20 vuotta sitten ei ollut aamu- eikä iltapäivähoitoja ja hyvin pärjäsin.
Pikkusiskoni on minua 8 vuotta nuorempi ja hänkin osasi lähteä kouluun ihan itse ja ollan koulun jälkeen muutaman tunnin itsekseen. Näin on tehnyt koko sukupolvemme.
Miksi ihmeessä nykyajan lapset eivät osaa enää yksin lähteä kouluun vaan vanhempien pitää sen takia vaihtaa työpaikkaa? Tai miksei voi olla muutaman tunnin yksin tai kavereiden kanssa koulupäivän jälkeen?
Tiedän, että ekaluokkalainen on vielä tosi pieni ja kouluun lähteminen tai yksin kotiin tuleminen saattaa olla vaikeaa. Miksi kuitenkin lukuisat lapset aikaisemmissa sukupolvissa ovat pärjänneet itsekseen?
Kommentit (2)
Minulla oli mahdollisuus mennä perhepäivähoitajalle koulun jälkeen, mutta en kertaakaan mennyt. Muistan kuinka ihanaa oli olla yksin kotona. En ollut ennen kouluikää ollut yksin kotona koskaan. Vanhempani ottivat mukaan jokapaikkaan. silti koin, että oli hienoa olla yksin ennen vanhempieni tuloa kotiin. Äitini tuli 17.00 kotiin eli olin viisi tuntia yksin tai osan siitä ajasta kavereiden kanssa pihalla.
Ennen lapsia päästettiin yksin uloskin jo kolme-neljä vuotiaana.
Kun ajattelin, etten laita lastamme iltapäivkerhoon, koska se maksaa ja meillä on koira odottamassa kotona. Perheneuvolassa olivat kauhuissaan ja ihmettelin sitä. No lapsemme 7v 7kk käy iltapäiväkerhossa sen vuoksi.
Mutta siihen aikaan työssäkäyvien vanhempien lapset saivat olla perhepäivähoidossa. Minut vietiin aamulla hoitoon ja hoitotäti laittoi kouluun ja sinne palasin myös koulusta. Ja näin toimittiin kolmannen luokan loppuun saakka.