Lue keskustelun säännöt.
Puoli vuotta, ylikin, olen odottanut vapaapäivää kuin kuuta nousevaa.
07.08.2008 |
Yhtä paskaa tämä kotiäidin elämä. Ei se, että olen lasten kanssa. Mutta miehen asenne, vaikka yhdessä tämä asia on sovittu ja työhön paluu ei miehelle edes enää sovi, kun lastenhoitomaksut ovat niin korkeat.
Kuukausia on puhuttu, että saan parin päivän vapaan. Lähtisin kotoa pois ja nauttisin omasta olosta. En juo enkä harrasta kapakoita, joten vapaa olisi lueskelua, ulkoilua, kahviloita ja ystävillä käyntejä. Mutta sopiiko miehelle koskaan, no ei sovi. Viikonloppuja ei halua luovuttaa, kun "koska hän sitten menee, koska hän sitten juo, koska, koska...". Kesälomallakin oli, mutta kävi itse harrastereissuja ja toki lomailtiin koko perhe. Ja perheloma ei ollut minulle muuta lomaa, kuin paikkakunnan vaihdos. Mies nautiskeli, kaljoitteli...
Olen niin perhanan kyllästynyt ja katselen kateella lähipiirin uusperhesysteemejä, joissa nautitaan joka toinen viikonloppu lapsivapaasta. Siinä ei kukaan estele vapaita...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo viimeinen kappale on kuin minun suustani!
Tee näin: opi arvostamaan itseäsi ja ole itsekäs. Minä olen ollut juuri tuollainen kuin sinä, paitsi mieheni ei ole minua estellyt, vain sisäinen omatunto tms. kiltiksi kasvatettu syndrooma.
Otat vaan ja varaat itsellesi hotellihuoneen ja lähdet. Ei se sen kamalampaa ja vaikeampaa ole! Sanot etukäteen, että menet tiettynä viikonloppuna lomalle. Puhut siitä etukäteen ja ilmoitat siis ajan. Odotan innoissasi matkaa ja puhut siitä positiiviseen sävyyn lapsillesi. Äiti lähtee käymään lomalla jne. Sillä tavalla, ettet itse syyllistä itseäsi ja etteivät lapset pääse ajattelemaan, että hylkäät heidät. Puhut tilanteesta siis täysin normaalina asiana: äiti lähtee lomalle, that's it.
Miehesi on vastuuton, kun ei anna sinun mennä. Mutta miestä syyttämällä tilanne ei korjaannu. Itse tässä maailmassa on pärjättävä ja oikeudet otettava!
Hauskaa lomaa.