Mistä tunnistaa rikkaan henkilön?

molemmat olemme akateemisia ja hyvin palkattuja, meillä on kymmeniä sijoitusasuntoja, miljoonia pankissa, miljoonia euroja pörssiosakkeissa.



Autoilla tai pukeutumisella emme pröystäile - ollaan ihan tavallisia. Talomme on hieno ja matkustelemme paljon. Ehkä juuri asumisesta ja matkustelusta voisi arvata, että meillä on rahaa, muusta ei.

Mä tunnen miehen joka on oikeesti miljonääri. Omistaa teräsalan yrityksen ja se firma on menestynyt jo vuosia hyvin. Miehen ei olis pakko tehdä töitä enää ollenkaan tekee silti. Ajelee jollain 80-luvun vanhalla mersulla, käy illalla tai aikaisin aamulla kaupassa ostamassa oranssilla hintalapulla merkittyjä alennus ruokia yms. Asuu omakotitalossa johon ei ole vuosiin tehty mitään remppoja, pinnat ja värit on 70-luvulta.



Kukaan ei ikinä arvaisi että se mies on rikas henkilö, ellei sitten tiedä totuutta hänestä.

molemmat olemme akateemisia ja hyvin palkattuja, meillä on kymmeniä sijoitusasuntoja, miljoonia pankissa, miljoonia euroja pörssiosakkeissa.

Autoilla tai pukeutumisella emme pröystäile - ollaan ihan tavallisia. Talomme on hieno ja matkustelemme paljon. Ehkä juuri asumisesta ja matkustelusta voisi arvata, että meillä on rahaa, muusta ei.

Kun rikkaan perheen jälkeläiset ovat lapsia ja nuoria, heistä ei välttämättä näy varakkuus mitenkään. Joskus kalliit harrastukset ja matkat paljastavat jotain.



Mutta kun on aika muuttaa omaan kotiin, erot näkyvät. Kun tavikset muuttavat opiskelija-asuntoon vuokralle, ja tekevät töitä opintojen ohessa, nämä toiset muuttavat omaan/perheen/suvun asuntoon, tekevät töitä esim. sukuyrityksessä tai kesätöissä ulkomailla (tyyliin ensimmäisen korkeakouluvuoden jälkeen töihon mainostoimistoon Sveitsiin) ja lähtevät kalliin sesongin aikana mummon seuraksi pariksi viikoksi Dubaihin. Kaikki kylläkin ihan hissun kissun leveilemättä.



Ja näin se elämä jatkuu samaan tapaan.

Tulot on meidän perheessä tällä hetkellä n. 500 000/vuodessa, koostuvat lähinnä miehen nostamista osinkotuloista, itse olen parhaillaan kotona lasten kanssa. Lisäksi tulemme molemmat perimään aikanaan varsin suuren yritysomaisuuden.



Olemme molemmat yrittäjäperheistä, joissa on korostettu sitä, että raha ei kasva puussa vaan sen eteen on tehtävä töitä. Omilla vanhemmillani varsinkin on ollut aina nöyrä asenne omaan vaurastumiseensa, isäni on köyhistä oloista kotoisin ja luonut omalla työllään menestyvän yrityksen ja mittavan omaisuuden. Miehen perheessä rahaa on ollut monta sukupolvea, joten hänessä ehkä näkyy enemmän tietty, elitistinen asenne elämään.



Kun olin lapsi ja nuori, en edes ikinä ajatellut sitä että perheellämme oli enemmän rahaa kuin useammilla muilla. En saanut kaikkea haluamaani ja 15-vuotiaasta lähtien aloin tehdä kesätöitä, muuallakin kuin isäni firmassa (nekin työt hankin itse, en suhteilla). Yliopistossa opiskellessani vanhemmat toki sponsoroivat minua lukukausien aikana (silti en viettänyt mitään luksuselämää), mutta silloinkin kävin kesät töissä. Ensimmäinen oma asuntoni oli isäni minulle ostama, siinä taustani ehkä näkyi ulospäin eniten. Olen aina pukeutunut ns. tavallisesti, en ole ollut ikinä erityisemmin luksusmerkkien ym. perään.



En ehkä mieti ruokakaupassa ollessani paljonko mikäkin maksaa, en myöskään pihistele lasten vaatteissa ym. tarvikkeissa. Lapset saavat myös tulevaisuudessa harrastaa mitä haluavat ja mennä opiskelemaan sinne mihin haluavat (vaikka ulkomaille). Omissa hankinnoissani pyrin pysymään kohtuuden rajoissa, ihan vain siksi, että kerskakuluttaminen on minulle jotenkin vierasta. Tämä on varmaan kodin perintöä.



Miehelläni on kallis auto ja vene, asumme kalliilla aluella Espoossa. Itselläni on käytetty, aivan tavallinen auto. Asuntomme on varmaan monen mittapuun mukaan "ökyasunto", mutta en harrasta sen esittelyä puolitutuille, netissä tms. julkisesti, vaan pyrin pitämään asumisestamme matalaa profiilia. Meillä käyvät kylässä vain lähimmät ystävät ja sukulaiset. Matkustelemme aika paljon ja meillä on kakkosasunto ulkomailla, mutta siitäkin tietää itse asiassa aika harva, en ole sitäkään viitsinyt työpaikalla tai muualla mainostaa.



Tässä nyt jotain "tuntomerkkejä"... En tiedä näkyykö meistä ulospäin varakkuus... Miehestäni ehkä, silloin kun hän ajaa kallista autoaan mittatilauspuku päällä tai pyörii venesatamassa veneellään. Minusta tuskin huomaa, mielestäni näytän Iso-Omenassa ostoksilla käydessäni tai puistossa lasten kanssa leikkiessäni ihan perus-espoolaismammalta. :)

Vähän off topic, mutta ihmettelen miksi uusrikkaita paheksutaan ja haukutaan nousukkaiksi. Eikö ihminen saa iloita siitä, että on omalla työllään tienannut rahaa? Miksi se pitää piilottaa? Etteivät köyhemmät tule kateellisiksi? Jottei köyhtyneille vanharahatyypeille tule paha mieli?



Progressiivisen verotuksen Suomessa on niin vaikea rikastua omalla työllään, että jos joku siinä onnistuu, niin se hänelle suotakoon.

ja sanoisin että oikeasti rikas ihminen on yleensä sellainen, että hän ei rikkaudestaan puhu eikä sillä pöyhkeile. Ne pöyhkeilijät ovat yleensä joko nopeasti rikastuneita, velaksi eläviä tai hivenen normaalia suurituloisempia joille "rikkaus" on vielä jollain lailla eksoottista.



Oikeasti rikkailla ihmisillä saattaa kyllä olla hieno ja kallis kämppä ja jopa hieno auto, mutta muusta sitä ei juuri huomaa. Joskus varsinkin omalla työllä rikastuneet ajelevat jopa jollain tosi halpisautolla ja käyttävät halpisvaatteita eli ovat nimenomaan rikastuneet osaksi juuri omalla pihiydellään.



Oikeasti rikkaat ihmiset eivät yleensä osallistu tavisten "onpas kallista"-keskusteluihin tai vertaile ihmisten pukeutumista, autoja, omaisuutta tms. Eritoten he eivät koskaan kommentoi kenenkään omaisuutta tyyliin "onpas hieno" tms. tai varsinkaan minkään tavaran hintaa. He saattavat kyllä keskustella Porshen ominaisuuksista, veneilystä tai talon rakennuttamisesta, mutta hintoja ei yleensä juurikaan sivuta tai ainakaan kommentoida. Usein he vaivautuvat ja vaihtavat keskustelunaihetta tai seuraa jos keskustelu kääntyy omaisuuteen tai hintavertailuihin.

ja

Oikeasti rikkaat ihmiset eivät yleensä osallistu tavisten "onpas kallista"-keskusteluihin tai vertaile ihmisten pukeutumista, autoja, omaisuutta tms. Eritoten he eivät koskaan kommentoi kenenkään omaisuutta tyyliin "onpas hieno" tms. tai varsinkaan minkään tavaran hintaa. He saattavat kyllä keskustella Porshen ominaisuuksista, veneilystä tai talon rakennuttamisesta, mutta hintoja ei yleensä juurikaan sivuta tai ainakaan kommentoida. Usein he vaivautuvat ja vaihtavat keskustelunaihetta tai seuraa jos keskustelu kääntyy omaisuuteen tai hintavertailuihin.

Tunnen yhden tosi rikkaan, joka aina hehkuttaa kuinka osti tomaatteja tms siihen-ja-siihen alehintaan ja vertailee hintoja koko ajan. Kyllä se on ihmisluonteesta kiinni tuommoinen tietty pihiys tai sen puute, ei varallisuusasteesta.

näppärää. Helikopterin vuokra on kuulemma todella halpa. Luulisin näin köyhänä ettei ole...

sivistymätöntä käytöstä - kuvitellaan että kun on vähän rahaa niin saa käyttäytyä kuin idiootti. Esim venäjän uusrikkaissa on paljon näitä. Käytöstapoja tai sivistystä kun ei pelkällä rahalla saa!



Toki omasta rahasta saa nauttia, mekin matkustelemme useamman kerran vuodessa, asumme perustasoa hienommassa talossa ja yksi uusi autokin on pihassa (toinen on työn puolesta ja kolmas vanha "harrasteauto"). Mutta tekisin itsestäni naurettavan jos minulla olisi aurinkolasit jotka huutaa sangoista "olen aito Dolce-Cabbana"! Sehän vain osoittaisi että nuo lasit on ainoat mihin rahat on riittäneet mutta kavereille pitää antaa kuva että hynää löytyy..... :D

Tiedän yhden henkilön, jolla on ns. vanhaa rahaa. Hänestä sitä ei näy mistään.



Elää tavallisen keskiluokkaista elämää, autokin on vaatimattomamapi kuin naapureila ja harvoin sitä käyttää. Katsoo kaikki hintalaput ja kävellee vaikka tunnin sateessa etisen halvempaa ruokapaikkaa, jos ravintola vaikuttaa laatuun nähden liian kalliilta.



Mutta niinpä vain voi vaivihkaa ostaa pojalleen kaikkein kivoimman asunnon keskustasta. Pojan kaverit varmaan olettavat, että se on vuokrattu. Niin, ja tämä poika on raskaassa ja alipalkatussa hoitoalan työssä ja joutuu itse kuitenkin kustantamaan päivittäisen elämänsä, koska viettää opinnoista välivuotta. Kukaan ei arvaisi, että kyseinen perhe omistaa PALJON, jos ei tietäisi...

käydä ruokakaupassa ja pystyä ostamaan ihan mitä tahansa.

Olin ennen töissä tosi rikkaassa perheessä.

Ja heillä ei kyllä pröystäilty rahalla. Lapset kulkivat äitiyspakkaus toppapuvuissa, eikä omissa, vaan vielä serkulta perityissä. Lapsilla oli tosi tavis vaatteet.

Rattaatkin olivat vanhat ja käytännölliset kaverilta saadut.

Ihan tavallista ruokaa heillä syötiin.

Autotkin olivat kait joskus uutena ostettuja, mutta niillä ajettiin sitten myös ns. tappiin saakka, eli kunnes alkoivat hajota. Autotkin olivat tosi taviksia, eli jotain Peugeotia, VW Passatia ja Ford Fiesta ajoivat.

Ainut missä näki että heillä on rahaa, oli että heillä oli varaa palkata ihan virallisesti lastenhoitajan, ja kun he tarvitsivat jotain, he ostivat sen. Eli heidän ei tarvinnut säästää mihinkään kuukausi tolkulla, vaan se mitä tarvittiin, ostettiin.



Mutta muuten olivat (ja ovat edelleen) tosi sydämmellisiä ihmisiä. Mukavia, eivätkä arvostelleet ihmisiä sen mukaan miten paljon rahaa heillä on, vaan sen mukaan minkälainen ihminen on.

Pitäisikö rikkaiden hävetä omaisuuttaan ja pukeutua verkkareihin, ettei heti muut pääsisi kuittailemaan? Itse olen ollut aina kiinnostunut muun muassa muodista enkä ymmärrä, että pitäisikö minun nyt, kun rahaa on mukavasti, niin alkaa pukeutumaan pelkkiin "tarjoustalo" -vaatteisiin, jotta muut olisivat tyytyväisiä? Onko se kiellettyä, että kun on raatanut uransa eteen niin käyttää myös rahojansa johonkin vai pitäisikö kaikki vaan sijoittaa osakkeisiin?



Minua ei häiritse uusrikkaat eikä pyrkyrit eikä muutkaan, koska totuuden nimissä samanlaisia ihmisiä löytyy niistä muistakin tuloluokista - luonne kun ei ole tulosidonnaista. Aina löytyy joka tuloluokasta niitä, joiden pitää yrittää näyttää olevansa jotain vähän parempaa.



Minäkin olen sydämellinen ja ymmärtäväinen ihminen, vaikka lapsellani onkin uudet rattaat, ei se että pihistelee omista ostoksistaan kerro ihmisen empaattisuudesta mitään - kun niitä rahoja kun ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa lahjoiteta hyväntekeväisyyteen vaan sijoitetaan kasvattamaan edelleen sitä _omaa_ rahapussia.



Ihmiset on kiinnostuneita eri asioista, toinen rikas saa tyydytystä siitä, kuinka katsoo sijoitustensa arvon kasvavan ja toinen nauttii ostoksilla käymisestä ja kolmas matkustelee jatkuvasti ja ostelee uusia kiinteistöjä. Miten kukaan voi sanoa, mikä on oikea tyyli elää ja mitkä on oikeita kohteita, joihin saa rahansa käyttää?

Siis tyyppi kulkee aina samoissa vaatteissa ja ei varmaan raski edes shampoota tai suihkusaippuaa käyttää saati vettä. Haju sen mukainen.... Rikkaus on syntynyt perinnöstä ja lisäksi on koko ikänsä tehnyt töitä + harrastanut kaikkea pikkubisnestä työn sivussa. Kaikki rahat on sijoittanut viisaasti ja nyt 65-vuotiaana omistaa mm. 20 asunto Helsingissä, joista ainakin 10 ihan keskustassa hyvillä paikoilla. Lisäksi on muhkea pörssisalkku, metsää (ei tietenkään raski hakata) yms. Itse asuu sähköttömässä mummonmökissä, jonka pihassa viljelee ruokakasvinsa. Sitten tämä sama kitupiikki kitkuttaa joka asiasta euroa toisilta. Esimerkiksi vaihtoi meidän autonrenkaat (kuuluu näihin sivubisneksiin) ja sovittiin hinnaksi 25 Euroa. Sitten kun renkaat oli vaihdettu, niin alkoi nalkutus, että "oli pultit niin tiukassa, että tarvis enemmän... saisko 35 Euroa tai edes 30 Euroa..." Mun mies tuntee ton paremmin työnsä puolesta ja sanoo aina, että jokaikisestä asiasta yrittää kinuta edes Euron sovittua enemmän. Jos mies vaikka sopii firmastaan, että ko. henkilö vie pakettiautolla tavarat X hintaan 50 Euroa tiettyyn paikkaan. Sitten se palaa myöhemmin ja valittelee, että "oli ruuhkaa ja meni vielä parkkiinkin rahaa... tuli liian halvalla luvattua, menee tappiolla, voisko maksaa enemmän..."



Onkohan se koskaan miettinyt, mihin ne rahat menee kuolemansa jälkeen...? Yhteiskunnalle varmaan, kun ei ole sukua.

Tosin auto voi olla firman auto, jolloin ajajalla ei välttämättä olekaan rahaa.

että vaikka olisi firman auto, ei sekään ihan ilmaista ole. Meidän perheen ykkösauton verotusarvo on 1500€ (vapaa autoetu), joten kyllä pitää joka tapauksessa olla hyvät tulot, jotta peffa kestää.

itse olin tänään prismassa ostamassa ale-kamaa, kurasissa vaatteissa (kun tulin peltotöistä suoraan). Ei mua kukaan rikkaaksi luule ja se on se pointtikin.. ja sitten on taas näitä "mulla on kallis auto ja kaikki vimpan päälle" ja koronkiskurit niskassa ja luotot tapissa-t yyppejä.

että kaikki elämän maallisesta mammonasta nauttivat eivät elele velaksi ja ole taloudellisissa vaikeuksissa. Sen lisäksi, että lapsemme saa muhkeat miljoonaperinnöt haluamme itsekin elää mukavaa elämää ja satsaamme autoihin, harrastuksiin, matkoihin, jne.



Nim. vuositulot 250 000€, eli kuulumme Suomen parhaiten tienaavaan 1%:iin - ja haluamme nauttia työmme hedelmistä

Nimittäin moni tosi rikas ei sitä näytä mitenkään ulospäin ja sitten on monia jotka haluaisivat olla tosirikkaita ja yrittävät epätoivoisesti näyttää siltä, vaikka sitten velaksi...