Miten sitä saa itsensä käsittämään...

että raskaana ollaan?



Yllärivauva tulossa ja pää ihan sekaisin. Ekat päivät lähinnä hyperventiloin ja tärisin. Mies on onnesta soikeana. Mä en tiedä mitä ajatella. Viikonloppuna vähän helpotti, mutta mikään osa mun aivoistani ei suostu käsittämään, että jokin olis muuttunut. Vaikka oikeesti ne kaksi viivaahan taas muutti koko elämän. Mikäli siis kyydissä pysyy, mulla historiassa on kyllä pari keskenmenoakin...



Kaksi tenavaa meillä on ennestään, joten ei nyt vieras juttu mulle, mutta silti... Eipä kai tässä muuten kiirus olisi, mutta kun olen kuopuksen syntymän jälkeen alkanut taas polttelemaan tupakkia. Lopettaa pitäs, mutku oma pää ei käsitä jotta miks... EI vaan mee jakeluun. Mitähän mun tarviis tehä, että tajuaisin...?