tuohon lasten vuoroviikko-systeemiin on pakko heittää kysymys:

taisitte vastata ei. Onko teistä kukaan ajatellut kertaakaan, että miksi lapsen täytyisi jaksaa? Tuo viikko sinulla viikko minulla- systeemi on varmaan kätevä juuri etenkin julkkisvanhemmille, joista toinen on poissa muutenkin esim. töiden ja keikkojen takia isoja pätkiä viikosta. Mutta korostan: se on kätevää vanhemmille.

No, ehkäpä kuule se ei ole muuttamista eli tavaroita ei roudata paikasta toiseen, vaan ne ovat niissä molemmissa kodeissa odottamassa lasta. Käytä nyt vähän päätäsikin välillä.

Jos lapsella on kaksi kotia, joissa molemmissa on omat huoneet ja omat romut, ei tarvitse edes mitään isoa kassia siirtymiseen. Ei meidän lapset ota mökillekään mukaan kuin sen kesken olevan kirjan, jos sitäkään.



Miksi ajatellaan, että sen lapsen pitäisi raijata kaikki tavaransa kerran viikossa toiselle puolella maata, kun totuus on useimmiten se, että voi omalla fillarilla ajaa toiseen kotiin vieden vain oman ihanan itsensä?

No hyvä on sitten: ette varmaan olisi väsyneitä, jos viikon välein VAIHTAISITTE PAIKKAA kaksikymmentä vuotta? En ajatellutkaan että kaikkia tavaroita liikuteltaisiin myös...

En oikein näe, että siitä mitään väsymistä aiheutuisi. Jos aiheutuu, niin vanhempien tehtävänä on tehdä asialle jotakin. Asiaa ei auta yhtään, että ap:n kaltaiset pikkusielut tietävät, mikä on muille parasta.



3

Toin vaan esille pointin, joka tuntuu usein unohtuvan kun lapsista kinataan eron jälkeen, eli mitä lapsi jaksaa. Ihan varmasti on perheitä, joilla tuo homma toimiikin: juuri siis niin, että vanhemmat tosiaan asuvat lähellä toisiaan eikä koulut ja kaveripiirit muutu samalla. Sosiaalialan ihmiset varmaan törmäävät niihin kysymyksiin töissään, kun näitä lasten " puolittamisyrityksiä" sitten ratkotaan.

No, lapselle varmasti olisi parasta, jos ei tarvitsisi erota ollenkaan. Jos vanhemmat olisivat niin aikuisia, että hakisivat apua ongelmiinsa ja eläisivät yhdessä.



Jos erotaan, reissaa lapsi joka tapauksessa, koska hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa.



Jos on vaikea ajatella, että lapsella olisi kaksi kotia, voihan ajatella, että toinen koti on se oikea ja toisessa ollaan kylässä viikko tai viikonloppu kerrallaan.



Minun on vaikea käsittää, miksi vuoroviikoin tapahtuva " muutto" olisi pahempi kuin esimerkiksi yhden tuttavan järjestely, jossa lapsi on joka toinen viikonloppu isällä ja joka viikko keskiviikkoillasta torstaiaamuun. Tässähän tulee kahden viikon jaksolla kolme siirtymistä isälle ja kolme siirtymistä takaisin. Vuoroviikkosysteemissä niitä tulisi vain kaksi kumpaankin suuntaan. Mutta taitaa olla niin, että vuoroviikkosysteemissä ahdistaa jokin muu kuin siirtymisten määrä tai tiheys.

Tuskin lapsi haluaa enää teininä vaihtaa kotia viikon välein. Ja jos lapsi sanoo että ei halua enää vuoro viikko systeemiä, niin eiköhän vanhemmat lopeta sen?

tätä systeemiä noudattavan, asuvat todella lähellä toisiaan, siis ihan kävelyetäisyydellä. Toisessa perheessä lapsi oli kaksi kun vanhemmat erosivat, nyt hän on kohta 18 ja edelleen asuu välillä äidillä, välillä isällä. Välimatkaa noin 300 metriä. Tasapainoisen tuntuinen lapsi, menestyy koulussa hyvin.

Vierailija:

Te jotka nyt kinaatte siitä onko se reilua vai haitallista lapselle, miettikää asiaa näin. JAKSAISITTEKO ITSE MUUTTAA JOKA VIIKON PERÄSTÄ PAIKKAA & IHMISIÄ, LÄHES KAHDENKYMMENEN VUODEN AJAN?

joka toista viikonloppua + yhtä viikonpäivää/viikko asumaan toiseen paikkaan. Mieluummin valitsisin viikko-viikko, kuin esim näin:

pe-su Koti nro 2

ma-ti Koti nro 1

ti-ke Koti nro 2

ke-ti Koti nro 1

ti-ke Koti nro 2

to-pe Koti nro 1

pe-su Koti nro 2 (jne)

Monet vanhemmat antavat jo noin 14v + valinnan vapauden liikkua vanhempien kotien väliä.

ERotilanteissa ei kai ole ns. ihanan hyviä vaihtoehtoja. On vain vähän parempia vaihtoehtoja kuin toiset. Pääasia kai on, että lapsella on molemmat vanhemmat elinpiirissään.



Mutta kieltämättä raskasta mielestäni. Toivottavasti meidän lapsi ei koskaan joudu tuollaiseen.