Ei minusta olekaan äidiksi

Mitäpä jos soittaisit neuvolaan, kertoisit, että elämäsi kolmivuotiaan kanssa on mennyt niin hankalaksi, että haluaisit keskusteluapua. Ehkä lastasi voitaiin vähän seurata - en tarkoita, että hänellä olisi välttämättä minkään sortin "häiriötä", mutta jos vaikka olisikin, sinun olisi hyvä se tietää. Neuvolasta ohjattaisiin ehkä perheneuvolaan tai johonkin psykologille, en tunne systeemejä.



Sen kuitenkin tiedän, että oma aurinkoinen kolmivuotiaani saa minut päivittäin raivonpartaalle ja ihmettelemään kasvun vaikeutta. Oma tyttöni ei kiusaa eikä meillä ole vauvaa, mutta voin jotenkin kuvitella, miksi sinulla meinaa keittää yli.

Ymmärrän hyvin fiiliksesi...



Mahtaakohan se keskimmäinen kaivata huomiota nyt tosi paljon noilla hermojaraastavilla tempuillaan? Ootko kokeillut että annat sen olla rangaistuksena täysin huomiotta? Eli kun tekee ärsyttävyykisään niin olet niin kuin tyttöä ei olisi olemassakaan? Ja annat huomiota kun ei ole pahanteossa? Isosisko voisi opettaa pikkusiskkolle vähän tapoja myöskin...

Ja välillä samoja tuntemuksia kuin sinulla että keinot alkaa olla vähissä. Esikoisen kanssa ei todellakaan ole tarvinnut taistella tällä tavalla.

Tämä 3v poika todella itsepäinen ja tempperamenttinen ja moneen kertaan saa sääntöjä selvittää. On kova uhoamaan mutta tosiaan sitten kun suuttuu hänelle kunnolla alkaa myös hillitön itku. Todella vaikea saada rauhoittumaan.



Mutta toisaalta osaa olla todella nätisti. Meillä vauva on syntymässä lähiaikoina ja tämäkin vaikuttaa varmasti pojan käyttäytymiseen koska hän murehtii välillä asiaa. Asiasta on toki hänelle puhuttu ja selitetty että äiti rakastaa häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta poika on aina ollut tosi hellyydenkipeä vaikka onkin menevä ikiliikkuja.



Uskallan kuitenkin toivoa että kun jaksaisi itse rakentavasti puhua lapselle näistä tilanteista ja pysyy itse rauhallisena (vaikeaa välillä kun on väsyksissä)

ja jaksaa kehuja antaa kun lapsi on käyttäytynyt hyvin. Lapsi oppii omaan tahtiinsa iän myötä mikä käyttäytyminen on hyväksyttävää ja mikä ei.



Voimia sinulle ja kannattaa neuvolasta apuja pyytää. Ei ole tarkoitus että yksin on pakko pärjätä.

Mitä hankalaa tossa lelulla hakkaamisessa oli?



Lelu pois. Ja nurkkaan.



Jos toista satuttaa, ei sitä enää ton ikäselle kielletä moneen kertaan.



Ymmärrän kieltämisen toistelun 1-2- vuotiaalle, mutta kyllä 3- vuotias tietää että sattuu kun lyö.



Soita neuvolaan ja sano että teloit lastasi.

Eli jos lapsi satuttaa muita siihen on toki puututtava, mutta muuten et reagoi tytön huonoon käytökseen lainkaan. Sen sijaan huomioit ja kehut tyttöä aina kun käyttäytyy kauniisti. Hankalaa toteuttaa käytännössä kun oma pinna meinaa mennä (TIEDÄN) mutta toimii ihan oikeasti.

Sääliksi käy pienempää, joka on kuin enkeli ja niin ihana lapsi. Välillä tuntuu, että en osaa nähdä esikoisen hyviä puolia ollenkaan kun kaikki huomio menee vaan siihen negatiiviseen puoleen. Jos saisi edes yöllä nukkua niin hyvä, mutta esikoinen on hankala silloinkin eikä ole nukkunut elämässään vielä yhtään kokonaista yötä.

Vaikka onkin paikoin ärsyttävä ja asioita "liian helpoksi" kääntävä ohjelma, siitä saa kyllä tukea ja vinkkejä arkitemmellyksiin. Rutiinit, säännöt, palkitseminen hyvästä (pienestäkin), huomiotta jättö/jäähy pahasta käytöksestä, oma aika kaikille lapsille välillä. 3-v. taitaa teilläkin haluta huomiota keinolla millä hyvänsä, lapselle parempi negatiivinenkin huomio kuin ei mitään (lapsen mielestä vauva on ryöstänyt häneltä vauvan etuoikeudet ja äidin ykköshuomion - näinhän asia oikeasti onkin). Olisiko jostain kaverista tai esim. kummeista edes puolen tunnin-tunnin vahdiksi isoimmalle ja vauvalle, jos kävisitte vaikka pyöräilemässä, kaupassa tai kirjastossa välillä sen 3-v. kanssa ihan kahdestaan?

Näkee että minkäänlaista omaa kokemusta ei ole.

Itsellänikin 2 ja 4 vuotiaiden äitinä tuo aika on vielä tuoreessa muistissa, enkä kaipaa sitä takaisin sen raskauden vuoksi, vaikka lapset upeita ovatkin, enkä heistä kyl luopuisi! Yritä jaksaa, käytkö kerhoissa tmv? Pystytkö saamaan lastenhoitoapua välillä? Yritä saada nukuttua. 3 vuotias on uhmakas ja hakee huomiota äidiltä. Pidä huoli ettei tilanne toistu ja pyydä anteeksi lapseltasi. Käykö kolmevuotias jossain kerhossa jossa hänelle olisi ikäistänsä seuraa? tai olisiko naapurissa? Voi myös olla, että hänellä on tylsää ja kaipaa seuraa.

jos toinen lapsi satuttaa toista lasta toistuvasti ja vielä NAURAA päälle, kielloista huolimatta niin silloin minusta tukkapölly on oikeutettu..näköjään pelkkä sana ei riitä joten pitää tehdä muuta, esim , satuttaa lasta samalla tapbvalla kuin hän satuttaa niin tietää miltä se tuntuu ja oppii asettumaan toisen asemaan..

hyssyttämällä vaan pahennat asiaa...

että väkivalta on oikein? Meiltä vanhemmiltahan lapset oppii oikean ja väärän, eikä äiti voi olla väärässä, eli antaisit luvan väkivaltaan ja siihen, että se on oikein ja sallittua, teethän itsekin niin.

lain mukaan sinuilla on siihen oikeus- sanoivat naapurit ym mitä tahansa



4 kk ennen päivähoidon akua vie päivähoitohakemus lähimpään päiväkotiin

myös sillä täydelliseltä vaikuttavalla...usko pois



tervetuloa normaalien äitien kerhoon ap

mulla nousee niskavillat pystyyn nkun nään että joku lapsi satuttaa toista ja VIELÄ NAURAA PÄÄLLE..

jos lapselle näyttää miltä se tuntuu ni lopettaa sen ja oppii ajattelee toista...



vitut annan mitään mallia että väkivalta on oikein, jos lapsi ei usko ni kunnon kuri päälle.. olen usein nähnyt kun lapsi hyppii vanhempien silmille ja jotenki se on opetettava ruotuu..

se opettaa vain että jossakin se raja menee mitä voi toiselle tehdä, ennen kuin itse joutuu seuraamaan tekemisistä kovimman kautta..

12

Itselläni on 5-vuotias ja vajaa neliviuotias. Esikoisella ei ollut hurjaa uhmaa ikinä, mutta.. KUOPUS! Jos tässä olisi vielä vauva kuvioissa, olisin valmis jonnekin lataamoon.



Mielestäni AP olet toiminut juuri niinkuin pitää. Tukistaminen tietenkin on väärin ja siihen en kannusta, mutta KAIKKI ME TEEMME VIRHEITÄ!!! On hienoa, että olet käsitellyt asiaa keskimmäisen kanssa jälkeenpäin. Minusta nuo ehdotukset olivat fiksuja, joissa ehdotettiin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Jos sieltä löytyisi apua? Luulisi, että jossain vaiheessa alkaisi taas helpottaa. Jos keskimmäisesi on normaalisti kehittynyt lapsi, tuo ikävä vaihe menee ohitse ja tulee seesteisempi vaihe.



TSEMPPIÄ AP!!!

entä sitten kun tukistaminen ja huutaminen ei riitä ja lapsi ei tottelekaan? Mikä on seuraava askel? Päin seinää vai? Kyllä se lapsenkin kunnioitus pitää jotenkin muuten ansaita.



On se kivaa saada lapsensa pelolla tottelemaan.



yksi tukkapöllyä lapsuudessaan saanut ja ainaisesti sen muistava

Minä olen mokannut todella monta kertaa, ja vaikka minäkään en tukistamista kannata, totuus on se, että suurinta osaa lapsia silti tukistetaan.



Ja muille tehdään jotain muuta väärin, vaikkapa sitten jätetään liian vähille rajoille, sekin rikkoo lasta pahasti.



Mutta keskustele jonkun luotettavan viisaan ihmisen kanssa, mitä apuja voit saada.



Oikeasti äitiys käy joskus hermoille, välillä aika laillakin, lapsesi tai sinä ette ole mitenkään erityisiä siinä suhteessa.