elämänkatsomukset ovat osa sitä. Keskustelu on monesti hyvinkin rikasta kun kunnioitus ja arvostus ystävää kohtaan on läsnä.

Viittaat tekstittäsi myös siihen miten lällätellään kun televisiota ei saisi olla jne. No, jos saan heittää päinvastaisen näkökulman siitä että oletko tietoinen miten moni on koulukiusattu uskonsa tähden, niin lestadiolais kuin muihinkin uskontoryhmiin kuuluvista lapsista? En usko että kukaan vanhempi opettaa kotonansa lapsiaan siihen että muista sitten koulussa kiusata niitä jotka on sitä tai tätä uskoa. En usko että vanhempi olisi niin vastuuntunnoton. Ei kaikki ole aina kotikasvatuksesta kuitenkaan kiinni. Lapsi on aina lapsi, toinen on vilkkaampi ja rajojaan kokeilevampi kuin toinen. Toiset lapset ovat haasteellisempia ja tarvitsevat niitä rajoja enemmän kuin toiset. Uskon siihen, että jokainen vanhempi haluaa kasvattaa lapsensa (oli sitten uskovainen tai ei) parhaansa mukaan, toivoen lapsesta kasvan kunnollisen kansalaisen. Tätä sinunkin kannattaisi miettiä.

Rumaa on tuijotella. Tapana on onnitella kun lapsi syntyy!

Minusta ei kyllä olisi siihen puuhaan. Itselläni on kaksi lasta ja ikäeroa heillä on kuusi vuotta. Totosin omasta mielestäni kolme vuottakin olisi riittänyt. Molemmat lapseni ovat olleet melkoisia sylissä roikkujia siinä iässä kun toisilla on jo uudet vauvat ja nämä kaksi taistelevat keskenään sylipaikasta, kun istun sohvalle. En voi kuvitella että syliin pyrkijöitä olisi yhtään enempää, saati pyykkiä, tiskiä ruokaostoksia, melua jne. Tarvitsen myös omia harrastuksia.

Siitä vaan jos terveyttä riittää ja kukkaro kestää. Jos ei, niin sitten se ei enää ole oma asia eikä Jumalan tahto.

Kyse oli lapsilauman tuijotteluun liittyvästä viestistä. Pahoittelen että liitin viestini väärään ketjuun.