Lasten kaverien mielestä meillä on tylsää koska meillä on pieni koti?

Mä en oikeasti ymmärrä nykyajan lapsia ollenkaan!

Me asutaan 140 neliön paritalossa ja lapset valittaa koko ajan et kaverit ei haluu olla meillä koska meillä on pieni koti.

Me ollaan joskus oikeesti asuttu lasten kanssa kaksiossa, et tiedän todellakin mitä on asua oikeesti pienessä kodissa.

onko nykyajan lapset niin hukutettu materiaaliin ja muuhun et todellisuuden taju puuttuu kokonaan?

Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?

meillä tosin on iso talo, n. 250 neliöltä, ja kyllä meilläkin kun lasten kavereita käy, niin moni sanoo, että ihanaa kun teillä on niin iso talo, meillä itsellä on tosi tyhmä talo (on just n. 100-150 neliön kokoinen rt-asunto). Riippuu tietty vähän siitäkin, että jos kaveripiirissä "kaikilla" on isot kodit, niin sitten tuollainen sadan neliön kokoinen asunto tuntuu tylsältä ja pieneltä. Ei se siihen materiaan liity mitenkään, ihan vaan siihen mihin lapset on tottuneet. Omassa lapsuudessani oli ihan normaalia, että kaikilla kavereilla oli jotkut n. 70 neliön asunnot, jos joku asui jossain 100 neliön asunnossa niin se oli aivan jätti-iso ja hieno!

Tuskinpa lapset neliöiden perään ovat.

Niin, asumme hieman paremmalla alueella pääkaupunkiseudulla, mut itsestä tuo tuntuu niin hullulta, kun olen omia lapsia aina opettanut kunnioittamaan kaikkien koteja olivat ne millaisia hyvänsä, mut sit kuulee tollasta älytöntä marinaa kodin pienuudesta koko ajan.Ihan sapettaa välillä!

Me asutaan Helsingissä kalliilla alueella kerrostaloasunnossa (100m2) ja kaikki lasten kaverit asuu n. 50-120m2 kerrostalokodeissa enkä ole koskaan kenenkään kuullut kommentoivat kotien pienuutta...



Mainitsin alueen kalliuden lähinnä siksi, että täällä ei siis ole rivareita, paritaloja, omakotitaloja jne vaan ainoastaan kerrostaloja ja niissä kalliit asunnot, joten lapsiperheet asuvat aika tiiviisti jopa kaksioissa.

Meidän lapset on vielä pieniä, enkä ole ajatellut mitä tuollaisessa tilanteessa tekisin... Ehkä voisin kysyä lapsilta suoraan, mitä tarkoittaa pieni koti, ja sitten toisaalta voisin järjestää kotiimme jotain "ainutlaatuista" jota muilla ei ole, kuten majan olohuoneeseen, kummituksia kellariin tai jotain sellaista (lasten iästä riippuen, luonnollisesti).

Teillä on tiukemmat säännöt, vähemmän välipaloja, ei yhtä kivoja leluja, vähemmän pleikkaripelejä, pikkuveli häiritsee leikkejä, pidempi matka, ikävämpi piha, vuorotöitä tekevä isä jonka takia täytyy hissutella, tai jotain muuta mikä on huonommin kuin kavereiden kotona niin että lapset viihtyvät paremmin siellä.



Tuskin se neliöistä on kiinni koska niin monet lapset sulkeutuu kuitenkin pieneen lastenhuoneeseen kuiskuttelemaan keskenään.

sinun lapsesi eivät vain halua tuoda kavereitaan teille kotiin. Kodin koolla ei ole sen suhteen merkitystä. Useimmissa muissakaan paikoissa ei sitä leikkitilaa niin hirveästi ole, eikähän kukaan voi olla kerrallaan kuin yhdessä huoneessa. Itse asiassa meilläpäin lapset hakevat mahdollisimman pieniä loukkoja majoikseen (alakouluikäisiä lapsia kirjolla 7-11).



Sen sijaan "talon pienuus" VOI tarkoittaa sitä, että teillä on mahdoton päästä äidin valvovan silmän alta piiloon. Sellainen saattaa kyllä olla tylsä leikkipaikka. Ainakin meillä lapset haluavat olla ulkona jos vanhemmat ovat sisällä ja päinvastoin ja jos on pakko olla sisällä niin ainakin eri kerroksessa kuin vanhemmat.

asutaan Helsingissä (täällä ihmisillä pienet kodit) enkä ole koskaan kuullut yhdenkään lapsen kommentoivan tuollailla asunnon kotia. Eri asia on ne kodit joissa esim. niin tiukat siisteyssäännöt, ettei oikein mitään saa missään tehdä.

Ihanko "vähän paremmalla alueella" asutte? ;) Juu kuule, nykyään jokainen kuvittelee asuvansa sellaisella vaikka tosiasiassa isot ok-talot ovat arkipäivää! Itsekin vietin lapsuuteni ok-taloalueella jossa ei ollut parin kilsan säteellä ainuttakaan kerrostaloa, enpä silti mesonnut muille siitä. Ja tuohon aikaan ok-talo oli vain varakkaiden perheiden "juttu" kotikunnassani...



Ei sinun tarvitse lapsille majoja rakentaa, tekevät sen itse jos viihtyvät. Koita olla kyttäämättä lapsia ja kannusta heitä leikkimään.

Vastaavasta ei vanhempana kokemusta, mutta kun itse olin neljännellä luokalla yksi tyttö halusi välttämättä meille ja halusi leikkiä mun kanssa. Itse en valitettavasti tullut hänen kanssa toimeen. Kerroin sen lopulta suoraan hänelle, koska jankutti koko ajan.



En usko että kodinne koko merktisee lapsen kaverille yhtään mitään, mutta ehkä hän jostain muusta syystä ei halua tulla. Ehkä hän ei uskalla tunnustaa oikeata syytä, ja käyttää tätä sen sijasta..?

2 lasta, 6v ja 10v, ja kyllä molempien kaverit aina juoksevat meillä ympäri taloa. Leikkivät milloin missäkin, milloin alhaalla, milloin ylhäällä, milloin hyppivät olohuoneessa hyppynarua... Harvoin ovat vaan lastenhuoneessa, ainoastaan silloin, jos sanon, että nyt saa leikkiä vaan siellä (jos esim. siivoan).