Lue keskustelun säännöt.
Mulla on lapsiani ikävä :-(
27.06.2008 |
Keskiviikko iltana lähtivät isänsä kanssa mummolaan kylään. Itse menen perästä vasta huomenna kun kesäloma alkaa. Ja voi kamala miten kova ikävä mulla niitä kullannuppuja onkaan (ja tietysti miestäkin)
Kommentit (6)
Ostin eilen itselleni pienen pullon punaviiniä, suolakeksejä ja ihania juustoja. Kävin saunassa ja nautiskelin hiljaisuudesta. Ja kyllähän se ihanaa olikin.
Mutta sitten hetki sitten menin soittamaan miehelle ja kyselemään miten eilinen ilta ja yö oli mennyt ja puhuin esikoisen (5-v) kanssa puhelimessa (kuopus 2-v ei halunnut tulla puhelimeen). Ja sen puhelun jälkeen tuli itku (onneksi täällä töissä ymmärtävät, kun on muitakin pienten lasten äitejä).
Mutta mitä jos kokeilisit nauttia ihanista hetkistä ihan yksin, ostat herkkuja itsellesi (jotain mitä ei perheen kesken voi syödä), ostat hyvin lehden tai kirjan ja nautiskelet omasta ajastasi hyvällä omalla tunnolla :)
Mut tosiaan tiedän miltä tuntuu, alussa kun lapseni oli isällään joka toinen vkl, olin aivan hukassa ja ikävissäni. Vuosien varrella olen oppinut nauttimaan niistäkin viikonlopuista.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä epänormaaleja on nämä "mä voin olla ilman lapsiani vaikka puoli vuotta eikä ne käy edes ajatuksissa, mä kato niinq bailaan senkin ajan" -palsta mamat. Saat todennäköisesti sellaisilta paskaa niskaan, haukkuja läheisriippuvuudesta sun muusta.
ja tapaan vanhoja ystäviänikin aina silloin tällöin iltaisin. Mutta tämä on vasta toinen kerta kun olen yötä erossa kuopuksesta ja eipä esikoinenkaan ole tainnut olla yötä poissa minun luotani kuin kaksi kertaa ennen tätä.
Minä en kanssa ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät ikävöi lapsiaan. Lapsillahan ei ole mitään hätää (sen tiedän) kun on isin lisäksi ympärillä mummi ja ukki, setä ja täti ja kolme serkkua. Tuskin he huomaavat äitiä kovin kaivata, mutta eri asiahan se on minulla joka jäin töihin ja yksin kotiin.
Vaikka olen oppinut nauttimaankin niistä pojan poissaoloviikonlopuista, niin kyllä mulle vieläkin tulee ainakin kerran viikonlopusta ikävä.... ja poika on jo 12 =)
Mutta mitä jos kokeilisit nauttia ihanista hetkistä ihan yksin, ostat herkkuja itsellesi (jotain mitä ei perheen kesken voi syödä), ostat hyvin lehden tai kirjan ja nautiskelet omasta ajastasi hyvällä omalla tunnolla :)
Mut tosiaan tiedän miltä tuntuu, alussa kun lapseni oli isällään joka toinen vkl, olin aivan hukassa ja ikävissäni. Vuosien varrella olen oppinut nauttimaan niistäkin viikonlopuista.....