Mä jouduin tänään kieltämään lapseni
kaverin tulon meille, kun meillä on nyt niin vähän ruokaa, ettei meillä ole varaa tarjota kellekään vieraalle omia eväitämme, hyvä kun omalle perheelle riittää!
ihmettelen näitä nykyajan lapsia, kun vaativat aina ruokaa kun tulevat kylään. Pojan kavri aina pyytää pojaltamme että keitettäiskö kahvia ja siinä sivussa pullaa ja voileipiä.
Mikseivät voi mennä kotia syömään kun tulee nälkä? Niin tehtiin 1970-luvulla ja kun oltiin käyty kotona syömässä, tultiin uudestaan leikkimään, jos halutti!
Mä en voi tajuta tätä nykyajan ruuantarjoamista!
Miten muilla on?
Kommentit (35)
Olisit voinut sanoa, että voi leikkiä teillä ruokaan asti ja lähettää sitten omaan kotiin syömään.
ellei siitä ole kys kaverin vanhemman kanssa sovittu. Lapsi voi odottaa lastenhuoneessa tai todennäköisesti siellä kotonakin on ruoka odottamassa.
jos ei olisi mitään tarjottavaa ja uskon että poikaanikin nolottaisi tämä tilanne.
No, poikani meni heille sitten tänään.
Mutta kyll ihmetyttää tämä ruuantarjoaminen, eikö lapsen kaverit tajua että joskus ei ole mistä tarjota. Mutta se tietysti on harvinaista, niin meiläkin, keskiviikkona saadaan kaapit täyteen ruokaa, että sitten on mistä tarjota.
ap
pojat ovat nimittäin 12v ja 14v!
Ja ei toki poikani jää ilman kaveria tällaisen väiaikaisen puutteen takia, ja en ole tyhmä, kiitos vaan nimittelystä, sekin on melko "aikuismaista!, heh!
ap
Nykyään vain päivitellään mitä kaikkea ne lapset tahtoo ja voi voi kun on niin vaikeaa.
Seuraavalla kerralla ap ilmoitat ihan suoraan, että valitettavasti nämä eväät on vain meidän perheelle, voisitko odottaa makkarissa kun syödään tai kipaista kotiin tässä välillä syömään itsekin.
Kuka teillä on aikuinen?
Jos kavereiden kotona äiti/isä odottaa pöytä katettuna ruoka-aikaan lastaan kotiin syömään, on sopivaa varmistaa ruokailukuviot kotoa käsin? Vai olenko nyt ihan väärässä? Minulla on vielä pienet lapset, mutta jatkossa odotan, että he tulevat omaan kotiin syömään, ellei toisin sovita. Eihän siitä mitään tule, että ruoka on kotona vaikkapa klo 17 eikä tiedä ketkä perheestä osallistuvat ruokailuun ja ketkä ovat syömässä jossain muualla. Muutenkin arkisin perheen ateriat ovat tärkeä sosiaalinen tilanne ja haluan lapseni osallistuvan pääsääntöisesti ruokailuun kotona. Kerrataan kuulumiset ja muut jutut ja vietetään aikaa yhdessä.
- klo 17 on ruoka-aika ja vain etukäteen sovittaessa lapset voivat syödä toistensa luona. SIKSI kun suututtaa laittaa tunti ruokaa ja sitten lapset tulee kotiin ja kukaan ei syö mitään koska ovat juuri syöneet kaverilla.
- klo 20 jokainen käy kotona, joko haukkaamassa iltapalaa tai jääden jo kotiin iltatouhuille (koulupäivänä)
Viikonloput on pyhitetty kotona ruokailuun tietty.
-klo 22 kotiintuloaika, ellei muuta sopvittu
-käymme myös äiten kanssa säännöllisin välein mielenkiintoisia keskusteluita siitä mitä kukakin saa esim: kuulin omaltani että teidän poika saa joka kuukausi uuden pleikkapelin? No ei tosiaankaan! Entä onko totta että x.lle on luvattu mopo nimpparilahjaksi? Täh! ;)
- klo 17 on ruoka-aika ja vain etukäteen sovittaessa lapset voivat syödä toistensa luona. SIKSI kun suututtaa laittaa tunti ruokaa ja sitten lapset tulee kotiin ja kukaan ei syö mitään koska ovat juuri syöneet kaverilla.
- klo 20 jokainen käy kotona, joko haukkaamassa iltapalaa tai jääden jo kotiin iltatouhuille (koulupäivänä)
Viikonloput on pyhitetty kotona ruokailuun tietty.-klo 22 kotiintuloaika, ellei muuta sopvittu
-käymme myös äiten kanssa säännöllisin välein mielenkiintoisia keskusteluita siitä mitä kukakin saa esim: kuulin omaltani että teidän poika saa joka kuukausi uuden pleikkapelin? No ei tosiaankaan! Entä onko totta että x.lle on luvattu mopo nimpparilahjaksi? Täh! ;)
Kuulostaa tosi hyvältä. Lainaan tuota sitten kun mun pojat on isompia.
Jos kavereiden kotona äiti/isä odottaa pöytä katettuna ruoka-aikaan lastaan kotiin syömään, on sopivaa varmistaa ruokailukuviot kotoa käsin? Vai olenko nyt ihan väärässä? Minulla on vielä pienet lapset, mutta jatkossa odotan, että he tulevat omaan kotiin syömään, ellei toisin sovita. Eihän siitä mitään tule, että ruoka on kotona vaikkapa klo 17 eikä tiedä ketkä perheestä osallistuvat ruokailuun ja ketkä ovat syömässä jossain muualla. Muutenkin arkisin perheen ateriat ovat tärkeä sosiaalinen tilanne ja haluan lapseni osallistuvan pääsääntöisesti ruokailuun kotona. Kerrataan kuulumiset ja muut jutut ja vietetään aikaa yhdessä.
Meillä ei ole kiinteitä ruoka-aikoja, lapset jo niin isoja, ettei tunnu tarvitsevan sellaisia, laitan ruokaa silloin kun tuntuu siltä, ilman tarkkoja aikoja.
ja en edes tunne tämän pojan vanhempia, että heidän kanssaan sopiminen tuntuu hassulta, en voi asialle mitään, mutta niin se vaan on.
ap
Myös isompien poikien äideiltä. Silti et tunnu ymmärtävän. Kyllä sä voit sanoa 14 veelle, että meillä on nyt ruoka, sinunkin varmaan pitäisi lähteä omaan kotiisi syömään. Sitä paitsi yläasteikäinen on vielä niin pieni, että kaverin vanhemmat pitäisi tuntea. Kaikenikäiset tarvitsee sitä paitsi ruoka-aikoja. Sä tarvisit nyt jämäkkyyttä ja järjestelmällisyttä sun arkeen!
Kokeile säännöllisiä ruoka-aikoja. Mitä sillä on tekemistä iä kanssa.
Hyötynä siitä on että tiedät että lapsesi todella syö lämpimän ruuan eikä vaan leipiä, muroja ja jugurttia.
JA voitte sopia lapsen kanssa, että sopii itse kavereiden kanssa pienestä preikistä. Eli itse sopii että jokainen menee tässä kohtaan kotona käymään.
Tiedän, että moni lapsi ei mene kotiin syömään vaikka tulee nälkä kun muut ehtivät kauskin.
Juttele lapsesi kanssa!
Perimmäinen kysymykseni oli että mitä tuollaisten lasten mielessä oikein liikkuu, jotka odottavat ruokaa kyläpaikassaan?
Ja ei ole siitä kiinni ettenkö pystyisi sanomaan kaverille että meillä ei nyt ole tarjottavaa ja sun täytyy mennä kotia syömään.
Mutta yleensä tämä trendi kiinnostaa, miksi nykyajan lapset syövät niin mielellään vieraissa, eivätkö saa kotona ruokaa? Vai eivätkö saa mieluista ruokaa ja sitten syövät kylässä?
ap
Toisaalta kummastelen vanhempia, jotka eivät soittele lastensa perään kun eivät syö kotona.
.jos oltiin toisella leikkimässä. Ja olen vuosimallia 1971.
.jos oltiin toisella leikkimässä. Ja olen vuosimallia 1971.
eikö silloinkin sovittu vierailuista etukäteen? Ei kai murrosikäistenkään lasten kotona ole vieraita kavereita kylässä aina kun tulette töistä? Kyllä mä oletan, että kun mun lapset on yläkoulussa, he pyytävät luvan kaverieden tulolle. Ja jos kaverit eivät tule mistää pidempää kuin naapurista, voivat mennä omaan kotiin syömään.
eiköhän se nyt ole ilmoitusluontoinen asia,et kavereitten kanssa ollaan-kai se on lastenkin koti??vai pitäis 15 v kysyä lupa,ettäs saako kaveri tulla...teille saa varmaan tulla kerralla vain yksi??mikä on yläkoulu??
Sekä ylä- että alakoululainen ja jopa lukiolainen kysyvät. Tosi harvoin olen joutunut kieltämään, en ede muista, milloin viimeksi. Meillä lapset saa ottaa jääkaapista, mitä sieltä löytyy, ja tarjota kavereilleenkin. Näin mekin tehtiin 70-luvulla. Ja lapsemme saavat syödä kavereittensa luona.
selvittää vaan kiellät kavereita tulemasta teille. Mitä jos teille olisi nyt tulossa aikuisia vieraita, pyydätkö tuomaan omat pullat vai kiellätkö tulemasta ? Koko naapurustoa ei tartte syöttää eikä periaatteessa ketään, sanot vaan ettei nyt ole pullaa eikä keksiä. Tosi huonosti on asiat teillä jos kahvikupillisesta nousee tämmönen haloo.
Muistan kuitenkin omilta teinivuosiltani, että kyllä me kavereiden luona syötiin jos kaveritkin söi. Ei siis omin päin menty jääkaapille mutta perheen mukana tarjottiin kavereillekin. Aina joskus joku sitten toi mukanaan kahvipaketin, ei niinkään korvaamaan juomansa kahvit vaan enemmänkin ajatuksena.
Jos ei oo tarjottavaa niin voihan sitä ihan rehellisesti sanoa että kahvi on loppu. Eihän sitä rahapulaa tarvi siihen syyksi sanoa jos ei halua. Sanoo vaan että nyt ei oo jääkaapissa mitään.