Miksi KASVATUSVASTUU vain äidillä? Onko muilla näin?

Ehkä hän on vain tottunut olemaan sivustaseuraaja. Puhukaa asiasta ja sitten "astut syrjään" joksikin aikaa. Eiköhän tuo mies siitä tajua. :)

enemmän ihan keskenään. Silloin miehen olis pakko ottaa vastuu ja lasten olisi pakko turvautua isään eikä voi tulla kysymään äidiltä.



Oletteko keskustelleet miehen kanssa tästä asiasta?

suosittelen lämpimästi.

ja välillä saattaa jopa sujua, jos oikein kunnolla "räjähdän" ja sanon, että etkö sinä voisi olla lastesi kanssa enemmän... Minä en jaksaisi aina heitä passata, vaatettaa, ruokkia, leikkiä.... Vähän aikaa mies muistaa, mutta hetkessä unohtuu taas "omaan maailmaansa..."

nytkin lomareissulla kateellisina katselin isiä, jotka kantoivat pienokaisiansa ja leikittelivät heidän kanssaan. Minä itse sen sijaan vain silmä kovana saan vahtia, että omat lapsukaiset eivät jää auton alle tai huku veteen. Mies ei edes valvo heitä vaan rauhassa ihailee maisemia ja lomakohteita...

kyllä se taitaa niin olla. Kyllä se antaa iltapalaa tekee ruokaa jne. mutta se miten sen nyt sellittäs, et jos lapsilla on jotain ongelmia, niin ei se ukko osaa sanoa mitään.

ja kyllä monesti olen sanonut lapsille tyyliin eikö iskä kertonutkaan että meni töihin tai jotain vastaavaa....

Onko miehen kotona noin? Ehkä hänestä se on luonteva tapa olla isä. Puhukaa, älä syytä vaan kerro huomioistasi. Ja anna miehen selittää.



Ja anna vastuuta. Jätä keskenään, älä höösää.

voi olla, että mies olettaa ettei hänen tarvi vahtia, kun sinä kerran vahdit niin touhukkaana koko ajan.

Mitä tapahtuu jos sinä jätät miehen vastuuseen lasten vahtimisesta? Kai sinä joskus jossain käyt yksinkin. Onko talo kaaoksessa ja lapset sairaalassa sen jälkeen vai onko mies vahtinut kun sinä astut syrjään?

Mies ei edes valvo heitä vaan rauhassa ihailee maisemia ja lomakohteita...

Jos lapsi tekee kiellettyä niin isä vaan rauhassa lukee lehteänsä eikä komenna. Jos lapsi kysyy niin isä vaan rauhassa edelleen lukee ja minä sanon, että "kuulitko mitä xxxx kysyi.

Miehen isä on kuollut enkä koskaan tavannut häntä. Mutta puheista päätellen olivat aika etäisiä ja isä ei juurikaan osallistunut lastensa elämään. Minua tämä harmittaa, koska oma isäni taas oli paljonkin meidän lasten kanssa: vei eri paikkoihin, osallistui vanhempainiltoihin, lenkkeili ja puuhaili meidän lasten kanssa....

kasvattaminen ja komentaminen minun vastuulla. Mieheni tekee paljon töitä eikä jouda olemaan juuri koskaan lasten kanssa ja jos onkin niin se olen minä joka käskee, komentaa ja kommentoi.

Sitten on itse ihan väsynyt ja karjuu lapsille ja tiuskii itselleen omaa rauhaa ja tilaa. Abortin tekisin jos tulisin vielä raskaaksi. Kumma että miehet ovat sellaisia vanhemmuuden vapaamatkustajia.