Nyt tilitystä huonosta äidistä:

ja ihan itsestäni kirjoitan en mitään kenen olen nähnyt kadulla huutavan uhmaikäiselleen. Sen osaan ihan itse.

Siis muuten pääasiallisesti asiat ovat kunnossa. Mies, kolme lasta (4v, 2v. ja 5kk). Nyt on alkanut olla hiukka rankkaa. Olen ollut ihan hyvä äiti tähän mennessä, mutta nyt huomaan että olen ihan koko ajan PINNASSA.. siis raivostuttaa tuo 2v kun on koko ajan menossa joka paikkaan (tiedän että sellaisia ne lapset vaan ovat) mutta ihmetyttää MIKSI suhtaudun nyt näin?? En pysty hillitsemään kun sanon normaalia kovemmin "pois nyt sieltä ja heti, ET KOSKE!!" pitäisihän sitä nätisti sanoa, samoin huomasin että puhun turhan estottomasti lapsen kuullen että "ei ole meidän X vielä oppinut kuivaksi.." tai että "Ei meidän X osaa puhua.. "

Lähinnä kysyn, miten saisin tämän "raivon" pois sisältäni?? Mua ihan itkettää ja olen tämän iltapäivän itkenytkin useaan otteeseen tästä asiasta. En siis tarvitse haukkuja - rakentavia kommentteja kyllä otetaan mielellään vastaan!!

ai niin - isä on paljon poissa... .(