Yritän muuttaa lapseni elämänkohtaloa omilla valinnollani
Esim jos isä on lähdössä lapsen kanssa autoilemaan, keksin jonkun tekosyyn että lapsi jää kotiin eikä joudu autokolariin.
En uskalla lähteä lapsen kanssa matkoille, ainakaan sellaiseen paikkaan, jossa sairaalaan on yli 15min matka.
En anna lapseni syödä yleisimpiä allergisoivia ruoka-aineita vaikka allergiaa ei ole todettu
En uskalla lähteä käymään saaressa retkellä, koska siellä voi olla käärmeitä ja matka mantereelle on tehtävä hitaalla lautalla
Kommentit (16)
suojelet lapsesi hengiltä, sori sanavalintani, teet hänen elämästään elämätöntä ja kokemusköyhää, terveisin äiti 42 v, joka myös odotti useita vuosia ainokaistaan.
Ennemmin tai myöhemmin se kultamussukkapussukka menee saareen ja saattaa jopa 19v hukkua ellei tajua mitä eroa on saarella ja sisämaalla.
Opeta ja valmista elämän varalle, varjele, mutta ÄLÄ TUKAHDUTA!
joka ei mielestäni osaa vahtia lasta tarpeeksi.
Aina kun autoilemme perheenä, toivon että mälli osuisi etupuskuriin tai kuskin paikalle tai pelkääjän paikalle, jossa istuu lapsipuoleni. Itse istun takana oman lapseni kanssa. Siis jos kolarin pitää tapahtua, en toivo sitä kuitenkaan.
Jos et, niin paljonko riitelette hysterisyydestäsi miehesi kanssa?
Allergisoivien ruokien välttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, jos lapsi ei ole oikeasti allerginen.
Teet tuolla menolla hänestä säälittävän ressukan, joka teininä sitten kapinoi kuin hullu. Onnea sinulle!
Joskushan sinun on päästettävä irti? Minulle kätilö sanoi esikoisen syntymän jälkeen, että kyllä elämä kannattelee. Kätilö oli kamala, mutta lause hyvä. Oikeasti sinä et pysty lastasi suojelemaan kaikelta. Elämä vain menee niin kuin menee.
Lapsesi ahdistuu ja traumatisoituu moisesta hysteriasta.
luulin etta ap yrittaa muuttaa lapsensa kohtaloa paremmaksi ja antaa hyvan perustan elamalle. Vaarassa olin.
Meilla molemmat vanhemmat lukevat paljon, lapsi oppi lukemaan melkein itsestaan 3-4v. Matkustelemme paljon, lapsi osaa kayttaytya kentilla ja koneissa. Kaymme museoissa ja nayttelyissa. Syomme paivallista yhdessa, poytatavat on opittu melkein opettamatta, ei koskaan mitaan hassakkaa ruokapoydassa jne.
luulin etta ap yrittaa muuttaa lapsensa kohtaloa paremmaksi ja antaa hyvan perustan elamalle. Vaarassa olin.
Meilla molemmat vanhemmat lukevat paljon, lapsi oppi lukemaan melkein itsestaan 3-4v. Matkustelemme paljon, lapsi osaa kayttaytya kentilla ja koneissa. Kaymme museoissa ja nayttelyissa. Syomme paivallista yhdessa, poytatavat on opittu melkein opettamatta, ei koskaan mitaan hassakkaa ruokapoydassa jne.
ei kukaan ole noin höhlä ja omistushaluinen:) mitäs sitten kun se lapsi tuo ekoja kavereita kotiin, kelpaako ne? vai onks liikaa pöpöjä? tai poika/tyttöystävän? vai aitko opettaa koulua kotona kun ei saa mennä kouluun kun joku voi kiusata..??
Jessus mitä sunkin lapsista tulee.. huhu.
jos jatkatte tuolla tavalla. Kuten ei sinustakaan. Lapsen isäkään ei voi olla onnellinen.
Teistä kukaan ei voi nauttia elämästä jos jokapäiväinen huolenaihe on ettei lasta satu tai ettei hän kuole.
Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.
Esim jos isä on lähdössä lapsen kanssa autoilemaan, keksin jonkun tekosyyn että lapsi jää kotiin eikä joudu autokolariin.
En uskalla lähteä lapsen kanssa matkoille, ainakaan sellaiseen paikkaan, jossa sairaalaan on yli 15min matka.
En anna lapseni syödä yleisimpiä allergisoivia ruoka-aineita vaikka allergiaa ei ole todettu
En uskalla lähteä käymään saaressa retkellä, koska siellä voi olla käärmeitä ja matka mantereelle on tehtävä hitaalla lautalla
loppuikänsä. Se että itse olet neurootikko, ei tarkoita sitä että sun pitäisi tehdä lapsestasi samanlainen. Anna nyt hyvä ihminen lapsellesi edes mahdollisuus elää normaalielämää, vaikka itse et sellaista eläisikään!
tuon tasoiset neuroosit jo hankaloittavat ja rajoittavat elämää.